Tänään on tiistai 17.04.2018. Kello on nyt 19:55. Ajattelin tänään hieman muistella vuodenvaihdetta 2003-2004 Aleksis Kiven Kadulla, Helsingin Kalliossa. Asuin tuolloin siellä melko pienessä, mutta mukavassa 40m2 kaksiossa. Asunnossa oli avokeittiö olohuoneessa ja makuuhuone. Noiden lisäksi oli Kallion vanhan ajan kämpäksi melko tilavakin kylpyhuone, jossa oli pesuamme. Kämpässä oli myös kaappi keittiössä.
Loppuvuonna 2003 ajattelin, että voisin kasvattaa kylpyhuoneessa yhden kannabiskasvin, mutta ongelmana oli, että minulla ei ollut sillä hetkellä ystäviä, joilta olisin saanut pistokkaan. Pistokas olisi ollut siitä turvallinen valinta, että olisin tietenkin ottanut sen tyttöhampusta, jotta voisin varmistaa klooninkin olevan tyttö, joka tuottaisi kannabiksen kukintoja. Niinpä päätin tilata Sensi Seedsiltä siemenpussin. Tein hieman tutkimusta netistä etsien hyviä kannabislajikkeita ja päädyin vuoden 1995 Cannabis Cupin voittajaan, joka oli White Widow. En yhtään muista paljonko kymmenen siemenen pussi maksoi, mutta ei se mikään hirveän hintainen ollut.
Pelkäsin jonkin verran nuuskijoita ja poliisia, joten päätin, että en hiiskuisi kasvatusprojektistani muille kuin ihan lähimmille ystävilleni. Mitä harvempi tietäisi asiasta, sen parempi, sillä Neuvosto-Suomen lainsäädäntö on niin typerä, että pilvenpolttajia vainotaan täällä. Päätin myös, että kasvattaisin vain yhden kasvin, jotta olisi selvää, että kannabis olisi tulossa vain omaan ja lähipiirin käyttöön eikä sitä oltu kasvatettu valtavaa määrää myyntitarkoituksia varten.
Projektia varten tein välttämättömät hankinnat, joista tärkein ja kallein oli 400 wattinen suurpainenatriumvalaisin. Ruuvasin sen metallisilla S-koukuilla kiinni kylpyhuoneen kattoon ja käytin metallista kettinkiä, jotta kasvatus olisi turvallista. Varmistin myös, että lamppu pysyy katossa ja sen roikkumiskorkeutta voi kettinkien avulla säätää. Kasvin ollessa pieni ja matala, pitäisin lamppua alempana ja sitä mukaa kun kannabiskasvini kasvaisi korkeutta, kiristäisin kettinkiä ja nostaisin lamppua vastaavasti ylemmäs, ettei se osuisi ylimpiin oksiin ja aiheuttaisi tulipalovaaraa!
Katsoin tietenkin myös, että lampun läheisyydessä ei koskaan olisi mitään palavaa materiaalia, jotta en mitenkään voisi aiheuttaa kotikasvatusprojektillani tulipalovaaraa asuntoon. Olen kertonut hieman hampun kotikasvatuksen perustarpeista aiemmassa blogissani Kannabiskysymys vuonna 2017.
Miksi mainitsen nyt tästä pienestä kasvatusprojektistani? Halusin muistella noita Aleksis Kiven Kadun aikoja ja löysin tänään eräältä ulkoiselta USB-kovalevyltä vanhoja kuvia, jotka olin säästänyt. Minulla oli tuolloin 2003-2004 muistaakseni Canon PowerShot A70 kamera, jota valokuvausta opiskellut työkaverini suositteli. Kamera ei ollut mikään hieno järjestelmäkamera, mutta sellaista en halunnutkaan, vaan tiedustelin mikä olisi hyvä peruskamera, jolla saisi kunnollisia kuvia. Kyseinen Canon oli kuulemma sellainen ja olinkin siihen ihan tyytyväinen kunnes se eräänä päivänä hajosi. Sen näyttö meni pimeäksi, joten oli mahdotonta ottaa sillä enää kuvia sen jälkeen kun ei tiennyt yhtään miltä otettu kuva näyttäisi: kohdistus ja tarkennus eivät onnistuneet. Kamera kesti kuitenkin jokusen vuoden eli ostos ei ollut turha.
En valitettavasti ole säästänyt kuvia siitä kun White Widow tyttöni oli ihan pikkuinen taimi. Idätin muistaakseni kolme siementä siinä toivossa, että ainakin yksi itäisi kunnolla. Kaikki kolme itivät hyvin, joten sitten vain ihan summamutikassa tapoin kaksi taimea ja aloin kasvattamaan yhtä niistä. Se oli siis arpapeliä, että minkä taimen valitsin - kaikki näyttivät samalta. Tiesin kuitenkin, että kyseessä olisi kolikonheitto kun taimi oli valittu: 50% todennäköisyydellä se olisi poika ja 50% todennäköisyydellä tyttö. Tarkkaan ottaen myös hermafrodiitti olisi mahdollinen, mutta ne eivät ole kovin tyypillisiä tapauksia kuten ei ihmistenkään keskuudessa. Kannabiskasvin sukupuolta ei voisi tietää ennen kuin kukitusvaihe alkaisi. Toivoin tietenkin tyttöä, jotta projektini tuottaisi kukkaa ja mieluusti mahdollisimman paljon.
Olin jo aiemmin ostanut Mr. Blue merkkisen vesipiipun, sillä en ole tupakoija enkä pysty saamaan jointeista eli kannabissätkistä tarpeeksi savua keuhkoihini. Poskisavuilla ei pääse pilveen ja jointin käyttö tuhlaa kallisarvoista savua. Niinpä vesipiipun hankkiminen on erittäin viisasta mikäli aikoo pössytellä pilveä. Vesipiippu mahdollistaa sen, että sitä voi imeskellä ja sitten lopulta "ampua" siihen kertyneen savun kerralla keuhkoihinsa. Sillä tavalla kannabis pääsee verenkiertoon ja vaikutus on yleensä nopea ja voimakas, riippuen tietenkin savun määrästä ja kannabislajikkeen vahvuudesta.
Yskittäähän se kauheasti savun ulospuhalluksen jälkeen, mutta ikävä tunne menee äkkiä ohi kun pilvi alkaa vaikuttaa.
Ensimmäiset säilyneet kuvat on päivätty 21.12.2003. En yhtään osaa sanoa kuinka vanha kasvi tässä vaiheessa on, mutta ei se missään nimessä kovin pitkään ole ehtinyt kasvaa. Kannabis kasvaa kohisten kun se saa kunnolla valoa SPNa-valaisimesta ja kastelu ja tuuletus on kohdallaan. Pidin tuuletinta käynnissä koko ajan en pelkästään ilman viilennyksen takia, vaan siksi, että tuulettimen puhallus edistää kannabiksen kasvutahtia. Tuulenvire heiluttaa kasvin vartta ja se vahvistuu sen vuoksi. Vahva ja paksu varsi taas kuljettaa paremmin tärkeitä ravinteita kasvin eri osiin, joten tuuletin lienee hyödyllinen.
Tässä kuvassa on Battery-merkkinen energiajuomatölkki antamassa mittakaavaa kasvin koosta. Tässä vaiheessa elettiin jouluaattoa 2003 ja kasvi oli vielä melko pieni.
Tässä kuvassa olen suihkuttanut kasvin päälle hieman vettä. Otin tavakseni suihkutella kasvia päivittäin, vaikka se ei varmaan ollutkaan välttämätöntä, mutta halusin tuntea pitäväni kasvista huolta. Kannabiksen kasvatus on melko pitkäveteistä puuhaa eli siinä ei vaadita mitään jatkuvaa häsläämistä. Perusasiat riittävät ja suurin osa ajasta on odottelua ja kasvun seuraamista, mikä tietysti on sekin mielenkiintoista. Mutta toimeliaat ihmiset saattavat tylsistyä ja toivoa voivansa tehdä jotakin kasvin kasvun edistämiseksi. Valitettavasti todellisuus on sellainen, että kannabiksen kasvatus on kuin lapsen kasvatusta: Prosessia ei voi merkittävästi nopeuttaa ja turha säheltäminen voi vain pilata koko homman. Ei kannata ottaa stressiä asiasta, vaan seurata tilannetta. Jos tulee ongelmia esimerkiksi liikakastelun tai alikastelun suhteen, niin on hyvä seurata kasvin vointia ja reagoida sitten vasta ongelmiin. Jos kaikki tuntuu olevan hyvin, sitten vaan odotellaan, ei sen kummempaa.
Kaikki on sujunut ilman ongelmia ja White Widow kukoistaa.
Tässä vaiheessa olen kai jo siirtynyt kukitusvaiheeseen eli valoa annoin 12 tuntia ja täydellistä pimeyttä 12 tuntia. Kasvi on paljastunut tytöksi, kannabiksen kukintojen alkuja on havaittavissa!
Kukintoja alkaa muodostua yhä selvemmin. Tämä tyttö tulee tuottamaan kunnon sadon!
Minulla oli kylpyhuoneessa pari rakentamaani "heijastuspaneelia". Niiden tarkoitus on heijastaa ylhäältä tulevaa valoa sivuillekin, jotta myös kasvin sivut saavat valoa ja kukinnot kasvavat niissäkin.
Joissakin lehdissä on hieman kellastuneisuutta, mutta en huolestunut asiasta. Kasvi voi kokonaisuutta tarkastellen hyvin ja tässä vaiheessa siinä on jo melko tavalla kukintoja! Kasvin kasvuvauhti on myös ollut 400W lampun ansiosta mahtava!
Tästä kuvasta näkee selvästi miksi tämän lajikkeen nimi on White Widow: kukinnoissa on valkoista THC-pitoista hartsia, joka on tahmeaa ja tuoksuu todella hyvälle. Lajike on erittäin voimakas. Tuosta kun ottaa kukkaa, ei tarvitse paljonkaan polttaa ja pilvi vaikuttaa pian vahvasti ja laajentaa tajuntaa.
Kasvi on jo White Widowksi aika suuri. Tämä lajike ei kasva valtavan korkeaksi, vaan se on tyypillisesti matala, haarautunut ja leveä. Se siis soveltuu hyvin sisälle.
Tässä taas lähikuva valkoisista kukinnoista. Hyvää kukkaa, voin kertoa!
"Kukkaa pukkaa", kuten sanonta kuuluu. Olin todella tyytyväinen nähdessäni millainen puska pienestä taimesta oli kasvanut!
Kukitus alkaa lähestyä loppuaan, White Widow pöhisee mukavasti!
04.03.2004 ja on tullut aika lopettaa puskan elinkaari. Olen katkaisemassa päävartta.
Kukinnot ovat pääasia sadossa, mutta otin lehdetkin talteen ja laitoin ne Earl Gray teepakettiin.
Viritin pimeään kaappiin pyykkinarun ja ripustin sen avulla kukinnot varsineen kuivumaan.
Tästä kaikki alkoi: melko vahvat juuret paksussa varressa. Ne imivät mullasta ravinteita ja mahdollistivat tuuhean, kukkaa pursuavan tytön kasvun. On ikävää hyvästellä tämä rakas hamppu, mutta tiesin, että sen kukinnot tulisivat vielä tuottamaan paljon hyvää!
Noin siis päättyi tuo kasvatusprojekti. Kun olin kuivannut kukinnot pimeässä kaapissa, laitoin ne ilmatiiviisiin lasipurkkeihin. Purkit laitoin pakastimeen pimeään ja kylmään, jotta kannabinoidit säilyisivät mahdollisimman hyvin ja pitkään: lähinnä siis THC ja CBD, jotka ovat pääasialliset vaikuttavat aineet pilvessä.
Suunnaton määrä kiitoksia pitää osoittaa Suomen Kannabisyhdistykselle, jonka julkaisemalla Hullu Puutarhuri v1 koristehampun kasvatusoppaalla on muutettu tätä ankeaa Neuvosto-Suomea vähän kerrallaan kohti parempaa suuntaa. Sydämelliset erityiskiitokset ansaitsee tietysti teoksen kirjoittaja Kapteeni Happo.
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2018-04-28: Luethan myös muut hamppuaiheiset blogini kuten Iltalehti uutisoi rehellisesti kannabiksesta.