Löysin tänään Manic Miner tietokonepelin nauhatiedoston netistä. Enkä mitä tahansa tiedostoa, vaan version kasibittisille ORIC-kotitietokoneille. Suunnattomaksi riemukseni luin ja näin, että tässä ORIC:in versiossa on 32 huonetta kun alkuperäisessä Sinclair ZX Spectrumin versiossa niitä on vain 20! ORIC:in versio on todellakin upea ja voisin melkein uskaltaa sanoa, että tämä saattaa olla kaikista hienoin Manic Miner mitä on koskaan tehty! Kuka olisi uskonut, että pienelle, eksoottiselle, äärimmäisen harvinaiselle ORIC:ille olisi saatavissa paras porttaus tästä klassikkopelistä? Mieletöntä!
Aiemmassa blogissani Emulaattorien kanssa puuhailua Fedora Linuxissa kerroin mm. kuinka paketoin Oricutron ORIC-emulaattorin Fedora Linuxille. Nyt tänään tuosta paketoinnista oli todellakin itselleni hyötyä ja iloa kun pääsin palaamaan Manic Minerin pariin. Jälleennäkeminen herättää kuitenkin ristiriitaisia tunteita: yhtäältä olen riemuissani kun voin kokeilla tätä hienoa, vähän tunnettua ORIC-versiota, mutta toisaalta muistan edelleen elävästi Manic Minerin pelaamisen aiheuttaman syvän ahdistuksen, jota koin keväällä 2010.
Lähes kahdeksan vuotta sitten keskiviikkona 12.05.2010 kerroin blogissani Sekavat tuntemukset kuinka olin puolikuntoisena hakannut läpi Commodore 64:n Manic Minerin. Tuota ennen eli sunnuntaina 09.05.2010 ilmoitin blogissani C16 Manic Miner on jyrätty läpi uroteostani Commodore 16:n parissa. Tuona iltana harjoitteluni ja valmistautumiseni palkittiin hypomaanisella, flow-tilassa pelatulla ennätyspelillä, jossa pelasin Manic Minerin läpi kuusi kertaa peräkkäin! Minulla on suoritukselleni myös yksi silminnäkijä todistajana, sillä kun huomasin, että pelini sujuu kuin rasvattuna, pyysin luonani ollutta naishenkilöä istumaan viereeni ja seuraamaan koko pelin! Ilman tuota todistajaa moni ei välttämättä uskoisi pelisuorituksen olevan totta, sen verran uskomaton tapaus se kieltämättä on!
Palataan nyt joka tapauksessa tähän päivään. Harjoittelu tuolloin keväällä 2010 oli tavallaan hyvin antoisaa ja toi sisältöä päiviin, mutta se oli myös henkisesti hyvin raskasta. Piti pitää mielessään miten 20 eri huonetta kuuluu pelata läpi ja harjoitella äärimmäistä täsmällisyyttä vaativia hyppyjä ja liikkumista. Manic Miner on vaativa, anteeksiantamaton peli, joka vaatii paljon harjoittelua ja pitkää pinnaa. Läpipeluu ei ole mikään helppo tehtävä vaikka peli näyttääkin alkeelliselta. Ulkonäkö pettää ja kyseessä on huippuluokan tasohyppely.
Kirjoitin tänään englanninkielisen artikkelin ORIC:in Manic Minerista ja pienestä hakkeroinnista, jota tein sen eteen, että peliä voisi harjoitella emulaattorilla. Jotta harjoittelu sujuisi, tarvitaan mahdollisuus ikuiseen elämään ja mahdollisuus valita harjoiteltava huone. Nuo ominaisuudet selvitin tänään ja laitoin koko maailman jaettavaksi.
Artikkelini löydät tästä linkistä.
Kuten sanoin, tuntemukseni ovat taas sekavat kuten keväällä 2010. Muistan sen ahdistuksen, pelon ja jännityksen, mutta toisaalta minua houkuttaisi alkaa taas pelaamaan tosissani. Mutta pelkään, että aivokapasiteettini ei riitä. Muistini ei ole erityisen hyvä ja jo noiden 20 huoneen muistaminen oli minulle vaikeaa. ORIC:in 32 huonetta vaativat vielä 12 huonetta lisää, mutta en tietenkään tiedä vielä miten vaativista huoneista on kyse. En suoraan sanottuna tiedä mitä teen, mutta ainakin aion testata eri huoneita. En uskalla luvata, että ryhtyisin treenaamaan tosissani - se voi johtaa henkisen hyvinvointini horjumiseen urakan vaativuuden takia. Tämä ei ole leikkiä.
Tässä lopuksi pari kuvaa ORIC:in Manic Minerista, jota ajan Fedora Linux 27:ssa Oricutron-emulaattorin alaisuudessa:
