Sairastuin eilen illalla todella inhottavaan flunssaan. Kurkkuni oli niin kipeä, että en pystynyt puhumaan sanaakaan ilman huomattavia tuskia. Saattaa olla, että sain tartunnan työkaveriltani, joka oli juuri palannut maailmanympärimatkalta, jonka hän oli ostanut itselleen 50-vuotispäivälahjaksi. Tuon reissun tuliaisena hänellä oli erittäin ikävä flunssa, ja ilmeisesti yksi pitkähkö kahvipöytäkeskustelu riitti tartuttamaan minutkin. Tai sitten olemme koskeneet samoihin ovenkahvoihin tai flunssa on jostain muualta lähtöisin.
Joka tapauksessa oloni oli niin kamala, että töihin lähteminen ei tullut tänään kysymykseenkään. Nukuin painajaisten kourissa noin klo 13:26 asti, ja herätessäni en voinut mitenkään hyvin. Itse asiassa luulen, että minulla on ollut koko päivän lievä kuume, mutta en ole jaksanut mitata sitä todentaakseni asian. Päivä on sujunut jotenkuten Fisherman's Friend kurkkupastillin ja kirsikkajogurtin voimin.
Sen verran tsemppasin iltapäivällä, että kävin postissa noutamassa kirjatun lähetyksen ja pikaisesti paluumatkalla ruokakaupassa. Kirjattu lähetys sisälsi videokaapelin, jonka olin tilannut Saksasta. Sen avulla voin kytkeä Commodore VIC-20 ja Atari-tietokoneeni hienoon Commodore 1084 monitoriini. Mikäli suinkin jaksan, yritän vielä illan päätteeksi viritellä VIC-20:n toimintaan ja rentoutua parin pelin parissa. En aio yrittää mitään kilpailupelejä, vaan ihan vain testailla ja kokeilla miten pelit sujuvat.
Vaikka oloni olikin melkoisen hirveä, jossain vaiheessa iltapäivää tunsin vointini sen verran paremmaksi, että ajattelin paukuttaa Manic Miner kilpailupelejä Commodore 64:lla. Olin lähes varma, että flunssan huonontama keskittymiskykyni ja epämiellyttävä oloni johtaisivat huonoihin tuloksiin, ja niinhän siinä aluksi kävikin. Toisaalta mietin myös sitä, että kun ennakko-odotukseni olisivat alhaalla, saattaisin myös yllättää. Kolmanneksi mietin, että voisi olla mielenkiintoista pelata lievässä kuumeessa ja katsoa miten aivoni reagoivat Manic Mineriin. Jäisikö kuumeen kourissa kamppaileviin aivoihini erilaisia muistijälkiä kenttien vaatimista ajoituksista ja liikeradoista? Oli miten oli, aioin kuitenkin yrittää.
Pelasin yleisesti ottaen todella surkeasti, mutta onnistuin kuin onnistuinkin räpeltämään C64 Manic Minerin läpi. Pelini etenivät seuraavasti:
| peli # | 01 | 02 | 03 | 04 | 05 | 06 | 07 | 08 | 09 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 2 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 3 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 4 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 5 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 6 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 7 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 8 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 9 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 10 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 11 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 12 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 13 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 14 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 15 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 16 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 17 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 18 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 19 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 20 | ||||||||||||||||||||||||||||
| 21 |
Eli 21. kilpailupelini tuotti tulosta ja peli meni ympäri. Kuten alla olevasta listasta näkyy, kuolin ruudussa MINER WILLY MEETS THE KONG BEAST:
Tässä vielä jokunen kuva todisteeksi.
Päästyäni THE FINAL BARRIER huoneeseen, ruutu näytti hieman omituiselta. Normaalistihan harjoituspeleissä huoneen yläosassa on sama tausta, joka pelin aloitusruudussakin on. Jostain syystä se kuitenkin oli tässä poissa:
Ilmeisesti tuo oli joku bugi pelissä, sillä latasin Manic Minerin alkuperäiseltä kasetilta. Kaiken huipuksi onnistuin vielä mokaamaan THE FINAL BARRIER:issä vaikka olen aiemmin uhonnut pelaavani sen läpi vaikka silmät kiinni. Tämä C64 version lopetusruutu on hankalampi kuin C16:sta, ja jotenkin vain ajoitin yhden hyppyni väärin. Onneksi sain kuitenkin lisäelämän ylitettyäni 30000 pistettä, ja sen turvin pelasin pelin läpi. Kuoltuani ensimmäisen kerran THE FINAL BARRIER:issa ruutukin alkoi näyttää siltä miltä sen pitäisi, mutta siltikin paloja puuttui sieltä täältä. Onneksi kyse oli vain kosmeettisesta anomaliasta eikä se vaikuttanut mitenkään itse pelin kulkuun.
Alla olevassa kuvassa peli on juuri mennyt läpi:
Tässä taas näkyy lopullinen HIGH SCORE eli 44506. Se ei todellakaan ole mikään kaksinen tulos.
Tuntemukseni ovat jokseenkin sekavat. Olen tietenkin tyytyväinen pelattuani nyt myös Commodore 64 version läpi, sillä olen pelaillut tätä versiota aina silloin tällöin jo 26 vuoden ajan. Läpipelaamisen jälkeen tähän peliin ei enää ole tarvetta palata. Toisaalta en voi olla tyytyväinen pelini tasoon. Kaikki tämän illan kilpailupelini olivat melkoista sohellusta. Flunssassa ei vain pysty huippusuorituksiin.
On myös rehellisyyden nimissä sanottava, että C64 versiota helpottaa huomattavasti se, että 10000 pisteen välein saa yhden lisäelämän. C16 versio on tässä suhteessa armottomampi. Lisäksi C64 versio on paljon runsaskätisempi pisteiden suhteen. Vaikka kerätyistä esineistä saakin molemmissa versioissa 100 pistettä, niin C64 versiossa AIR-palkin koosta ropisee runsaasti bonusta. Pelattuani molemmat versiot läpi, en pysty sanomaan, että C16 versio olisi hieman hitaammasta tempostaan huolimatta yksikäsitteisesti helpompi. Molemmissa versioissa on omat helppoutensa ja omat hankaluutensa.
Seuraavaksi aion käydä aidon ja alkuperäisen Sinclair ZX Spectrumin Manic Minerin kimppuun. Siinä projektissa on kuitenkin ongelmia, jotka täytyy ensin ratkaista. Minulta puuttuu:
Käsittääkseni nimittäin Spectrumissa ei ole erillistä videoliitäntää, jolla sen saisi kiinni Commodore 1084 monitoriini.