Aiemmassa blogissani Lähimmäisten auttamisesta käsittelin hieman kultaista sääntöä sen positiivisessa ja negatiivisessa muodossa, mutta lisäksi harhauduin aiheesta vähän sivupolulle ja kuvailin näkemyksiäni alkoholipolitiikasta Suomessa. Erityisesti ehdotin, että alkoholinkäytön alaikärajaa voitaisiin melko tuntuvasti alentaa. Näytin kirjoitustani ystävälleni ja hän oli samaa mieltä ikärajojen laskemisesta, mutta hänen mukaansa alaikäraja miedoille alkoholijuomille kuuluisi olla 16 vuotta ja väkeville 18 vuotta. Meidän näkemyksissämme on siis parin vuoden ero, joka voi tietysti olla aika isokin kun ajatellaan tuon ikäisiä nuoria. Olisiko sitten parempi kompromissi jos 15-vuotiaat saisivat ostaa mietoja ja 17-vuotiaat väkeviä? En osaa sanoa.
Tässä blogissani muistelen hieman Iissä viettämääni juhannusta, joka oli muistaakseni vuonna 2012. Se liittyy läheisesti aiemmin käsiteltyyn alkoholipoliittiseen teemaan ja nuorten alkoholinkäyttöön.
Olin siis mennyt juhannukseksi runoilijaystäväni Usko "Uki" Maanisen luo Iihin. Hänellä on siellä vaatimaton merenrantamökki, jossa on myös pieni rantasauna. Vaikka rakennukset ovatkin aika karuja, ne ovat silti hyvässä kunnossa eikä niissä ole mitään hometta tai ränsistymisen merkkejä. Tontti merenrannassa on hänen kesämökkinsä vahvuuksia. Rannassa on miellyttävä hiekkapohja, mutta totuuden nimessä on sanottava, että rannassa on myös hiekan seassa isoja kiviä, jotka toisinaan kahlatessa saattavat osua kipeästi varpaisiin. Ranta on myös äärimmäisen loiva eli uimasyvyyteen pääsemiseksi joutuu kahlaamaan arviolta ainakin noin 120-150 metriä. Kokonaisuutena paikka on kuitenkin mielestäni erinomainen.
En jaksanut alkaa rahtaamaan juhannusjuomia Helsingistä Iihin, sillä taitoin matkan junalla. Niinpä pyysin Ukia ostamaan Alkosta pullon Zacapa rommia ja muistaakseni 15 pulloa Bacardi Breezer limuviinoja. Nimensä mukaisesti Bacardi Breezerin alkoholipohjana on kirkas Bacardi-rommi, joten minulla oli rommia sekä miedossa että väkevässä muodossa. Zacapan vahvuusprosentti on tietääkseni 40%. Ellen väärin muista, minulla oli kuitenkin mukanani myös pullo Stolichnaya vodkaa. Mökillä ollessamme joinkin sen vodkan ja rommit jäivät käytännössä koskemattomiksi.
Kun juhannus oli ohi, lähdimme mökiltä Ukin kotiin Iihin. Hän asuu rivitalon päätyhuoneistossa ja minä jäin vielä sinne yöksi ennen paluutani Helsinkiin. En muista mikä viikonpäivä oli, mutta menimme rivitalon vieressä sijaitsevaan puistoon. Puistossa oli hyvin miellyttävä puinen pöytä ja sen ääressä kaksi puista penkkiä. Pöytä ja penkit oli kai rakennettu jonkinlaisesta kelohongasta tai vastaavasta puusta, ja ne olivat hyvin luontoon sopivat ja omalla tavallaan karun tyylikkäät. Olen aiemmin maininnut, että aikuisiässä en ole juurikaan juonut mietoja alkoholijuomia, mutta jostain syystä tuolla kerralla noita limuviinoja tuli litkittyä jonkin verran. Meillä oli mukanamme muovikassissa Bacardi Breezereitä ja se pullo Zacapaa. Kello oli ehkä klo 20 tienoilla kun näimme puistossa nuoren parin kulkemassa ohi. Kyseessä oli tyttö ja poika, ja heistä taisi nähdä päälle, että jotain hekin olivat jo hieman nauttineet. He eivät horjuneet tai olleet silminnähden kovassa humalassa, mutta kuitenkin jotenkin heistä vaistosi, että he olivat ns. viihteellä liikenteessä.
Huikkasin heille: "Hei, tulkaa käymään täällä!". He tottelivat ja tulivat luoksemme. Kysyin, että maistuisiko Bacardi Breezer. Meillä oli eri makuja: appelsiinia, limeä, ananasta. Breezerin alkoholipitoisuus on Suomessa 4,75% eli se on hyvin mietoa litkua, joka menee mukavasti alas kenellä tahansa. Poika sanoi, että kyllä he voivat liittyä seuraamme. Kysyin ovatko he jo juoneet jotakin ja poika vastasi, että kyllä he ovat juoneet muutaman pullon keskikaljaa. Pyysin heitä istumaan alas ja he istuivatkin vierekkäin vastapäiselle penkille pöydän ääreen. Poika oli meistä katsottuna vasemmalla ja tyttö oikealla. Tiedustelin, että minkä ikäisiä he ovat ja he vastasivat kuin yhdestä suusta, että täyttävät ihan kohta 15 vuotta.
Näytin heille kolmea eri makuista Bacardi Breezeriä ja kysyin onko heillä jotain makusuosikkia. En yhtään muista mitä he vastasivat, mutta ojensin heille pullot limuviinaa. Sanoin, että me ollaan jo Ukin kanssa nuoruutemme eletty ja ollaan aika vanhoja ukkoja, mutta kertokaa te nuoret hieman omasta elämästänne. Minua kiinnosti miten nuoret nykyään viettävät aikaansa, millaista on olla koulussa, mitä he harrastavat ja mitä musiikkia he kuuntelevat.
Juttelimme niitä näitä ja nuoret kertoivat elämästään kuten olin pyytänytkin. Jossain vaiheessa iltaa minä sanoin, että nyt on kuulkaas niin, että minä en näistä limuviinoista tule ollenkaan känniin. Päätin alkaa ottamaan Zacapaani raakana, jotta minäkin saisin nousuhumalan aikaan. Ukilla oli jo ollut joku väkevämpikin juoma mukanaan ja hän oli huomattavan hilpeästi päihtynyt. Hän sanoi:"Kaada heillekin Zaksua!". Minä vastasin, että en helvetissä kaada. Tunsin vastuuni. Zacapa on kuitenkin väkevää viinaa ja jos nuo nuoret olisivat alkaneet kiskomaan sitä raakana naamaansa, lopputulos olisi ollut huonovointisuus tai jopa sammuminen. Sanoin nuorille ja Ukillekin, että minä juon tätä väkevää rommia, koska olen aikuinen ja nuorille riittävät nuo limuviinat. Sanoin nuorille erittäin painokkaasti, että jos alatte kinuamaan tätä Zacapaa niin minä otan teiltä nuo Breezeritkin pois ja te lähdette samantien pois seurastamme. Nuoret uskoivat hyvin.
Kyselin tosiaan, että mitä musiikkia he tykkäävät kuunnella. Poika vastasi, että vanhaa suomirokkia tulee kuunneltua ja mainitsi esimerkeiksi Popedan ja Eppu Normaalin. Sanoin, että kuulostaa ihan hyvältä ja pyysin, että hän laittaisi Popedalta soimaan sen biisin, jossa lauletaan "Tahdotko mut tosiaan, suhteeseen vakavaan?". Hän otti älypuhelimensa esille ja pisti sen soimaan. Tunnelma oli rento ja mukava. Tiedustelin myös biisin teemaan sopien tämän nuoren parin suhteen vakavuuden laadusta, mutta en enää muista mitä he vastasivat. Olin Zacapan ansiosta sen verran humaltuneessa tilassa ja tästä on jo yli 5 vuotta aikaa, joten kaikkea ei pysty muistamaan. Tarjoillessani Breezereitä katsoin kuitenkin hyvin tarkkaan, että heidän humalansa ei menisi liian kovaksi. Ajattelin, että pojalle riittää 4 pulloa ja tytölle riittäisi 3. Säännöstelin myös juomisen tahtia eli pullo per tunti tahdissa he saivat ryypätä. Eli aloittelimme siinä klo 20 tienoilla ja puolenyön paikkeilla tuli aika lopettaa.
Oli siis noin klo 24 ja ilta taisi jo viilentyä hieman. Poika kinusi vielä yhtä Bacardi Breezeriä, mutta minä sanoin päättäväisesti, että ei käy. Sanoin heille:"Kuunnelkaa nyt tarkkaan mitä minä sanon. Saitte juoda muutaman limuviinan, mutta olkaa aina tarkkoja viinan suhteen. Viinasta voi tulla riippuvaiseksi ja se on kamala asia. Älkää koskaan alkako juomaan liikaa viinaa, vaan muistakaa aina kohtuus! Uskotteko minua? Minä en kieltänyt teiltä juomista kokonaan, vaan sanoin rehellisesti ja realistisesti mistä on kyse". He kuuntelivat tarkkaan, sillä olin kunnioittanut heitä ja kuunnellut koko illan tarkkaavaisesti ja osallistuvasti heidän tarinoitaan. Molemmat uskoivat minua ja sanoivat, että he eivät aio sortua alkoholismiin tai liikakäyttöön.
Sanoin, että olen nyt sen verran kännissä, että en juo enempää, vaan aion mennä suoraan nukkumaan. Toivotin heille hyvää illanjatkoa ja hyvää jatkoa elämässä ylipäänsäkin. Sanoin, että lähtekää nyt koteihinne tai minne ikinä menettekin, mutta nyt on aika sanoa hyvästit tämän hienon illan päätteeksi. Sanoin, että muistakaa olla fiksuja nuoria jatkossakin. He lähtivät kävelemään käsi kädessä poispäin kuten rakastuneiden nuorten tuleekin tehdä. Emme ottaneet yhteystietoja ylös emmekä ole tavanneet koskaan sen jälkeen. Nuorilla on omat elämänsä, minulla ja Ukilla on omamme.
Saimme kuitenkin tuon kesäillan ajan Ukin kanssa keskustella nuorten kanssa ja kuulla mitä he ajattelevat asioista. Mihinkään kovin syvällisiin keskusteluihin ei menty, mutta kuitenkin käsiteltiin yleisesti elämää, jaksamista koulussa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kerroimme vastavuoroisesti myös heille millaista meidän nuoruudessamme oli kun ei ollut älypuhelimia eikä Internettiä. He kuuntelivat ihan kiinnostuneina ja mekin olimme kiinnostuneita siitä millaista heidän arkensa on.
Tällainen kiihkoton ja rehellinen suhtautuminen alkoholinkäyttöön on mielestäni hyvää kasvatusta ja valistusta. Terotin heidän mieliinsä, että pitävät aina juomisensa kohtuudessa ja litkivät noin nuorina vain mietoja juomia. Sanoin, että väkevien aika on sitten myöhemmin eikä siirtyminen ole edes mitenkään pakollista. Sanoin toki, että muistakaa myös pitää hauskaa selvinkin päin eli joka viikonloppu ei ole mikään pakko juoda sitä keskikaljaa.