Kävelet kadulla ja huomaat, että vastaasi kävelee uhkaavannäköinen korsto. Kun olet ohittamassa häntä, tunnet kovan iskun palleassasi. Korsto on täräyttänyt oikean koukun mahaasi. Poliisikuulustelussa selviää, että kyseessä on fundamentalistikristitty, joka selittää tekonsa vetoamalla Raamatun ns. kultaiseen käskyyn: "Jeesus opetti, että tehkää muille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän". Osoittautuu, että korstolla on masokistisia taipumuksia ja hän on toivonut, että joku satunnainen vastaantulija pamauttaisi häntä nyrkillä vatsaan. Niinpä hän teki itse samoin toiselle ihmiselle. Olet tietenkin täysin pöyristynyt.
On selvää, että tuo kultainen käsky ei voi toimia jos sitä sovelletaan tapauksissa, joissa omat toiveet ovat jyrkästi vastakkaisia kuin muun väestön. Entä käskyn negatiivinen versio: "Älä tee muille sellaista mitä et toivoisi itsellesikään tehtävän"? Pohditaan asiaa ja yritetään löytää joku vastaesimerkki, joka kumoaisi negatiivisenkin säännön. Ystäväsi on juuri käynyt läpi raskaan avioeron ja potee masennusta yksin kotonaan. Yrität miettiä itseäsi samaan tilanteeseen ja toteat, että toivoisit hänen sijassaan, että sinut jätettäisiin rauhassa mietiskelemään eikä sinua tultaisi häiritsemään. Niinpä jätät ystäväsi omiin oloihinsa. Viikon päästä hän on tehnyt itsemurhan ja hänen jättämässään viestissä lukee:"Jäin yksin suruni keskellä, minut hylättiin jopa ystävieni toimesta, joten en jaksanut enää elää. Hyvästi paha maailma". Jäät potemaan syyllisyydentuntoa ja katumusta, koska et mennytkään keskustelemaan ja lohduttamaan ystävääsi. Ystäväsi olisikin, päinvastoin kuin sinä vastaavassa tilanteessa, toivonut itselleen seuraa ja keskusteluapua. Siis negatiivinenkin versio kultaisesta säännöstä vaatii aina tilanteen syvempää analyysia jos sitä aikoo käytännön elämässä soveltaa. Sokea säännön seuraaminen ei voi aina johtaa toivottuun hyvään lopputulokseen vaikka esimerkiksi Immanuel Kant oli sitä mieltä, että kaikki etiikka perustuu juurikin Raamatun antamiin sääntöihin ja niiden aivottomaan noudattamiseen! Eipä ihme, että Kantin kaltaisia filosofeja ei enää kauheasti arvosteta.
Olen jo vuosikymmenien ajan väitellyt uskovaisten kanssa keskustelupalstoilla kaikenlaisista uskontoon liittyvistä asioista, joita pidän älyttömyyksinä. He eivät koskaan vastaa mitään jos heille perustelee tekonsa Jeesuksen kultaisella käskyllä mikäli teko ei sovikaan heidän moraalikäsitykseensä.
Kerronpa siis tähän väliin tositarinan, jonka tapahtumahetkestä on arviolta 7-8 vuotta aikaa. Olin eräänä perjantaina matkalla pohjoiseen sukuloimaan. Muistaakseni kyseessä oli joululoman alkaminen ja olin siis menossa junalla Helsingistä Ouluun. Matka kestää vähintään kuusi tuntia ja jos viivästyksiä sattuu, voi mennä pari tuntia pitempäänkin. Ei ole tavatonta, että tällä välillä junat ovat myöhässä erinäisten syiden takia ja talvella todennäköisyys myöhästymiseen tuntuu olevan kaikkein suurin. Edessä oli siis melko pitkä matka ja koska ravintolavaunut ovat kalliita ruokapaikkoja, päätin ostaa etukäteen Rautatientorin Alepasta jotain purtavaa. Ostin luultavasti jotain kinkku-juustosämpylää, jogurttia ja vichy-vettä matkaani varten.
Kun olin saanut ostokseni kerättyä koriini, suuntasin kohti kassaa. Jonossa edelläni oli minua pitempi nuori jätkä, jolla oli ikää arviolta 16-17 vuotta. Hän laittoi liukuhihnalle "mäyräkoiran" eli paketin, jossa oli 12 keskiolutta. Kun myyjä näki hänet, hän kysyi välittömästi henkilöllisyyspapereita. Niitä tällä jätkällä ei ollut, joten mäyräkoira siirrettiin syrjään ja hän poistui pettyneen oloisena kaupasta. Närkästyin asiasta ja nuhtelin myyjää suurinpiirtein seuraavilla sanoilla: "Ei sinun tarvitsisi olla noin tiukkapipoinen. Nyt on kuitenkin perjantai ja viikonloppu tulossa". Ymmärsin tietenkin, että myyjä oli tehnyt vain mitä hänen oli käskettykin tehdä. Mikäli hän myisi alkoholia alle 18-vuotiaalle, hän saattaisi menettää työpaikkansa ja kauppa saattaisi saada sanktioita. Toki hän saattoi myös uskoa tekevänsä eettisesti oikein, en minä sitä kiistä. Eli en ollut nuhteissani täysin tosissani, mutta sanat kuitenkin tulivat suustani lähes vaistomaisesti ja tilanne oli luonnollinen. En ollut mitenkään vihainen tai aggressiivinen, vaan ennemminkin esitin asian toteavaan joskin painokkaaseen sävyyn. Lisäsin lopuksi: "Kyllä mekin ollaan oltu nuoria".
Maksoin nopeasti omat ostokseni ja katsoin kelloani. Junan lähtöön oli vielä kohtuullisesti aikaa, mutta minulla oli silti pieni kiire. Arvioin tilanteen pikaisesti ja totesin, että minulla on riittävästi aikaa auttaakseni tätä nuorta jätkää. Säntäsin hänen peräänsä ja sanoin:"Hei, sinä halusit sitä kaljaa vai? Kerro nopeasti mitä haluat niin minä jeesaan sinua. Mutta äkkiä, minulla on kiire junalle". Hänen naamansa alkoi loistaa ja hän ilahtui:"Se olis tosi jees!". Sanoin, että Alepaan en lähde takaisin enää, vaan kaljat haetaan viereisestä K-Marketista. Marssimme siis nopeasti sinne, jätkä lykkäsi minulle käteistä kouraan ja kertoi minkä merkkistä keskiolutta hän haluaa. En enää muista täysin varmasti merkkiä, mutta mahdollisesti kyseessä oli Koff tai Karjala, mutta kuitenkin se oli jotain edullista peruskaljaa.
Ostin mäyräkoiran ja lykkäsin sen hänen kouraansa vähän matkaa kaupan ulkopuolella. Jätkä kysyi minulta, että haluanko jotain hakupalkkaa. Vastasin hänelle, että minua on näissä asioissa nuorena autettu niin monta kertaa, että en todellakaan halua mitään häneltä. Palautin kaikki vaihtorahat viimeistä senttiä myöten. Hän oli hyvin iloinen ja sanoi sydämensä pohjasta:"Kiitos tosi paljon!". Liikutuin hieman hänen vilpittömyydestään, muistelin mielessäni omia villejä teinivuosiani ja toivotin hänelle oikein hauskaa viikonloppua. Sitten kiiruhdin junalle ja ehdin siihen. Minulle tuli lämmin ja hyvä tunne sisimpääni, sillä näin nuoressa aitoa iloa ja tiesin, että minun mitätön apuni oli merkinnyt hänelle sillä hetkellä aika paljon.
Kristityt suuttuvat yleensä jonkin verran kun he kuulevat tämän tarinan, jonka perusteeksi sanon: "Sain aikanaan nuorena apua vanhemmilta jätkiltä lonkeron ja kossun ostamisessa. Nyt kun näin nuoren hädässä, tein mitä toivoisin itsellenikin tehtävän ja autoin häntä pyyteettömästi ilman välityspalkkiota". Toki kyseessä on tietoinen provokaatio, mutta myös kritiikki niille, joiden mielestä Jeesuksen opit olivat jotenkin ihmeellisen nerokkaita. Tosiasiassa kultainen käsky on positiivisessa ja negatiivisessa muodossaan ollut tunnettu ympäri maailmaa jo kauan ennen Jeesusta, joten siinäkin mielessä sen nostaminen jalustalle on vain moukkamaista kristinuskon ylistystä.
Eivätkä kristityt suinkaan ole ainoita, jotka suuttuvat siitä jos alle 18-vuotiaat saavat alkoholia. Tuomitsevaa asennetta on paljon tässä maailmassa. Uskon kuitenkin, että nuorten on hyvä oppia kohtuullinen viinankäyttö jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Kuten olen aiemminkin maininnut, minä ja ystäväpiirini kulutimme aikanaan teini-iässä melkoisesti alkoholia eikä siitä aiheutunut kenellekään mitään vakavaa haittaa. Toki joskus joku saattoi juoda liikaa ja olla huonovointinen, mutta se on osa oppimisprosessia. Alkoholin kohtuukäyttöä harvoin opitaan kirjoista lukemalla, vaan omat rajansa oppii tuntemaan käytännön kokeilujen kautta. Tiedän myös, että on huono peruste vedota "johonkin huonompaan vaihtoehtoon", mutta tahdon kuitenkin sanoa, että minusta se on parempi, että nuoret käyttävät juhliessaan alkoholia kuin kannabista. Kannabis soveltuu vain aikuisten käyttöön, mutta alkoholi pienessä määrin voi sopia nuorillekin jos he sitä haluavat viikonloppuisin käyttää.
Jos kannabis olisi huonompi vaihtoehto nuorille ja alkoholi parempi, niin voidaanko samalla logiikalla sanoa, että vielä parempi vaihtoehto olisi jos nuori olisi ilman alkoholiakin? Se riippuu nuoresta itsestään ja hänen mieltymyksistään. Jos joku haluaa olla kuivin suin viikonloppuna ja vaikka mieluummin harrastaa urheilua, niin se on tietenkin aivan hänen oma asiansa. Sillä tiellä ei ainakaan ole alkoholismin vaaraa, mutta olen nähnyt niitäkin tapauksia, joissa nuorena on ollut itsellä tai ulkoapäin tulleena jyrkän tuomitseva suhde viinaan ja sitten aikuisiällä "kadotettua nuoruutta" etsitään käyttämällä liikaakin viinaa. Sanoisin siis, että kohtuus kaikessa ja annetaan nuorten olla nuoria. Liikakäyttöön ja ongelmakäyttäytymiseen tulee puuttua, mutta kohtuullinen käyttö on mielestäni jokaisen oma asia.
Mikä sitten olisi sopiva ikäraja alkoholiin jos 18 vuotta on liian korkea ikäraja? Sanoisin, että mietoja alkoholijuomia voisi myydä 14-vuotiaille eli yläasteelle menneille nuorille. Väkeviä viinoja saisi ostaa täytettyään 16 vuotta. Baarien ikärajan pitäisin kuitenkin 18 vuodessa, mutta sille minulla ei ole oikein mitään järkevää perustetta. Tuntuisi vaan siltä, että baariin menemiseen olisi hyvä vaatia täysi-ikäisyyttä, mutta voisin hyväksyä siinäkin ikärajan laskemisen 16 vuoteen.