Kuka uskoo haikaraa

Tämä artikkeli sisältää juonikuvausta ja näytevideoita. Älä lue tätä mikäli haluat välttyä spoilereilta!

Kuka uskoo haikaraa on yksi kaikkien aikojen parhaita nuortensarjoja mukaanlukien myös kaikki ulkomaalaiset tuotannot. Se on vankkaa kulttiainesta ja luovan juonensa ansionsa sarja myös naurattaa kovasti. Tämä sarja on siis ihan kotimainen ja se esitettiin alunperin YLE:n Kasmasiini nuortenohjelmassa 1980-luvun alussa. Jaksoja oli kaikkiaan 11 ja niiden pituus vaihteli. Tätä kirjoitettaessa 22.07.2018 Kuka uskoo haikaraa on kaikkien vapaasti katsottavissa YLE Areenan kautta. Se kuitenkin poistuu sieltä kesällä 2019.

Olen ns. fair use periaatteen mukaisesti laittanut YouTubeen muutamia videoklippejä tästä loistavasta sarjasta. Sarjan tekijänoikeudet kuuluvat kuitenkin YLE:lle ja tarkoitukseni ei ole rikkoa niitä. Sarjan fanina haluan vain jakaa tämän kulttisarjan ilosanomaa eteenpäin.

Kuka uskoo haikaraa sisältää hyvien näyttelijäsuoritusten lisäksi nykykatsojan kannalta paljon mielenkiintoista ajankuvaa. Myös sarjan musiikki on varsin toimiva ja monelle sarjan aikanaan katsoneelle on jäänyt ikuisesti mieleen jokaisen jakson aloittava teema, jossa lauletaan "Kesätuulet kutsuu seikkailuun".

Keskeisessä roolissa tässä sarjassa on kaksi nuorta, Pepe ja Roope, jotka joutuvat tahtomattaan osaksi omituista mysteeriä, johon liittyy jollain tuntemattomalla tavalla kaksijalkainen haikara-logo. Sarjassa on useita sivujuonia, mutta kaksijalkaisen haikaran takana osoittautuu olevan epäilyttävä liikemies Unto Sten. Selviää, että Unto on värvännyt apurikseen kevytmoottoripyörällä liikkuvan kovan jätkän nimeltä Silver. Toinen Unton käskyläinen on Jokke Hämäläinen. Unton liikekumppanina toimiva Kaarina Holma myy Ciconia-nimisessä firmassaan luontaistuotteita. Unto on kuitenkin omavaltaisesti laajentanut Ciconia-tuotteita purukumilla ja elektroniikkapeleillä. Poliisi on kiinnostunut asiasta ja alkaa tutkia Unto Stenin taustoja.


roolinäyttelijälinkki
Roope RuusunenVesa-Pekka Mäkinen[ei linkkiä]
Petteri "Pepe" KaunistoRiku Suokashttps://fi.wikipedia.org/wiki/Riku_Suokas
SilverAntti Majanlahtihttps://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Majanlahti
Ellen KarheMaria Larpo[ei linkkiä]
Unto StenErkki Ruokokoskihttps://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Ruokokoski
Jokke "Hämy" HämäläinenOlli-Matti Oinonenhttps://fi.wikipedia.org/wiki/Olli-Matti_Oinonen
Kaarina HolmaInga Sulinhttps://fi.wikipedia.org/wiki/Inga_Sulin
Tarmo RautanenAntti Seppähttps://www.imdb.com/name/nm0784651/
Etsivä YrjöläJussi Alppihttps://www.imdb.com/name/nm2781308/
Roopen isäMauri Kuosmanen[ei linkkiä]
Pepen isäErkki Minkkinen[ei linkkiä]
Kalle-vaariJouko Kiuru[ei linkkiä]

Jakso 4

Kaarina Holma hiostaa Unto Steniä tämän tilaamasta mainoskampanjasta, josta hän ei ole tiennyt mitään. Unto käskyttää Silverin laittamaan manipuloidut elektroniikkapelit jakoon. Yksi peleistä on tarkoitettu Silverille ja se on merkitty tunnuksella, joka on kaksijalkainen haikara.


Silveri tapaa Jokke Hämäläisen puiston laidassa. Hän välittää elektroniikkapelit eteenpäin. Unton antama Nintendo Game & Watch Donkey Kong Jr widescreen elektroniikkapeli ehdollistaa Silverin.


Jakso 6

Etsivä Tarmo Rautanen rikospoliisista saapuu yllättäen mökille, jossa Kaarina Holma ja Unto Sten kestitsevät vieraitaan. Poliisi on kiinnostunut Ciconia-tuotteista ja kyselee Kaarinalta lisätietoja. Unto hermostuu uteluista ja yrittää selittää asiat parhain päin.


Jakso 8

Poliisi selvittää Unto Stenin taustoja. Selviää, että Unto on opiskellut psykologiaa, tekniikkaa ja liiketaloutta.


Tutkimuskeskus on viimein saanut analysoitua poliisin heille toimittamat elektroniikkapelit. Tuloksista selviää, että elektroniikkapelejä on manipuloitu ja niissä on mukana ultraäänisignaaligeneraattori.


Etsivä Rautanen tarkkailee puistossa Karstanaamoja. Unto Stenin suunnitelma on toiminut ja hänen koeryhmänään toimineet Karstanaamat on ehdollistettu. Rautanen pohtii hiljaa mielessään: "Täysin hallittavissa oleva porukka - sille joka pelit on antanut".


Jakso 9

Unto on komentanut Jokke Hämäläisen hakemaan elektroniikkapelit pois Karstanaamoilta. Jengi ei kuitenkaan luovuta niitä, vaan nauraa ivallisesti Jokelle.


Poliisi lähtee Pepen ja Roopen vihjeen ansiosta tutkimaan Kaarina Holman omistamaa Rappiotilaa. Pojat ovat aiemmin nähneet, että Silveri on liikutellut Haikara-logolla varustettuja laatikoita siellä. Etsivä Rautanen ja hänen apurinsa sattuvat paikalle juuri samaan aikaan kuin Jokke Hämäläinen, joka on Unton käskystä hävittämässä epäilyttäviä paketteja.


Jakso 10

Etsivä Rautasen kollega Yrjölä varjostaa Karstanaamoja. Jengi tajuaa, että heitä on petetty.


Jakso 11

Poliisille selviää viimein mikä oli Unto Stenin suunnitelma. Etsivä Rautanen selittää, että Unton tarkoitus oli ensin manipuloida käsinpelattavat elektroniikkapelit ja toisessa vaiheessa kotivideopelit. Poliisi pähkäilee kuitenkin mikä Unton perimmäinen tarkoitus ehdollistamisessa oli. Syytä ei pystytä selvittämään.

Interpol on tästä huolimatta napannut Unton kiinni Saksassa. Unto Sten tunnetaankin myös nimellä "Udo Stein".


Sarja on tullut päätökseen. Etsivä Rautanen tapaa Kaarina Holman kahvilassa. Taustalla soi David Bowien China Girl Let's Dance (1983) albumilta. Rautanen selittää Holmalle, että Unton tarkoitus oli levittää manipuloitua elektroniikkaa. Peleihin oli kätketty yli 20 000 hertsin ultraäänisignaali, jota ihmiskorvat eivät kuule. Rautasen mukaan kyseinen signaali saa aivojen alfa-rytmin sekaisin ja "saa ihmisen tekemään ties mitä".

Kaarina ei ymmärrä poliisin selitystä, mutta Rautanen lohduttaa häntä sanomalla, että ei sitä tajua moni muukaan. Rautanen toteaa, että poliisi ei koskaan saa selville mihin Unto ehdollistamisella pyrki.

Rautanen kertoo Karstanaamojen olleen Unto Stenin koeryhmä. Elektroniikkapelit on otettu heiltä pois. Etsivä kaivaa laukustaan esiin Nintendo Game & Watch Donkey Kong Jr widescreen elektroniikkapelin ja toteaa sen vieneen Pepe Kauniston sairaalaan. Kaarina Holma tiedustelee oliko kyseinen pelikin Unton manipuloima. Poliisi vastaa, että peli oli normaalia tehdastuotantoa. Rautanen puistelee päätään huolestuneena ja sanoo: "Liikutaan alueella, josta tiedetään hälyttävän vähän".


Muistan hyvin, että tuohon aikaan (1983-1984) Suomessa todella esiintyi uskomusta, että videopelit voisivat tehdä nuoria hulluiksi. Täällä oli kukkahattutätejä, jotka seurasivat Amerikan videopelivillitystä peläten sen olevan vaarallista. Jotkut väittivät, että videopelit olivat Amerikassa vieneet nuoria mielisairaalaan ja jonkinlaista hysteriaa oli aistittavissa täällä Suomessa.

Kalevi Kolttonen <kalevi@kolttonen.fi>