Särki on kala

Vaikea on tietää ehtyykö tämä koskaan
ei koskaan pidä asettaa turhaa rimaa
siitä seuraisi vain pelkkää rutinaa
älä sotke peltiäsi ruosteeseen
sillä ei ehkä tule limaista etanaa
joka palauttaisi pinnoitteen alkuperäisen kiillon

Yksinkertaisuus on valttia
väännä selkämyksesi tötterölle
ja anna sen muodostaa kauniisti rullattu koriste
sinun luistasi voidaan tehdä liitulakritsia
kun basistin kädet vilisevät otelaudalla

En tavoittele muuta kuin paksua kieltä
mutta tiedän, ettei se kuulu minulle
sen omistaa se, jolle soitinkin kuuluu
hän tuntee metallinsa kosketuksen parhaiten

Kun keppi kohtaa rumpukalvon
me näemme kuinka ilmaan lennähtää sankka pölypilvi
vai onko se lauma hyttysiä, joka tahtoisi olla
osana ilveksen koristamaa vaakunaa

Rytmin saavuttaessa keskivauhtinsa me lennämme mukana
huippua kannattaa pohdiskella
sen tulo voi muuten yllättää kanojen punaisen heltan
mitäpä siitä, me emme ole aina yhtä laskelmoivia

Spontaanius on ymmärryksen suuri vihollinen
visuaaliset vastakohdat hinkkaavat usein toisiaan
liikkeellelähdön hankaluus johtuu synkronoinnin puutteesta
mutta kun ollaan vauhdissa, on myöhäistä pysähtyä

Vetäydytään kippuralle ja suljetaan ovet
me muodostamme kolon, josta koppelokin olisi ylpeä
jäässä on lopulta railo, josta särki pääsee läpi
siinä on sen ikioma valtimo

Kirsi Tuomenoksa

2009-10-17

Tämä runo on vapaa ja ilmainen. Saat levittää sitä vapaasti kunhan kirjoittajan nimi pysyy mukana eikä runosta peritä korvausta.