Ranskassa, Pariisissa Notre Damen vuosisatoja vanha katedraali on tulessa. Tätä kirjoitettaessa toinen torni on ilmeisesti palanut kokonaan ja myös kirkon tukirakenteet ovat liekeissä. Toivoa siis sopii, että koko katedraali kärähtäisi maantasalle.
Oloni on hyvä, rento ja rauhallinen. Seuraan tilannetta hymy suunpielessäni. Tuntuu niin mahtavalta ja vapauttavalta, että kohta meillä mahdollisesti on yksi kirkko vähemmän. Kirkothan edustavat pahuutta, joten meidän on hyvä riemuita aina kun sellainen tuhoutuu. Sama pätee tietysti moskeijoihin ja synagogiinkin - alkeellisia arvoja edustavien paikkojen tuho on aina askel kohti parempaa huomista.
En silti kehota tuhopolttamaan kyseisiä rakennuksia, mutta ilakoin täysin sydämin kun onnettomuuksia sattuu ja näitä rakennuksia palaa maantasalle. Toivon siis todella, että Notre Damenkin tapauksessa pelastustyöt epäonnistuvat ja jäljelle jää vain hiiliä pursuava nokinen kasa raunioita. Siinä kelpaa grillata jäähyväismakkarat ja nauraa: "Päästiinpä viimein tästäkin eroon".
Hah hah hah hah haa!