Totesin äsken, että en jaksa nyt tänään enää alkaa edistämään mitään koodausprojektia tai muutakaan tietokoneisiin liittyvää. Sen sijaan lojuin hetken sohvalla ja tutkin digiboxilla olevia vanhoja tallenteita. Aikaisimmat tallella olevat ovat huhtikuulta 2013 eli kohta kuusi vuotta tulee täyteen siitä kun ne on "nauhoitettu" televisiosta.
Löysin ihan vanhimpien joukosta keikkataltioinnin Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1973). Kyseessä on director's cut ja ohjaaja tietysti oli legendaarinen D. A. Pennebaker, joka ohjasi myös dokumentin kaikkien aikojen hienoimmasta musiikkifestivaalista eli Woodstockista.
Tässä kuva siitä kun Mick Ronson soittaa upeaa, monta minuuttia kestävää kitarasooloaan biisissä The Width of a Circle. En muista miten pitkä soolo kaikkineen on, mutta se on kertakaikkiaan hieno, Jimi Hendrixiltä vaikutteita ottanut taideteos itsessään:
Leffa pörrää tuossa taustalla ja nyt Bowie ja bändi vetävät coveria biisistä White Light/White Heat. En ole koskaan kuullut Velvet Undergroundin originaalia, mutta tämä versio ainakin jyrää todella mukavasti.
Mick Ronson oli muuten kuuluisa siitä, että hän suosi Marshall Major vahvistinta, joka oli 200 wattinen voimanpesä, mutta valitettavasti epäluotettava. Muita kyseisen vahvistimen käyttäjiä ovat olleet Ritchie Blackmore, John Frusciante ja Stevie Ray Vaughan.
Minullakin on yksi Marshall Major. Tätä 200w mallia kutsuttiin myös siaksi ("The Pig"), sillä se on massiivisen kokoinen "porsas" ja painaa paljon. En ole ikinä kokeillut sitä ja kuulemani mukaan omistamassani yksilössä onkin jotain teknistä vikaa. Pitää viedä se joskus vaikka Uraltonelle täyshuoltoon ja sitten kokeilla miten sika huutaa.
Kuluneen vuoden aikana tietokoneisiin liittyvät projektit ovat vieneet minulta kaiken ajan kitaransoitolta ja siitä asiasta tunnen kyllä jonkin verran huonoa omaatuntoa. Tasapaino ei ole nyt ollut kunnossa. Minulla on kuitenkin hankittuna oikein huippuluokan soittopelit, joten niitä pitäisi myös usein käyttää eikä vain makuuttaa nurkissa.