Luulin vielä eilen, että UPS oli hukannut jonkin pakettini, mutta kyse olikin heidän systeeminsä virheestä. Olin noutanut lähetyksen jo keskiviikkona 09.01.2019, mutta sain torstaina 10.01.2019 klo 12:30 tekstiviestin, jossa väitettiin, että minulle on saapunut paketti. Kun menin noutamaan sitä Hämeentie 16:sta, jossa sijaitsee Postin noutopiste, minulle sanottiin vain, että pakettia ei löydykään mistään.
Virkailija otti puhelinnumeroni ylös ja lupasi soittaa jos etsintä tuottaa tulosta. Tänään perjantaina 11.01.2019 menin UPS:in sivuille ja syötin vielä kerran tekstiviestissä saamani numerokoodin sinne. Siitä selvisi, että paketti olikin noudettu jo keskiviikkona ja koko eilinen tekstiviesti saapumista koskien olikin ollut vanhentunutta tietoa!
Tänään mennessäni noutamaan uutta pikakirjettä Hämeentieltä, he sanoivat siellä, että UPS:in heille antama uusi skanneri bugittaa eikä aina lähetä kuittausta asiakkaan kuittauksesta, jonka seurauksena seuraavana päivänä voi lähteä virheellinen viesti saapuneesta paketista, joka todellisuudessa onkin jo noudettu!
En aluksi tajunnut viestiä vääräksi sen takia, että UPS:in sivuilla ei ollut eilen tätä uutta dataa ja toiseksi siksi, että minulle saapuu jatkuvasti uutta kamaa ulkomailta. Nyt kuitenkin oli huojennus havaita, että mitään pakettia ei oikeasti ollutkaan hukkunut. Sen sijaan tänään hakemassani pikakirjeessä oli äärimmäisen mieluinen yllätys USA:sta:
Kyseessä on pääasiassa Commodore 64:n ns. halpisjulkaisuihin erikoistuneen brittiläisen ohjelmistotalo Mastertronicin lerppujulkaisu pelistä nimeltä Squirm (1984):
Peli ei ole missään klassikon maineessa ja moni sanoo sen olevan vain Serpentine-klooni. Mutta nimenomaan minulle tämä peli on emotionaalisesti ja retrohengessä tärkeä. Nimittäin Squirm on mielestäni se kaikkein ensimmäinen Commodore 64-peli mitä ikinä pääsin pelaamaan.
Elettiin muistaakseni syksyä 1984 ja kaverini Kari oli hankkinut itselleen kuusnelosen ja muutaman Mastertronicin halvan pelin, jotka olivat Squirm ja Magic Carpet. Lisäksi hänellä oli varhainen tasohyppelyklassikko Manic Miner, jonka siis Matthew Smith ohjelmoi vuonna 1983 koneelle Sinclair ZX Spectrum.
On usein vaikea laittaa pelejä, tai ylipäänsä mitään taidetta, parhausjärjestykseen, mutta noista kolmesta paras oli mielestäni selvästi Manic Miner, jonka huoneiden runsas määrä herätti ihmetystä. Niitä on siis peräti 20 kappaletta. Toiseksi paras oli Squirm ja selvästi heikoin Magic Carpet, jossa oli muistaakseni äärimmäisen ärsyttävä ja alkeellinen taustamusiikki.
Muistan hyvin, että nuo Mastertronicin kasetit maksoivat paikallisessa kodinkoneliikkeessä 39,90 markkaa kappaleelta kun ns. parhaan A-luokan pelit vaikkapa Activisionilta saattoivat maksaa 120 markkaa per kasetti. Halpispelin hinta oli siis noin kolmasosa kalleimpien hinnasta.
Johtuen siitä, että Squirm oli ensimmäinen näkemäni ja pelaamani peli kuusneloselle, on sen merkitys minulle henkisesti melko valtava. Minulla on ollut kasettiversio kokoelmissani jo vuosia, mutta tämä halvalla irronnut lerppu on erittäin arvokas lisä. Posteineen kaikkineen tämä peli taisi tulla USA:ssa alle 20€ hintaan, joten olen enemmän kuin tyytyväinen.
Palatessani kotiin huomasin, että eteisen lattialla oli saapumisilmoitus toisestakin lähetyksestä. Lepäilin hieman ja söin välipalaa, ja sitten lähdin noutamaan uutta lähetystä. Ensimmäinen virheeni oli se, että unohdin nousta pois bussista Hämeentie 16:sta kohdalla ja jouduin siksi ajamaan Hakaniemeen asti bussilla 74. Se vei vieläpä syrjäiseen laitaan toria, joten vitutuskäyräni alkoi nousta.
Päätin, että ajan ratikalla yhden pysäkinvälin ja hyppäsin 6T-ratikkaan. Päästyäni sisään Postin noutopisteeseen, aloin kaivaa noutokuittia selkärepustani ja totesin nopeasti, että olin unohtanut sen kotiin. Voi vittu! Koko reissu oli ollut turha. Paluumatkalla tosin poikkesin ostamaan yhden tölkin Teho-merkkistä energiaajuomaa ja sipsejä, joten syön nyt sitä roskaa.
Paketin aion käydä noutamassa huomenna ellen sitten saa vielä inspiraatiota lähteä liikenteeseen vielä tänä iltana.