Pörrään tällä hetkellä projektieni parissa sen verran kovalla intensiteetillä, että blogien kirjoittaminen tiuhaan tahtiin ei onnistu ihan yksinkertaisesti ajanpuutteen vuoksi. Kirjaan tähän blogiini vain melko luettelomaisesti viime päivien tapahtumia. En muista kokonaan mitä tapahtui minäkin päivänä, mutta aloitan siitä mitä tein äsken.
Ostin äsken eBaystä kolme hienoa fotobusta-julistetta Una Sull' Altra elokuvasta. Julisteet ovat alkuperäisiä italialaisia julkaisuita. Kaksi niistä tulee Ranskasta ja yksi Italiasta. Hintaa ostoksille tuli posteineen ehkä jotain 60-70€ välillä. Lisään kuvat niistä sivuilleni kun ne saapuvat ja minulla on aikaa kuvata ne.
Ostin myös aiemmin tänään eBaystä Synapse Softwaren pelin Survivor vuodelta 1982. Minulla oli jo entuudestaan Commodore 64:n lerppuversio, mutta halusin myös tämän kasibittisen Atarin julkaisun.
Peli oli ollut tarjolla jo pitkään Englannista, mutta alkuperäinen pyyntihinta taisi olla yli £200 ellen ihan väärin muista. Joka tapauksessa hinta oli minulle hieman liian korkea, mutta se oli laskenut olemaan alle £100, joten sähähdin ja nyt tämäkin klassikko on poimittu talteen.
Olen siis todellakin viime aikoina ostanut peräti kolme upeaa Synapse Softwaren peliä Atarille ja ne ovat:
Toivon, että Picnic Paranoia saapuisi viimeinkin USA:sta.
Aiemmin eBaysta ostamani Mahavishnu Orchestran Wild Strings - Live in Cleveland in 1972 saapui muistaakseni viime perjantaina. Otin äsken kolme kuvaa siitä:
Levyllä on bootleg-taltioinniksi oikein hyvä äänenlaatu ja se on tosiaan ilmeisesti äänitetty suoraan mikseripöydästä. Keikalla on ollut aivan mieletön sähinä päällä heti alusta alkaen ja tämä levy onkin ehdoton hankinta kaikille Mahavishnun faneille!
En nyt ehdi kaivamaan esiin tarkkoja referenssejä, mutta olen eBayn kautta tutustunut amerikkalaiseen vanhaan hippiin, jonka etunimi on Ken. Hän myy pääasiassa vanhoja kelanauhoja, mutta myös vintage-putkia audiokäyttöön. Kuulin häneltä mm. mielenkiintoisen jutun Blue Cheer yhtyeestä.
Ken oli ollut 1960-luvun lopulla tekniikkamiehenä tai roudarina keikalla ja esiintymisen alkamisessa oli jotain ongelmia. En enää muista mitä Ken selitti noin vuosi sitten, mutta jotenkin se liittyi kannabikseen ja siihen, että Blue Cheerin jätkät olivat halunneet Kenin jengiltä pilveä, sillä heidän omansa ei ollut tuolloin kovin vahvaa.
Bändi oli kai myös vaatinut järkyttävän määrän vahvistinvoimaa lavalle tai muuten he eivät suostuisi vetämään keikkaa ollenkaan. Se meni kai niin, että tuon vahvemman pilven avulla Blue Cheer myöntyi menemään lavalle soittamaan. Ken totesi minulle viestissään iloisesti: "They were real stoners!".
Lähetin äsken Kenille syntymäpäiväonnittelut, sillä hän täytti vuosia marraskuun alussa. Ikää kyseisellä miehellä on tietääkseni noin 70. Pyysin häntä kertomaan lisää rock 'n rolliin liittyviä juttuja 1960-1970 luvuilta, mutta vielä hän ei ole laittanut niitä.
Joka tapauksessa sain tässä joskus noin viikko sitten Keniltä Flowers of Evil (1971) albumin kelanauhamuodossa. Sen julkaisi tietenkin legendaarinen yhtye Mountain, jonka nimi tuli siitä, että sen yhtenä voimahahmona häärännyt kitaristi Leslie West oli aikoinaan huomattavan ylipainoinen ja häneen viitattiin vuorena.
Kuten huomaat alla olevasta kuvasta, Ken ei ole luopunut hienosta tavastaan pakata tavara huolellisesti. Kelanauha on kääritty kokovartalokondomiin, joka suojaa sitä pahalta maailmalta ja estää nauhan purkautumisen kuljetuksen aikana:
Kaikki ei ole valitettavasti sujunut ihan putkeen kuitenkaan. Ostin eBaystä artikkeliani varten lähdemateriaaliksi harvinaisen lehden vuodelta 1957 ja se maksoi postikuluineen yli 100€ USA:sta. Sain lehden joskus viime viikolla, muistaakseni 22.11.2018. Ongelma on se, että lehti on käyttökelvoton!
Siinä on niin vitun järkyttävä, ummehtunut homeen lemu, että katkun vuoksi en uskaltanut edes poistaa sitä sen muovikääreestä. Siis kuvittele, pistävä ja silmiä kirvelevä homeen haju uhosi niin voimakkaana heti kun avasin laatikon, että tiesin oitis, että tämä on täyttä paskaa!
Luulin jo, että myyjä ymmärsi ongelman vakavuuden ja suostui kaupan purkamiseen. Sen sijaan hän ehdottikin jotain ääliömäistä ratkaisua, jonka mukaan minä voisin alkaa puhdistaa lehteä kemiallisten prosessien avulla. Näin hän kirjoitti eBayn yksityisviestissään:
Thank you for your response. My understanding is the magazine has a terrible odor but apparently is not moisture damaged or physically damaged during the shipment. There are processes to remove mold and bad odors from published materials so they are safe and enjoyable to use. I am trying to determine if that can be done in this situation. I will contact you again in the near future with some ideas.
En kuunnellut moista hetkeäkään. Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kertoa karut faktat:
Hello David,
No, there is no way I am going to waste my time trying to get rid of this odor. I paid good money to get a good product, but did not get what was advertised.
So I need my money back and after that I will gladly return this stinking Life magazine back to you. You are of course free to try whatever tricks you can come up with to "fix" the magazine in case you intend to sell it again.
If this proposition does not suit you, then I will just ask eBay to step in, and my right to Money Back Guarantee will kick in.
You see, I have been an eBay member for nearly 19 years, with 100% positive feedback and not a single item returned EVER. But this magazine I will return, or throw it to trash if you do not want it back. No ifs and buts about it.
I will wait for your answer until Monday 12:00 EET localtime in Helsinki, Finland. If you have not complied by then, I will contact eBay and this case will be closed that way.
Tänä aamuna sähköpostissani oli viesti, että eBay oli päättänyt keissin minun hyväkseni. En tiedä oliko tuo sekopää itkenyt itse eBayn suuntaan ja saanut nenilleen, mutta oli miten oli, rahat on palautettu. Pistän ilmeisesti lehden paluupostissa Jenkkilään kunhan kerkiän, mutta oikea osoite sille olisi ongelmajätelaitos. Voi vittu!
Kuten mainitsin viestissäni, olen ollut eBayssä lähes 19 vuotta, alkaen 29.02.2000 ja tämä on ensimmäinen kerta kun joudun palauttamaan ostamani tavaran.
Sinänsä tämä ei ole iso ongelma eikä kovin valtava pettymys, sillä tiedän saavani lehden myöhemmin haltuuni kunhan maltan tarkkailla eBaytä ja pätäkkää on riittävästi. Eli ei mikään katastrofi onneksi.
Lenovo ThinkPad E480 läppärini näppäimistön keskellä oleva punainen nappi, joka toimii hiirenä, aiheutti ongelmia. Ihmettelin kun kursori liikkuu välillä ruudulla itsekseen. Aloin pelätä hakkerien olevan sisässä ja kun hiiren kursori alkoi seuraavaksi liikkua, käynnistin tcpdump-ohjelman ja tarkkailin tuleeko koneelleni epäilyttäviä paketteja esimerkiksi Kiinasta tai Venäjältä!
Mitään outoa ei kuitenkaan näkynyt, joten helpotukseni oli suuri. Arvelin, että kyseessä olisi joku paikallinen vika ja löysin tiedon, että muillakin ThinkPad E480 omistajilla on ollut täsmälleen samoja ongelmia. Lenovon foorumilla joku kirjoittaa:
Update: as of September 27th, I have nailed it down to the trackpoint. when it is disabled, I no longer have that issue.. bummer i know maybe I will contact lenovo and see if they can fix my issue.
Itse käytän läppäriäni yksinomaan pöytäkoneena ja siinä on aina ulkoinen hiiri kiinni. Joten menin koneen BIOS/UEFI-asetuksiin ja kytkin koko vitun trackpoint-hiiren pois käytöstä. En tiedä estääkö tuo DISABLED tila jopa Linux kernelin näkemästä koko laitetta, mutta sinänsä samantekevää onko se niin. Trackpointin disabloinnin jälkeen kursori on pysynyt paikoillaan ja hyvä niin, sillä eihän konetta muuten voi käyttää!
Perjantaina oli Black Friday. Satuin olemaan lomalla ja minulla oli pakottava tarve saada lisää levytilaa läppäriini. Siitä syystä ostin monien vaiheiden ja duunikaverien konsultoinnin jälkeen Samsung-merkkisen SSD-levyn, jolla on tilaa 1 teratavu. Mikä parasta, läppärissä oli sille paikka koneen sisällä eli en tarvinnut ulkoista USB-levyä saadakseni 1TB lisää tilaa käyttööni.
En uskaltanut avata läppäriäni itse, joten vein sen työkaverilleni, joka iski uuden SSD-levyn sisään 10:ssä minuutissa ja pyyhki vielä pölytkin ruudusta pois. Sitten menin kiireesti kotiin ja sainkin hyvin nopeasti lisättyä levyn loogiseen volume groupiin, joka on mountattu /home hakemistoksi Fedora 28:ssani.
SSD-levyn tuomasta teratavun lisätilasta seurasi se, että nyt voin taas lisäillä huoletta virtuaalikoneita. Opettelin myös kollegoideni suosituksesta käyttämään libvirt-virtualisointiapuvälinettä. Eli en enää käynnistele virtuaalikoneita suoraan shellskripteillä. Virtualisointiapuväline koostuu kirjastosta, libvirtd daemonista ja muutamista työkaluista, joiden avulla virtuaalikoneiden managerointi on:
Käytän siis nyt virt-install komentoa virtuaalikoneiden asennuksiin ja virsh komennolla manageroin luotuja virtuaalikoneita eli guesteja. Helppous merkitsee tässä konkreettisesti vähemmän tylsää, manuaalista työtä. Tehokkuus taas tarkoittaa sitä, että nämä libvirt-komponentit osaavat paremmin laittaa virtuaalikoneille hyvin optimoidun ja tehokkaan virtuaaliympäristön käyttäen virtio-laitteita.
Noiden laitteiden avulla IO-operaatiot kuten levyltä lukeminen tai kirjoittaminen ovat hyvin nopeita. Myös verkkokortit voi laittaa virtio alaisuuteen, jolloin nekin välttävät kuulemma turhaa laite-emulaatiota ja tekevät suorempaa IO:ta.
Siinä taisi olla kaikki tällä kertaa tai ainakaan en jaksa kirjoittaa yhtään enempää. Blogista tulikin pitempi kuin olin suunnitellut, mutta tällaista se tuppaa olemaan kun teksti virtaa aina kuin itsestään.