Nyt on perjantai 20.04.2018 klo 18:26 ja selvitin juuri huoneen 24 eli Chris's Favourite Screen. Se oli hyvin helppo eikä yrityksiä vaadittu montaa. Jo neljäs pelikerta toi tulosta. Oloni on kohtuullisen hyvä, joten pidän tauon tässä blogin kirjoituksessa ja yritän heti perään seuraavaakin huonetta.
No niin. Nyt kello on 18:37 ja selvitin myös huoneen 25 eli Where's The Hyperspace Button?, mutta osittain minusta tuntuu, että nyt kyse oli kyllä vähän tuuristakin. Otteeni olivat erittäin epävarmoja läpipeluuseenkin johtaneessa yrityksessä. Onnistuminen tuli neljännellätoista kerralla.
Yritin vielä samassa peliputkessa huonetta 26, mutta se on se huone, jota olen etukäteen pelännyt todella paljon. Huone on käsittämättömän typerä, sillä siinä on merkittävä osa näkymätöntä maata, joten eteneminen on paljolti tuurista kiinni! Maa on siis väriltään mustaa ja siksi se sulautuu huoneen taustaväriin. On täysin kaheli idea pelintekijältä sisällyttää mukaan huoneita, joiden selvittäminen riippuu enemmän arvailusta kuin pelaajan taidosta. Miten tässä huoneessa voi edes suunnitella mitään kun ei tiedä missä on maata? Pitää siis haparoiden liikkua sinne tänne ja hyppiä ihan summamutikassa. Sen jälkeen pitäisi painaa mieleensä missä oli maata jalkojen alla!
Matthew Smithin originaalissa Sinclair ZX Spectrum versiossa ei ollut mitään näin typerää huonetta. Tästä siis on annettava iso miinus ORIC-tietokoneen version porttauksen tekijälle vaikka muuten tämä versio onkin mainio - kenties jopa kaikkein paras kaikista kasibittisistä. Mutta rehellisesti sanottuna ei tällaisissa huoneissa ole ollenkaan tolkkua! Siis voi vittu, mitähän tässäkin tekisi? En haluaisi jättää huonetta väliinkään, vaan haluaisin saada kaikki huoneet pelattua läpi. Kai tässä sitten joutuu puurtamaan tämän typerän huoneen parissa pitkäänkin.