Tänään on torstai 19.04.2018 ja kello on 17:36. Ostin jokin aika sitten eBaystä kaksi vanhaa Commodore 64 tasohyppelyä kasettiversioina. Ne saapuivat eilen. Molemmat ovat pienen englantilaisen ohjelmistotalon tuotoksia, joista ensimmäinen on Bubble Bus Software ja toinen Solar Software. Pelit ovat Cave Fighter (1984) ja Bogy Men (1984). Varsinkin jälkimmäinen on hyvin harvinainen, eksoottinen ja äärimmäisen yksinkertainen peli.
Tässä kuvat peleistä.
Pelit eivät olleet kalliita, alle £10 per kappale. Aina harvinaiset pelit eivät vaadi suurta rahallista panostusta, mutta ne voi silti olla äärimmäisen vaikea löytää. Joidenkin kohdalla etsintä voi hyvin kestää jopa useita vuosia eikä sittenkään ole varmaa löytyvätkö ne koskaan.
Testasin Bogy Men peliä VICE-emulaattorilla. Peli on todella alkeellinen, mutta se on hyvä historian tuntemisen kannalta. Tällaisista yksinkertaisista peleistä se kaikki alkoi. Siis pelien kehittyminen kohti nykypäivää. Joku on tämänkin pelin aikanaan ostanut vaikka ensimmäisenä pelinään kuusneloselle ja sitä on innolla pelattu sen tylsyydestä huolimatta kun ei hienommastakaan ole ollut välttämättä tietoa. Eikä yksinkertaisuus sinällään pelistä vielä huonoa tee. Moni idealtaan simppeli peli on ihan toimiva ja viihdyttävä. Aina ei myöskään tarvita näyttävää, realistista grafiikkaa ja monimutkaista musiikkia, vaan vähempikin voi riittää.
Tässä kuvakaappaus Bogy Men pelistä:
Ja tässä musiikkinäyte MP3-muodossa. Biisi ei kenties ole mikään mestariteos, mutta sopii kyllä tietyllä naivistisella tavalla tähän peliin. Hah hah haa!
Täytyy myöntää, että Bogy Men ei ole pelinä kovin hyvä. Mutta en kadu ostamista ollenkaan, sillä tällaista peliä osasin odottaakin. Halusin harvinaisen, yksinkertaisen, erittäin eksoottisen, englantilaisen kasettipelin. Pelin kansitaide on myös oikein loistava! Tällaisia erikoisuuksia saatan vielä keräillä lisääkin. Tämäkin peli tuli eBayssä vastaan ihan selailemalla tutun retropelimyyjän uutta tarjontaa. En ollut aiemmin kuullutkaan koko pelistä, mutta Solar Software oli minulle tuttu ja kun näin screenshotin pelistä, ostin sen hyvin lyhyen harkinnan jälkeen.
Tarkkaan ottaen muuten tämän blogin otsikko on virheellinen: Bogy Men ei olekaan tasohyppelypeli. Tässä pelissä ei voi hypätä ollenkaan. Joystickilla pelattaessa sen sijaan tulitusnapilla voi välkäyttää ruutua, jolloin vihollisina toimivat silmät häviävät pois. Välkäytyksen pystyy tekemään yhden elämän aikana kolmesti. Sen jälkeen tulitusnappi ei enää tee mitään. Pelissä on tarkoitus käydä keräämässä kolikko ylhäältä ja palauttaa se alhaalla olevaan kolikkoautomaattiin. Harvoin näkee näin monotonisia pelejä kuusneloselle. Silti verrattuna vaikkapa Nintendon Game & Watch käsikonsoleihin eli elektroniikkapeleihin, Bogy Menkin oli pientä edistystä.
Hyviä esimerkkejä yksinkertaisista, mutta toimivista peleistä ovat kuolemattomat klassikot Lode Runner (1983) ja Boulder Dash (1984). Molemmissa kantavana voimana on niiden loistava peli-idea ja siksi esimerkiksi pelien graafinen ulkoasu on niissä lähes täysin toissijaista. Etenkin Lode Runner on äärimmäisen pelkistetty grafiikoiltaan, mutta se nousi silti suureen suosioon. Huomionarvoista on sekin, että molemmissa mainitsemissani peleissä käyttäjän on mahdollista itsekin luoda kenttiä. Lode Runnerissa on sisäänrakennettu kenttäeditori ja Boulder Dashia varten julkaistiin myöhemmin erillinen Boulder Dash Construction Kit (1986), jonka mukana samalla kasetti- tai diskettimedialla toimitettiin myös valmis Boulder Dash IV peli.
Mitä vanhemmista peleistä puhutaan, sitä pelkistetympää niiden graafikka ja äänet yleensä ovat. Tämä ei juuri koskaan johdu siitä, että peliohjelmoijat olisivat olleet siihen aikaan aivan surkeita, vaan yksinkertaisesti siitä, että pelialustojen hardware, siis rautatason laitteet, olivat hyvin rajoittuneita. Kun allaoleva rauta ei kykene tekemään paljonkaan, niin minkäs teet ohjelmiston puolella? Erilaisia temppuja voi toki yrittää, mutta lopulta rauta asettaa absoluuttiset rajat suorituskyvylle: koodia ei voi tässä tuntemassamme maailmassa ajaa "tyhjän päällä", vaan vaaditaan fyysisiä laitteita, joissa elektronit vilistävät.
En enää muista esimerkiksi Atari 2600 konsolin tarkkoja speksejä, mutta kyseinen laite on aivan käsittämättömän suppea ja RAM-muistia on vain 128 tavua. Kyllä, luit oikein, siis tavua, ei 128 kilotavua! Grafiikka- ja ääniominaisuudet ovat myös aivan kivikautisia noissa ensimmäisen sukupolven pelikonsoleissa. Toinen sukupolvi oli jo parempi: Atari 5200, ColecoVision, Intellivision joitakin mainitakseni.
Joka tapauksessa tällaista tällä kertaa. Kokeilen Cave Fighter peliä vielä myöhemmin.
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2018-04-19: Bogy Men on järkyttävän huono! Tässä pelissä ei ole oikeastaan mitään hyvää. Ohjattavuuskin on ihan perseestä, sillä tikapuille päästäkseen pitää olla suurinpiirtein pikselin tarkkuudella kohdillaan. Kevyesti yksi hirveimmistä peleistä mitä tiedän. Ja perun puheeni: pelattavuuden kannalta tämä peli ei suinkaan ole edistystä verrattuna Nintendo Game & Watch elektroniikkapeleihin vaikka siinä onkin värigrafiikat ja taustamusiikit. Huh huh! Tätä asiaa ei pidä kaunistella, Bogy Men on shokeeraavan karmea!
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2018-04-19: Kello on nyt 18:05. Kokeilin äsken Cave Fighteria. Tässä pari kuvakaappausta:
Peli vaikuttaa periaatteessa ihan lupaavalta, mutta ohjaaminen on vaikeaa. Onneksi on tuo alkuperäinen kasetti, jossa oli manuaali. Elämien määrää saa lisättyä F1-näppäimellä ja ruuduissa voi edetä F5:n avulla. Hyppääminen pelissä on hankalaa kun ei ole tottunut tällaiseen, että tulitusnapilla säädellään hypyn voimakkuutta! Ottaa varmasti aikansa, että tähän menetelmään tottuu.