Aiemmassa blogissani Tynkä-Yesin keikalle Lontooseen maaliskuussa 2018 kerroin suunnittelevani matkaa Lontooseen. Matka toteutui ja sujui hyvin, mutta tätä kirjoitettaessa tiistaina 27.03.2018 olen poissa töistä mahataudin takia. Vatsanväänteet alkoivat aamuyöstä, mutta varsinainen Lontoon osuus lentoineen sujui ilman ongelmia. Ei siis tarvinnut onneksi ripuloida lentokoneessa tai Heathrown asemalla!
Lähdimme Lontooseen perjantaina 23.03.2018 British Airwaysin aamulennolla Helsingistä noin klo 8. En muista enää tarkkaa lähtöaikaa. Pian olimmekin Lontoossa ja suuntasimme Trebovir-hotellille Earl's Courtiin. Trebovir on pieni ja vaatimaton hotelli aivan kuten samalla kadulla sijaitseva Rushmore Hotel, jossa olimme viimeksi. Huoneet ovat erittäin pieniä, mutta siistejä ja sijainti Earl's Courtin metroaseman lähellä on oikein hyvä ajatellen siirtymisiä eri puolille kaupunkia. Siksi haluan mennä aina asumaan Earl's Courtiin. Hotelliöitä kertyi kolme ja kukin niistä maksoi noin £100. Aika edullinen majoitus siis Lontoon hintahaarukassa. Ainoa puute huoneessa oli se, että siellä ei ollut jääkaappia omia eväitä varten ja suihku oli rikki, mutta se korjattiin. Vika suihkussa oli siis siinä, että se oli jumittunut ääriasentoon, jossa sieltä tuli vain polttavan kuumaa vettä. Vastaanottovirkailija totesi, että vastaavia ongelmia on sattunut ennenkin ja tilasi huoltohenkilön korjaamaan ongelman.
Perjantaina pyörimme eri puolella Lontoota, mm. Sohossa ja Chinatownissa. Tässä kuva juomistamme pubissa Sohossa. Naisseuralaisellani oli joku siideri ja minulla alkoholiton Elderflower-juoma eli seljankukka. Seljankukkajuoma oli oikein hyvä ja join niitä vielä toisenkin:
Sohossa kävimme myös jossain hyvässä jäätelökahvilassa, jossa sai luonnonmukaisesti tuotettua jäätelöä. Otimme vihreä tee -jäätelöt ja ne olivat todella hyviä. En enää muista mikä paikan nimi oli, mutta se oli hyvin pieni ja tässä on kuva sen sisältä:
Lauantaina oli keikkailta ja Yesin 50-vuotisjuhlakiertueen konsertti oli klo 20 Palladium-teatterissa:
Tässä kuva keikkalipustani:
Päästyämme teatteriin tajusin kauhukseni, että "ROW I" lipussani ei ollutkaan rivi yksi, vaan kyseessä oli kirjain "I"! Siis edessäni oli rivit A, B, C, D, E, F, G, H ja meidän paikkamme olikin vasta yhdeksännessä rivissä toisin kuin olin luullut. Joka tapauksessa sekin rivi oli ihan hyvä ja sieltä näki lavalle mainiosti:
Miten keikka sujui? Hienostihan se meni ja laulaja Jon Davison suoriutui Andersonin vaikeista lauluosuuksista kiitettävästi. Koskettimissa oli progelegenda Geoff Downes. Basistin nimeä en tiedä ja kitarassa oli Steve Howe, joka osoittautui olevan valtavan pienikokoinen ja äärimmäinen laiha mies. Alan Whiten piti olla rumpalina, mutta valtaosan lähes kolmen tunnin keikasta (yksi väliaika oli) soitti joku nuorempi jätkä! Alan White tuli mukaan vasta ihan loppupuolella ja soitti ehkä vain kolme biisiä!
Tästä herääkin kysymys: Mikä on Yesin tulevaisuus? Voiko Steve Howe yksinään olla mikään Yes? Chris Squire eli alkuperäinen Yesin basistilegenda on jo kuollut leukemiaan. Kuolinvuoteellaan Squire oli kuulemma sanonut Howelle ja Whitelle, että jatkakaa vaan Yesinä. Mutta kun Rick Wakeman ja Jon Anderson ovat poissa ja kilpailevassa Yes-kokoonpanossa, niin tilanne on aika järkyttävän tragikoominen. Ja siis Alan White on jo niin väsynyt ja ikääntynyt, että ei kykene hoitamaan niitä vaativia rumpuosuuksia, joita progressiivisessa rockissa vaaditaan. Ei tämä hyvältä näytä ja ajoittain oli kyllä se tunne, että tässä on tribuuttibändi soittamassa Yesin musiikkia ja siinä sattuu vain olemaan mukana Steve Howe. Hyvinhän he vetivät, ei sitä käy kiistäminen, mutta ei tämä oikealta Yesiltä tunnu. Kollegani sanoi jo vuosia sitten: "Ilman Jon Andersonia ei ole Yesiä!".
Suosikkejani illan settilistalla olivat And You And I albumilta Close To The Edge (1972) ja The Revealing Science of God tupla-albumilta Tales From Topographic Oceans (1973). Anderson ja Howe sävelsivät tuon tuplan pitkälti kaksistaan ja Wakeman ei pitänyt albumista ja lähti Yesistä. Levy on myös jakanut mielipiteitä, mutta nykyään tuntuu, että sitä arvostetaan paljonkin.
Tuo The Revealing Science of God on levyn avausraita ja se on todella loistava biisi. Älä pelkää, en ole hurahtanut uskoon vaikka biisistä pidänkin ja nimessä mainitaan jumala. Jon Anderson ei myöskään ole kristitty, mutta lukee itsensä jollakin tapaa hengelliseksi ja hänellä näitä spirituaalisia teemoja on aika useinkin biiseissä. The Revealing Science of God on hieno, mystinen progebiisi, joka todellakin tekee vaikutuksen kuulijaansa!
Aionkin kohta laittaa sen soimaan blu-ray audio levyltä.
Sivuhuomiona sanottakoon, että lauantaina Yesin keikan aikana Uki Maaninen raportoi WhatsAppin kautta edistymisestään NES PAL Tetriksessä Oulussa. Hänen uusi Tetris-ennätyksensä on komeasti 227 254:
Aiemmin lauantaina meillä oli kolme ns. pyhiinvaelluskohdetta Lontoossa. Aloitimme menemällä Heddon Streetille, jossa David Bowie & The Spiders From Marsin legendaarisen albumin Ziggy Stardustin (1972) kansi kuvattiin. Paikka oli merkitty kunniamerkillä seinässä:
Sieltä suuntasimme kohti Abbey Roadia, jonka Beatles ylitti kuuluisassa levynkannessa vuonna 1969. Nyt 49 vuotta myöhemmin kyseisellä paikalla parveilee edelleen joka päivä turisteja, jotka haluavat ottaa kuvan samassa kohtaa katua ylittäessään sen! Siellä joutui siis ihan odottamaan vuoroaan, jotta pääsi ylittämään Abbey Roadin. Tässä ylitän kadun samassa kohtaa kuin Beatles:
Sitten kävimme Händel & Hendrix museossa, joka oli muistaakseni Brooks Streetillä:
Kyseessä on erittäin pieni ja vaatimaton paikka, koska museon Hendrix-osuus on sijoitettu asuntoon, jossa Jimi Hendrix asui Lontoossa! Pääsimme näkemään mm. rekonstruoidun makuuhuoneen. Valitettavasti aitoja tavaroita siellä oli hyvin vähän, mutta makuuhuoneessa peili oli originaali. Samoin toisessa huoneessa oli takki, jota Hendrix käytti keikalla vuonna 1967:
Sunnuntaina kiertelimme museoissa, mutta en ottanut siltä reissulta kuvia. Kävimme myös hyvässä intialaisessa ravintolassa.
Myös maanantaina käytiin pikaisesti Design-museossa. Siellä oli mm. BBC Micro Model B:
Toin tuliaisina kuumeettoman mahataudin, joka toivottavasti menee pian ohi. Ehkä söin jotain sopimatonta tai sitten olen koskenut tuolla miljoonien ihmisten keskellä johonkin, josta on tarttunut bakteeri tai virus. En jaksa nyt kirjoittaa enempää, vaan lepäilen. Kokonaisuutena Lontoon reissu oli oikein onnistunut. Aion jatkossakin katsoa tarkkaan sopivia keikkoja, joille voisi mennä.
Suunnitelmissani on myös liittyä Suomi-Englanti ystävyysseuraan. Harkitsen myös ottavani tapoihini toisinaan brittiläisen iltapäiväteen, jolloin voisin kotona juoda teetä ja syödä skonsseja, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Olen niin innostunut, että saatan jopa yrittää opetella leipomaan skonsseja, jotta saisin niitä tuoreena. Mikä on skonssi? En tiedä tarkkaan, mutta se vaikuttaisi olevan eräänlainen melko neutraalin makuinen leivonnainen, joka on vähän kuin pullan ja sämpylän välimuoto. Se ei mielestäni ole makea eikä suolainenkaan. Jotta skonssi maistuisi hyvältä, siinä pitää olla mansikkahilloa ja kermavaahtoa välissä. Myös lime curd kuulemma sopii hyvin skonssin kera.
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2018-03-27: Söin tomaattikeittoa ja raejuustoa klo 17:20. Kello on nyt 20:53 ja ruoka on pysynyt sisällä hyvin. Tunnen oloni hieman heikoksi, mutta kuitenkin terveeksi. Pystyn varmaan huomenna tekemään normaalisti töitä.
Luin Wikipediasta tietoa Yesistä. Rumpali Alan White on ilmeisesti kärsinyt bakteeripohjaisesta niveltulehduksesta marraskuusta 2017 saakka. Siitä syystä Jay Schellen paikkasi Alania Lontoossa. Hän on toiminut aiemminkin Whiten sijaisena kun Alanin selkä leikattiin eikä hän kyennyt soittamaan rumpuja. Schellenin avulla kiertueet saatiin kuitenkin toteutettua.
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2018-03-27: Wikipediassa on lisätietoja skonsseista. Artikkelin mukaan:
Skonssi (engl. scone, keskiajan holl. schoonbroot, "hieno leipä") on skotlantilaisperäinen teeleipä. Se voi olla suolainen tai makea. Skonssit ovat melko korkeita, muodoltaan pyöreitä ja halkaisijaltaan 6-7-senttisiä. Brittiläiset skonssit voivat olla joko makeita tai suolaisia, kun taas niiden yhdysvaltalaiset vastineet ovat suurempia ja kuivempia sekä makeita.