Gnome 3 pihalle ja Xfce tilalle

Sain tänään uuden PC-pöytäkoneen. Siinä on muistaakseni neljä 3,3GHz Intel CPU:ta ja se on varma tieto, että RAM-muistia on 16 gigatavua. Asensin siihen Fedora Linux 27 Workstation käyttöjärjestelmän. Olin kuitenkin erittäin ahdistunut, sillä Gnome 3 työpöytäympäristö on ollut järkyttävä kokemus läppärissäni eikä se ole vastannut käyttötarpeitani ollenkaan. Jotta kritiikki olisi arvokkaampaa, minun pitäisi tietysti eritellä miksi en pidä Gnome 3:sta. Siihen analyysiin en kuitenkaan aio ryhtyä. Verenpaineeni nousee jo kun pelkästään ajattelen Gnome kolmosta. Se on mielestäni ihan täysin paska työpöytäympäristö eikä siinä ole oikeastaan ensimmäistäkään piirrettä, jota en jollain tasolla inhoaisi.

Kyselin vinkkiä fiksummasta desktopista Linuxiin, jossa olisi tärkeimpänä ominaisuutena toimiva tuki workspaceille eli virtuaalisille työpöydille. Tykkään käyttää jopa kahtakymmentä virtuaalista työpöytää ja niiden hallinnoimiseksi tarvitsen "kartan", joka näkyy jokaisella työpöydällä. Haluan myös järkevät menuvalikot enkä haluaa yhtäkään modernia ominaisuutta, joiden tarkoitus on muka helpottaa työpöytäkäyttöä. Minulle suositeltiin Xfce-työpöytää, koska se vastaisi vaatimuksiani ja olisi yksinkertainen ja tehokas käyttää.

Siispä asensin sen komennolla:

dnf groupinstall -y "Xfce Desktop"

Tuo yksinkertainen komento minun olisi pitänyt antaa jo kuukausia sitten. Ei vittu, luulen, että olen saattanut kestää Gnome 3:sta jopa vuodenkin verran! Nyt Xfce-työpöytäympäristössä kaikki toimii kuten haluan ja tällä läppärillä, jossa on 4 gigatavua muistia ja neljä Intel(R) Core(TM) i7 CPU M 620 @ 2.67GHz prosessoria, huomaan selvästi miten paljon nopeampi esimerkiksi virtuaalityöpöytien välinen siirtymä on. Läppärini lienee 7-8 vuotta vanha.

Lisäksi Xfce toimii ennakoitavasti ja kaikki ne asiat, jotka pitää löytyä GUI-valikoista, ovat pääosin loogisesti ja järkevästi sijoiteltuja. Tätä ympäristöä pystyy myös muokkaamaan vaihtamalla asetuksia kun taas Gnome 3 pakottaa käyttäjän tiettyyn vittumaiseen muottiin, joka estää konfiguroimisen. Halusin esimerkiksi Xfce:ssä, että virtuaaliselta työpöydältä siirtymisessä ei ole ns. wraparoundia kun siirryn niiden välillä. Toisin sanoen, kun menen 2x5 "kartasta" ulospäin vaikkapa oikealta näppäinoikopolkua käyttäen, niin en tahdo siirtyä työpöytäkartan vasempaan reunaan! Tämäkin asia oli konfiguroitavissa ja nyt siirtyminen toimii kuten haluan. Näin työpöydän pitääkin olla muokattavissa eikä Gnome kolmosen tyylisesti, että pakkosyötetään samaa paskaa kaikille ja tehdään muokkaus vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Kertauksena siis vielä: Inhoan Gnome kolmosta!!! Vittu, ei ihme, että Linux työpöytäkäytössä ei saavuta suurta suosiota, koska Gnome 3:sta tyrkytetään sekä Ubuntussa että Fedorassa käyttäjille oletuksena. Gnome 3 on shokeeraavan huono, mutta ilmeisesti jotkut mielipuolet pitävät siitä. Tai sitten Microsoft ja Apple ovat lahjoneet Gnome 3 kehittäjät sanoen: "Jätkät, tehkää tästä työpöydästä niin vitun paska, että meillä ei ole huolta desktop-markkinoilla". Ei helvetti hei. Oloni on varmaan vähän samanlainen kuin mitä vangit kokevat päästyään lusimasta kauan odotettuun vapauteen. Xfce todellakin vapauttaa ihmisen! On ollut tuskallista tietää, että Linuxissa käyttäjälle näkymättömät ohjelmat kuten kernel, daemonit ja kirjastot, ovat olleet huippulaatua, mutta graafinen työpöytäympäristö Gnome kolmosen kaltaista jätettä.

Kadun vain sitä, että kestin Gnome kolmosta näinkin kauan. Olen aiemmin käyttänyt esimerkiksi fvwm kakkosta ja fluxboxia, ja molemmat niistä olivat kevyitä ja melko hyvin konfiguroitavia. Gnome kakkonenkin menetteli Fedorassa, samoin siedin jotenkin Unityä Ubuntussa. Mutta miksi en Gnome 3:n kohdatessani vain suoraan hylännyt sitä? Ajattelin kai, että tämä nyt on parhaiten tuettuna Fedorassa ja se oletustyöpöytä, joten käytetään sitten sitä ja katsotaan onko siitä mihinkään. Jälkeenpäin ajatellen tuo oli kamala virhe. Minun olisi pitänyt etsiä järkevä vaihtoehto Gnome kolmoselle melkein heti!

Ainoa negatiivinen puoli Xfce-ympäristössä on tähän mennessä ollut se, että siinä ei ole tukea Waylandille. Gnome 3:n alla ajoin Fedora Linuxissa Waylandia, mutta nyt minun pitää palata takaisin X:ään.

Jos Linux työpöydällä ahdistaa, niin syynä voi hyvinkin olla Gnome 3. Siitä kannattaa hankkiutua eroon helvetin äkkiä!