Täytyy myöntää, että en ole juurikaan jaksanut seurata Etelä-Korean talviolympialaisia. Entinen Suomen menestyslaji mäkihyppykin on nykyään Suomen osalta aika säälittävää räpellystä, joten ei ole paljon intoa seurata sitäkään. Luistelu ja curling eivät kiinnosta pätkääkään. Enkä jaksa seurata näitä moderneja taitolajeja kuten lumilautailuakaan - en ylipäänsä pidä lajeista, jotka pohjautuvat tuomareiden antamiin subjektiivisiin tyylipisteisiin. Mielestäni mäkihypystäkin pitäisi poistaa kokonaan tyylipisteiden jako, jolloin vain hyppyjen pituus ratkaisisi. Lätkäjoukkueen peleistä katsoin pari.
Joka tapauksessa eilen luin netistä, että Iivo Niskanen olisi kovassa kunnossa ja saattaisi jopa voittaa 50km hiihdon. Tuon lajin startti oli tänään 24.02.2018 aamulla klo 7 Suomen aikaa, mutta minä en ollut laittanut herätystä siihen. Tuli kuitenkin valvottua eilen BBC Micro emulaation parissa sen verran myöhään, että ajattelin vain nukkua niin pitkään kuin huvittaa.
Havahduin kuitenkin itsestäni käymään kusella joskus vähän ennen klo 9 ja päätin katsoa televisiosta missä vaiheessa 50km hiihto olisi. Matkaa oli jäljellä reilut 6km ja Iivo oli juuri käynyt vaihtamassa uudet sukset alleen. Joku venäläinen johti kisaa, mutta Iivo oli juuri saamassa hänet kiinni kun aloin seurata kisaa. Ja mikä kisa se olikaan! Todella jännittävää oli ihan loppuun saakka!
Iivo pystyi viimeisen kilometrin aikana jättämään venäläisen taakseen ja paineli armotta kohti olympiakultaa! Olen aina inhonnut hiihtämistä enkä ole mikään lajin suurin fani kotisohvaltakaan katsottaessa. Tästä huolimatta ymmärrän urheilusta sen verran, että tätä Iivo Niskasen kultamitalia on pidettävä osana urheiluhistoriaa, ihan kuten Suomen hiihtomaajoukkueen kapteeni kisan jälkeen oli todennut. Edellinen olympiakultamitali viideltäkympiltä Suomeen on vuodelta 1960, siis 58 vuoden takaa! 50km on hiihdon se kaikkein kovin kuninkuusmatka, joka on verrattavissa kesäolympialaisten maratonjuoksuun. Kestoltaan nämä kaksi kilpailua, 50km hiihto ja maraton, ovat kärjen osalta näemmä hyvin samanlaisia. Iivon voittoaika oli muistaakseni noin 2 tuntia ja 8 minuuttia.
Iivo Niskanen on tätä kirjoitettaessa vasta 26-vuotias, joten uskon, että hän tulee ymmärtämään tämän kultamitalin urheiluhistoriallisen merkityksen vasta vanhempana, ehkä 10-20 vuoden kuluttua kun hänen uransa on jo ohi. Silloin hän kykenee asettamaan perspektiiviin miten uniikista tapauksesta on kyse. On totta, että hiihto ei ole maailman harrastetuin laji, mutta siinä kilpailu on silti armottoman kovaa ja lajin tosissaan ottavat ovat varmasti erittäin kurinalaisia ja jopa fanaattisia harjoittelun suhteen.
Tietenkin hiihdossa vaadittavia ominaisuuksia on vähemmän kuin esimerkiksi tenniksessä, mutta tästä huolimatta laji on äärimmäinen siinä kestävyysvaatimuksessaan. 50km hiihdon olympiavoittoon vaaditaan käsittämätön määrä työtä, oikeanlaiset geenit ja hitunen onneakin, jotta kisaan valmistautuminen ja kisapäivä ollaan terveenä. En voi muuta kuin osoittaa syvää kunnioitusta Iivo Niskasen uskomatonta saavutusta kohtaan. Kyllä tämä 50km hiihto vetää miehen hiljaiseksi ja nostattaa jopa hieman kansallista itsetuntoa! Voitto on legendaarinen sankariteko urheilussa, ei sitä mitenkään muutenkaan voi kuvailla.
Tällä perusteella olen varma, että Iivo Niskanen tullaan valitsemaan Suomessa Vuoden Urheilijaksi vuonna 2018. Onnea ja kiitos koko Suomen kansan puolesta, Iivo Niskanen!