Menin tänään bussilla 235 Talin Tenniskeskukseen seuraamaan nuoren, 18-vuotiaan Emil Ruusuvuoren loppuottelua venäläistä Jevgeni Karlovskia vastaan. En tiennyt paljon mitään Emilin pelistä tätä ennen, mutta muistelen, että Jarkko Nieminen olisi jossain vaiheessa kehunut Emilin henkistä kanttia. Tarkoitukseni oli siis sekä jännittää finaalia että analysoida Emilin otteita.
Ensivaikutelma Emilistä oli positiivinen. Hän löi hyvin peruslyöntejä kämmeneltä ja rystyltä. Syöttökin oli ihan toimiva. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että Emilin fysiikka on vielä aika poikamainen ja hintelä. Hän tarvitsee mielestäni lisää lihasmassaa ja voimatreeniä. Tosin pitää muistaa, että hintelätkin tennispelaajat voivat lyödä kovaa ja pärjätä - eräs esimerkki oli Tshekin ex-ammattilainen Petr Korda, joka oli parhaimmillaan kaksinpelin rankingissa peräti numero kakkonen. Hän myös voitti yhden Grand Slam turnauksen eli Australian Avoimet vuonna 1998.
Ottelu Karlovskia vastaan alkoi tasaisesti, mutta 2-2 tilanteessa venäläinen sai syötönmurron. Ruusuvuorella oli vielä myöhemmin erässä yksi murtopallo, mutta Karlovski syötti sen verran hyvin, että todellista tilaisuutta murtoon ei tuolloin ollut. Erässä ei tullut enempää murtoja ja venäläinen kuittasi erän itselleen lukemin 6-4. Minulle jäi se käsitys, että Emil oli ehkä ollut välillä vähän liian kärsimätön palloralleissa. Hän räiski palloa turhan aggressiivisesti hakien nopeita ratkaisuita. Toivoin siis, että Emil ottaisi toisen erän vähän rennommin ja malttaisi odottaa iskupaikkoja.
Sen jälkeen tapahtui jotain täysin uskomatonta. Venäläisen pelitaso laski jonkin verran ja Ruusuvuorella se vastaavasti nousi. Toinen erä kuitattiin Emilille tylyin lukemin 6-0! Sama meno jatkui ratkaisuerässä. Emil johti 2-0 yhdellä murrolla, mutta oli sitten omassa syöttövuorossaan 0-40 tappiolla. Hän kuitenkin onnistui nousemaan tasoihin ja ohikin ja siirtyi erässä 3-0 johtoon. Se oli äärimmäisen tärkeä peli psykologisesti, sillä venäläinen luuli jo varmasti mielessään, että hän oli jo käytännössä saanut vastamurron. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt!
Emil painoi päälle ja siirtyi 5-0 johtoon. Karlovski syötti ja Emilillä oli ainakin kaksi irrallista matsipalloa viedä kolmaskin erä puhtaasti 6-0. Venäläinen kuitenkin onnistui pitämään. 5-1 tilanteessa Emilillä taisi olla hieman vaikeuksia säilyttää keskittymistään ja hän hävisi muistaakseni ainakin ensimmäisen pisteen eli tilanne oli 0-15. Voi olla, että se oli jopa 0-30. Kuitenkin Emil tsemppasi ja katkaisi erän lukemiin 6-1. Koko ottelu siis meni Ruusuvuorelle 4-6, 6-0, 6-1!
Tiedän hyvin, että tässä puhutaan kaikkein alimman tason turnausvoitosta eli tämä Helsingin Talin turnaus on 25 000 USD ITF Futures kisoja. Tästä pienempiä kilpailuita ei juuri ammattilaistenniksessä ole. Siitä huolimatta annetaan Emil Ruusuvuorelle aplodit ja kunnioitetaan hänen voittoaan, sillä jostainhan se ura on aloitettava! Ensin on kerättävä ATP-pisteitä näistä ITF Futures kisoista, jotta voisi siirtyä seuraavalle, ATP Challenger tasolle. Ja siellä kilpailu on vieläkin kovempaa ja jos pärjää niissä kisoissa, voivat portit ihan oikealle ATP Tourille viimein avautua. Mutta siihen on Emilillä vielä pitkä matka. Toivotaan kuitenkin, että tämä nuori mies saisi olla terveenä ja pystyisi treenaamaan kovaa. Minusta hänellä on kaikki mahdollisuudet menestyä vaikka pitääkin toki muistaa, että yrittäjiä on tuhansittain. Onnistuminen vaatii nappisuoritusta. Suomella on ollut monia "ikuisia lupauksia", jotka eivät ole kyenneet lyömään itseään läpi aikuisten peleissä.
Tässä yksi kehnosti onnistunut puhelimella otettu kuva Emil Ruusuvuoresta ottelun alkulämmittelyssä:
Lähdin Talista heti ottelun päätyttyä enkä jäänyt seuraamaan palkintojenjakoa. Nimittäin Roger Federerin ja David Goffinin välinen ATP-finaalien semifinaalimatsi Lontoossa alkoi samantien klo 16. Kiiruhdin bussiin ja katsoin puhelimellani lähetystä kyseisestä ottelusta. Roger vei ensimmäisen erän melkoisen ylivoimaisesti lukemin 6-2. Seuraavaksi kun katsoin seurantaa metrossa, Goffin olikin siirtynyt kakkoserässä 3-0 johtoon. Päästyäni kotiin avasin television ja näin kuinka Goffin kuittasi toisen erän itselleen 6-3.
Kukaan ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa uskonut, että David voisi voittaa, sillä kyseessä oli ATP-lopputurnaus ja Roger oli vienyt nimiinsä parivaljakon aiemmista kohtaamisista kaikki kuusi. Edellinen kohtaaminen oli Baselista, jossa David oli saanut vain 3 peliä ja siis hävinnyt selvästi suoraan kahdessa erässä. David kuitenkin taisteli ja pelasi ennakkoluulottomasti. Kun oltiin tilanteessa 5-4 Davidin syöttäessä otteluvoitosta, hengitykseni oli lähes salpaantunut. Davidin paineet olivat valtavat.
Hän kuitenkin helpotti tilannettaan pamauttamalla alkuun kaksi ässää ja tilanne oli 30-0. Sitten tuli muistaakseni häneltä helpohko kämmenvirhe verkkoon ja tilanne oli 30-15. Muistelen, että David syötti hyvin ja sai tilanteeksi 40-15 hyvän peruslyönnin jälkeen. Hänellä oli siis kaksi ottelupalloa! Heti ensimmäinen tuotti tuloksen kun David hakkasi toimivan sivukierresyötön ykkösruutuun Rogerin kämmenelle - pallo ei tullut enää takaisin! Näin David eteni sensaatiomaisesti Lontoossa loppuotteluun!
Odottelen nyt vielä Henri Kontisen ja John Peersin nelinpelisemifinaalia. He pelaavat paria Murray/Soares vastaan ja ottelusta tulee varmasti hankala. Vastus on erittäin kova. Toivon tietysti Henkalle ja Johnille voittoa!
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2017-11-18: Henkka ja John armotta finaaliin lukemin 7-6, 6-2! Tsemppiä, jätkät!
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2017-11-20: Henkka ja John veivät epävirallisen maailmanmestaruuden nelinpelissä toisen kerran peräkkäin. Onnittelut!
David Goffin taisteli kaksinpelin finaalissa hienosti, mutta Dimitrov vei tiukan ottelun kolmessa erässä. David tienasi kuitenkin yli 1 miljoonaa USD ja päättää vuoden ranking-sijalla 7. Hänellä on vielä jäljellä Davis Cup -finaali Ranskaa vastaan.