Kävin äsken S-Marketissa tullessani Hakaniemestä. Ajattelin, että ostan jotain pientä purtavaa Roger Federer vs Alexander Zverev tennisottelua varten. Tuossa matsissahan kokemus kohtaa nuoruuden innon eli vastakkain on kaksi ihan eri ikäluokan huippupelaajaa. En yhtään osaa sanoa miten ottelussa käy.
Mutta en aio nyt puhua tuosta ottelusta, vaan arkipäivän etiikasta. Jos olet seurannut blogiani, niin muistat, että aiemmassa kirjoituksessani Karu totuus islamilaisista maista suosittelin boikotoimaan kaikkia islamilaisissa maissa tuotettuja palveluita ja tavaroita. Tämän illan blogini liittyy siihen. Ensimmäinen ajatukseni ruokakaupassa oli: "Ostan pussillisen erilaisia pähkinöitä". Tein kuitenkin pikaisen syöntisimulaation mieleni sisällä ennen ostopäätöstä ja totesin, että pähkinät ovat turhan kuivia tähän hetkeen. Sitten näin samalla hyllyllä pussillisen kuivattuja taateleita. "Siinä olisi hyvä vaihtoehto, joka voisi maistuakin nyt", minä ajattelin. Katsoin kuitenkin pussin takaa valmistusmaan: Algeria. Välitön assosiaatio hiekka-aavikoista ja kameleista tuli mieleeni ja totesin heti: "Kyseessä on islamilainen alkeellinen maa. Boikottini on oltava armotonta. Pussi jää hyllyyn!". Niinpä jätin sen ostamatta.
Ihan vieressä oli toinen houkuttelevan näköinen pussi ja siinä oli kuivattuja aprikooseja. "Herkullista, näitä minä ostan!" oli ensimmäinen reaktioni. Päätin kuitenkin tarkistaa siitäkin alkuperämaan. Se oli Turkki! Ei helvetti. Mieleeni tuli vastenmielinen Erdogan ja hänen islamisoimansa alkeellinen Turkki. Houkutus aprikooseihin oli kuitenkin niin voimakas, että otin pussin ja selitin asian itselleni siten, että pussi maksaisi vain reilut pari euroa ja se ei olisi iso tuki Turkille. Perustelin myös asiaa sillä, että ehkä raha menisikin jollekin ei-islamistille Turkissa. Kävelin pussin kanssa kohti kassoja ja pääsin jo lehtitelineiden luo kun omatuntoni alkoi kolkuttaa. Tunsin suunnatonta ahdistusta, lievää huimausta ja minua alkoi melkeinpä oksettaa.
Sanoin hiljaa mielessäni nuhdellen itseäni: "Tätäkö sinä teet? Kritisoit islamia ja kehotat muitakin boikotoimaan islamilaisia maita. Sitten kun itsellesi tulee kuivatun aprikoosinhimo, niin sysäät surutta syrjään periaatteesi. Keksit tekosyitä miksi boikotista voisi luistaa. Olet kavala petturi!". Siinä vaiheessa käännyin kannoillani, kävelin takaisin ja palautin pussin siihen hyllyyn, josta olin sen ottanutkin. Tiesin päätöksen olevan eettisesti oikea, mutta ajatus kuivatusta aprikoosista poltteli tajunnassani.
Olen kuitenkin ylpeä itsestäni. Kävelin ulos kaupasta ostamatta yhtään mitään.
Huomasin kotona keittiössä, että minullahan onkin jäljellä kaksi isoa, punaista ranskalaista omenaa, jotka ostin eilen tai toissapäivänä! Pidin sitä melkeinpä merkkinä, että olin toiminut oikein. En nimittäin muistanut omenoita ollessani äsken ruokakaupassa, mutta kun näin ne, niin tiesin, että siinähän on minulle oikein hyvää syötävää tennisotteluun ja näiden herkullisten omenoiden alkuperämaa on turvallisesti Ranska. Eli voin hyvällä omallatunnolla syödä niitä.
Kuten Jari Sillanpää sanoi metamfetamiinikatastrofinsa jälkeen: "Kunpa olisi voimaa tehdä oikeita päätöksiä". Yritetään pysyä vahvoina ja pidetään kiinni periaatteistamme vaikka varmasti houkutuksia tulee. Ja jos lipsumme, niin toimitaan kuten toipuvat alkoholistit: Mennyt on mennyttä, ei luisuta takaisin pahuuden kurimukseen, vaan jatketaan uudella tarmolla eteenpäin!