Tennismaailmaa on usean kuluneen vuoden ajan hallinnut neljän pelaajan sakki eli The Big Four: Roger Federer, Rafael Nadal, Novak Djokovic ja Andy Murray. En jaksa tässä alkaa luettelemaan heidän saavutuksiaan, sillä ne voit tarkistaa yllä olevista Wikipedia-linkeistäkin. Sanon kuitenkin sen verran, että kuluneen kauden aikana olemme nähneet epäinhimillisiä ennätyksiä. Nostan niistä esiin kaksi uskomattominta.
Rafa voitti Roland Garrosissa Ranskan Avointen kaksinpelin mestaruuden kymmenettä kertaa. Saavutus on käsittämätöntä luokkaa. Useimmat tennispelaajat olisivat hyvin tyytyväinen siihen, että voittaisivat Grand Slam turnauksen vaikka vain kerran, mutta Rafa on kyennyt valloittamaan Roland Garrosin massakentät kymmenenä vuonna! Ellei seuraa tennistä ja ole ehkä itse pelannutkin sitä, saavutuksen mittaluokkaa voi olla vaikeaa hahmottaa. Itse olen verranut Rafan voittoa siihen, että Suomi voittaisi jääkiekon MM-kisat 50 kertaa peräkkäin.
Todennäköisyydet ovat varmaan suurinpiirtein samaa luokkaa, sillä Ranskan Avointen voitosta kilpailee koko ATP-kiertue, jossa on tuhansia pelaajia. Näistä 128 parasta pääsee mukaan kaksiviikkoiseen kisaan, joka pelataan kerrasta poikki -menetelmällä eli yksikin tappio pudottaa pelaajan heti pois turnauksesta. Tennis on äärimmäisen kovatasoinen ja kilpailtu laji, joten Rafan kymmenen voittoa Pariisissa on niin legendaarinen suoritus, että sitä ei moni pysty hahmottamaan. En usko, että näemme tuhanteen vuoteen ketään, joka rikkoisi ennätyksen. Lisäksi Rafa on nyt 31-vuotias ja on maailmanlistan ykkösenä. On täysin mahdollista, että Rafa voittaa vielä Roland Garrosissa ja parantaa omaa ennätystään!
Toinen uskomaton suoritus nähtiin sekin kesällä 2017. Roger Federer valloitti Wimbledonin miesten kaksinpelin kahdeksatta kertaa. On makuasia arvostaako enemmän Wimbledonia vai Roland Garrosia turnauksena. Wimbledonin maine on toki kansan keskuudessa legendaarisempi, mutta se pelataan ruohoalustalla, joka on aika harvinainen nykyään. Roland Garros pelataan suositulla massa-alustalla (tiilimurska) ja tuolla alustalla harjoitellaan ympäri maailmaa hyvin paljon. Siis massakenttätaitureitakin on suhteellisesti enemmän kuin ruoholla pelaajia, joten Roland Garrosissa voittaminen saattaa olla hieman vaikeampaa. En silti väitä, että se olisi helppoa Wimbledonissakaan.
Jo statuksensa ja historiansa takia usea ammattilainen varmaan mieluiten olisi Wimbledonin mestari jos saisi valita Grand Slameista yhden, jonka uransa aikana voittaa. Joka tapauksessa Roger jyräsi ohi Pete Samprasin mestaruuksien määrässä tänä kesänä. Petelläkin siis mestaruuksia oli juhlavat 7, mutta nyt Roger on kahdeksalla mestaruudellaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. En tiedä kykeneekö Roger enää mestaruuteen Wimbledonissa, sillä hänellä on jo ikää, mutta on tämä kahdeksankin mestaruutta kyllä sellainen urotyö, että oksat pois. Tuskinpa tätäkään ennätystä rikotaan vuosisatoihin!
Oikeastaan vasta näiden mestaruuksien pohtiminen on saanut minut tajuamaan tänä vuonna, että olemme saaneet elää tenniksen kulta-aikaa. Roger ja Rafa ovat mielestäni kaikkien aikojen parhaat tennispelaajat koko maailmassa. Uskomattoman kovia ovat myös Novak Djokovic ja Andy Murray, jotka ovat tällä hetkellä ulkona ATP-kiertueelta loukkaantumisten takia. Aikakauden historiallisuutta on joskus vaikea ymmärtää sillä hetkellä kun sitä eletään. Näin on ollut minullakin tennistä seuratessa. En ole täysin sisäistänyt, että hei, nämä ovat tenniksen hienoimpia aikoja. Näemme kuinka The Big Four dominoi ja käy keskenään läpi legendaarisia kaksinkamppailuita. On tenniksen ystävälle melkoinen etuoikeus kun ymmärtää, että saa olla todistamassa oikeaa urheiluhistoriaa. Saan suorastaan kylmät väreet tästä ajatuksesta.