Näin vuonna 2015 VH1 Classic kanavalta pari Bryan Ferryn musiikkivideota. Ne olivat Slave To Love ja Don't Stop The Dance. Siis eräänlaista eleganttia, hienostunutta kasaripoppia, joka soveltuu hämärille klubeille. Ostin niiden perusteella Bryan Ferryn Boys And Girls (1985) CD-levyn käytettynä eBaystä. Tilasin myös Roxy Musicin CD-boxin The Complete Studio Recordings (2012). Sekä Bryanin soololevy että CD-boxi ovat todella hyviä.
Roxy Music teki musiikkia, jota on vaikea kategorisoida mihinkään yhteen lokeroon. Alkupään levyissä on progenkin elementtejä ja uudemmissa taas enemmän utuista pop-musiikkia kuten Avalon. Mainitsemani ostokset tein kaikki kesällä 2015 Savonlinnassa ollessani siellä pari viikkoa lomalla. Minulla oli iPad mukana ja hankin levyt siis eBayn kautta. Ostin tuolloin Savonlinnassa ollessani myös kaikki Level 42 CD-levyt käytettyinä eBaystä. Kun lomani jälkeen palasin kotiin Kallioon, eteisen lattia suorastaan pursusi saapuneita CD-levypaketteja, jotka oli lähetetty minulle Englannista. Roxy Musicin CD-boxi on sen verran isokokoinen, että se piti tuolloin noutaa postista.
Sattumoisin havaitsin 03.12.2015 eli joulukuun alussa, että Bryan oli tulossa Finlandia-talolle keikalle maanantaina 09.05.2016 klo 18. Tässä lippuni keikalle. Paikkani ei ollut edessä, vaan lähempänä takarivejä, mutta sieltä kuitenkin näki ja kuuli oikein hyvin:
Parin ensimmäisen biisin aikana äänitarkkailijalla oli ongelmia saada Bryanin laulu kuulumaan riittävän hyvin, mutta sitten hän sai homman toimimaan ja loppukeikka sujui mainiosti. Siellä kuultiin tuota kasarin pop-osastoa ja myös varhaisempia rokkijuttuja. Bryan esitti muistaakseni viimeisenä biisinä John Lennonin Jealous Guyn Roxy Musicin sovituksena. Se oli hyvä lopetus illalle.
Bryanilla oli kiertueella melko iso bändi, mutta en muista oliko siinä 8 vai 9 jäsentä. Joka tapauksessa tuolla edellisellä Jealous Guy musiikkivideolla kitaristi Phil Manzanera soittaa melodisen kitarasoolon Gibson Les Paul "Black Beauty" Customilla. Oletin, että keikallakin kitaristi käyttäisi Les Paulia tuolla biisillä, mutta näin ei käynytkään. Kitaristi oli kai joku nuori tanskalainen jätkä. Hän käyttikin Fender Stratocasteria, joten soolo oli kyllä melodialtaan samanlainen, mutta stratolla vedettynä soundi oli erilainen. Hyvin sekin silti toimi.
Keikkapäivän aikoihin kevät oli jo pikkuhiljaa muuttumassa kesäksi. Elettiin siis toukokuun toista viikkoa. En ollut yksin tuolla keikalla, vaan naisseurassa. Muistan, että olimme paikalla jo varmaan klo 16 ja poikkesimme ennen keikkaa Bottalla syömässä ja juomassa. Join luultavasti yhden Napue Ginin ennen ruokailua, mutta en enää muista minkä ruoka-annoksen otin. Ilta oli erittäin onnistunut.