Erityisesti Jimi Hendrix ja Robin Trower tunnetaan Uni-Vibe efektipedaalin käyttäjinä. On käyttäjiä toki lukemattomia muitakin. Hankin jokunen vuosi sitten Fulltone Deja Vibe pedaalin, joka on hieman laajennettu Uni-Vibe klooni. Fulltone on Mike Fullerin firma, joka on erikoistunut käsintehtyihin kitarapedaaleihin. Kuten edellisestä linkistä selviää, Fulltonen pedaalit valmistetaan Kaliforniassa, USA:ssa. Ne ovat yleisesti ottaen laadukasta tekoa.
Miken persoona jakaa jonkin verran mielipiteitä. Joissakin nettikeskusteluissa hänet leimataan mulkuksi, joka lähettelee asiakkaille herjaavia viestejä eikä osaa hoitaa ihmissuhteita asiakaspalvelijan roolissa. En tiedä mikä on totuus asiassa, mutta teknisesti ainakin Mike on ihan pätevä kaveri. Toki monet hänen pedaaleistaan perustuvat vanhoihin klassikoihin eli ne eivät ole täysin uutta designia.
Oli miten oli, Mike on hyvin vintage-henkinen kaveri, joka ihailee Hendrixiä, Led Zeppeliniä ja muita legendoja. Hän pyrkii tekemään pedaalinsakin noita soundimaailmoja kunnioittaen, mutta voi kuitenkin lisätä sekaan omia mausteitaan ja mahdollisuuksia lisäsäätöihin. Esimerkiksi Fulltone '69 fuzz-pedaali on klooni alkuperäisestä germanium-transistoreihin pohjautuvasta Dallas Arbiter Fuzz Face pedaalista, mutta Mike on lisännyt siihen enemmän säätömahdollisuuksia.
Minulla on useita Fulltonen fuzz-pedaaleita, Fulltone OCD ja myös heidän Clyde Standard Wahwah-pedaalinsa. Yksi suosikkini on kuitenkin Deja Vibe.
Tässä kolme kuvaa pedaalista. Olen asetellut kuvaan mukaan myös Boss Chromatic Tuner -viritinpedaalin, sillä kyseinen pedaali on kooltaan ns. standardi-Boss ja sen avulla saat käsityksen Deja Viben melko suuresta kokoluokasta.
Jotkut sanovat, että Deja Vibe on helppo käyttää, jotkut ovat toista mieltä. En itse oikein osaa sanoa. Olen saanut hyvin vaihtelevia tuloksia riippuen käytetystä vahvistimesta, muista pedaaleista ja siitä mihin kohtaan Deja Vibe on signaaliketjussa asetettu. Joissakin kokoonpanoissa pedaali toimii hienosti ja toisissa on vaikea saada sitä toimimaan. Ei siis kannata luovuttaa jos hyvä soundi ei heti löydy, vaan kannattaa sinnikkäästi muutella asetuksia ja kokoonpanoa.
Tämä kuvissani oleva pedaali on tietääkseni varhainen versio 1, mutta en ole täysin varma asiasta. Joka tapauksessa kyseessä on siinä mielessä kätevä pedaali, että sen saa Suomessa standardilla virtajohdolla kiinni suoraan verkkovirtaan. Eli paristoa tai ulkoista virtalähdettä ei tarvita.
Minulla on se käsitys, että sisäisesti Deja Vibe käyttää 18 voltin virtaa. Näin kaiketi on alkuperäisen Uni-Vibenkin kanssa, mutta en ole siitäkään asiasta varma. Jostain kuitenkin olin lukevinani, että yksi tavallinen 9V paristo tai virtalähde ei näiden vibe-pedaalien kanssa jostain syystä toimi niin hyvin, vaan vaaditaan enemmän virtaa. Selitys oli kuitenkin sen verran sähkötekninen, että en ymmärtänyt sitä.
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2017-11-12: Jos ihmettelet miksi pedaalin pinta vaikuttaa niin likaiselta, niin en ostanut sitä uutena, vaan käytettynä. Pedaali on luultavasti ainakin 15 vuotta vanha. Sen edellinen omistaja oli keikkaileva ammattimuusikko, joten maalipinta on kärsinyt ja vaurioitunut ahkerassa käytössä. Puhdistin kyllä pedaalin pinnan ennen kuin otin kuvat, mutta siitä ei vain saa tuon siistimpää.