Tutkin taas eBayn psykedeelisten kelanauhojen tarjontaa. Ensin yritin hakusanoilla "psych reel", mutta en löytänyt mitään kunnollista. Toinen setti "psychedelic reel" sen sijaan tuotti tulosta. Amerikkalainen Steven, jolta olen aiemmin ostanut Spencer Davis Groupin kokoelmakelanauhan ja Clear Lightin Clear Light kelanauhan, oli nyt laittanut tarjolle Love Love (1966) 7½ IPS kelanauhan. Hintaa sillä oli 175 USD Buy It Now valinnalla, joten ostin nauhan samantien.
Minulla on lisäksi kiikarissani tavallinen huutokauppa eBayssä. David Bowien Hunky Doryn myyneellä myyjällä, jonka nimeä en nyt muista, on tarjolla Miles Davis Live Evil (1971) 3¾ IPS kelanauha. Kyseessä on todella loistava albumi Milesilta! Kuuntelen sitä parhaillaan ja se on juuri niin hyvä kuin muistelinkin. Olen kuunnellut tätä aikanaan paljonkin ja juonut runsaasti kahvia samalla. Albumi on ihanan sekava ja kaoottinen. Keitäpä pannullinen vahvaa kahvia ja pistä Live Evil soimaan, niin takaan, että jalkasi vipattaa musiikin tahtiin alta aikayksikön.
Kuuntelen nyt raitaa What I Say ja olen juuri kohdassa, jossa John McLaughlin soittaa erittäin häiriintyneen kuuloisen kitarasoolon! Tämä albumi olisi kelanauhamuodossa täyttä rautaa. Naurattaa oikein kun kuuntelen tätä sooloa. Se on kuin John sanoisi: "Tiedän, että tämä kuulostaa aivan sekopäiseltä, mutta soitan silti näin!". Hah hah haa!
Toivotaan, että voittaisin nauhan. Nyt keitän kahvit ja valmistaudun lähtemään ruokkimaan ihanaa kania Lauttasaareen.
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2017-11-12: Tein viime yönä yllättävän havainnon kun ennakkokuuntelin Loven albumia Spotifystä. Biisi Signed D.C. on tahtilajiltaan ja soinnuiltaan hyvin lähellä Moody Bluesin klassikkobiisiä Nights In White Satin! Huomasin samankaltaisuuden melkein heti kun Loven biisi lähti soimaan. Loven biisi on kuitenkin vuodelta 1966 ja Moody Bluesin vuodelta 1967. Liekö sattumaa, vahinkoplagiointi vai tarkoituksellinen varastaminen?