Iltalehden verkkoversio kertoi eilen torstaina 09.11.2017 seuraavaa:
Abu Anas al-Finlandina tunnettu kantasuomalainen mies sai surmansa Syyriassa 2014. Hän oli yksi neljästä miehestä, jonka terrorismirikoksiin liittyviä syytteitä Helsingin käräjäoikeus pui marraskuussa.
Keskusrikospoliisi kuulusteli Abu Anasin äitiä juttuun liittyen. Hämmentynyt nainen kertoi esitutkinnassa, että uskoontulo ja radikalisoituminen tapahtuivat keväästä 2012 alkaen.
- Hän alkoi käyttäytyä meitä vanhempia kohtaan hyvin kohteliaasti. Lisäksi hänen ulkonäkönsä muuttui. Tuli muslimiparta ja sitten se kuntoilu, äiti kertoi.
Vanhemmat panivat merkille, että ylipainoinen poika alkoi laihtua ja olla yhä paremmassa kunnossa. Hän alkoi harrastaa nyrkkeilyä Helsingin Kisahallilla, vaikkeivät kamppailulajit olleet aiemmin juuri kiinnostaneet häntä.
Poika oli seonnut täysin ja uskoi kuolemansa jälkeen pääsevänsä paratiisin, jossa hän naisi neitsyitä. Vanhemmat olivat joutuneet kamalaan tilanteeseen, josta ei ollut ulospääsyä:
- Hän yritti käännyttää meitäkin jankkaamalla paratiisista aivan hermostumiseen asti. Hän toi meille vaikka mitä aiheeseen liittyvää luettavaa, äiti muisteli.
Poika pettyi, kun vanhemmat eivät kuunnelleet. Hän piti äidin mukaan elämää välivaiheena ja odotti kuoleman jälkeen Koraanin lupaamia neitsyitä.
- Teki oikein mieli ravistella, että herää nyt.
Iltalehti on aiemmin maininnut, että Roihuvuoren moskeijassa oli esiintynyt ääriajattelua. Luultavasti juuri siksi poika oli mieltynyt käymään siellä missä hän sai tukea sairaille harhoilleen:
Nuori mies oli espoolainen, mutta hän alkoi käydä säännöllisesti Roihuvuoren moskeijassa. Vanhemmat eivät tienneet, miksi. Poika opiskeli arabiaa ja kävi opintomatkalla Egyptissä keväällä 2013. Terroristisista ajatuksistaan hän ei kertonut vanhemmilleen.
Tilanne jatkui erittäin vakavana ja poika sekosi yhä pahemmin. Hän lähti terroristiksi Syyriaan tukemaan kaltaisiaan:
Abu Anasin raha-asiat olivat Suomessa hunningolla, eikä hän ollut ottanut pitkään aikaan yhteyttä kotiin.
Lopulta poika otti yhteyttä sähköposteilla ja kertoi olevansa Syyriassa.
- Hän ilmoitti olevansa siellä auttamassa uskonveljiä ja -sisaria. Hän ei tarkentanut, mitä tuo auttaminen oli.
Abu Anas rahoitti sotaretkensä pikavipeillä ja kahdella huijausmielessä perustetulla yrityksellä. Hän osti auton ja vei sen mukanaan Syyriaan.
Lopulta hänet tapettiin Syyriassa. Se oli luultavasti hyvä asia, sillä näitä sekopäitä on vaikeaa ellei mahdotonta saada enää palautettua normaaleiksi ihmisiksi. Iltalehti jatkaa:
Abu Anas kuoli Syyriassa. Äiti sai tietää menehtymisestä erikoisessa puhelussa ja sen jälkeen tulleessa tekstiviestissä.
Äidin mieleen jäi ainoastaan raskaita kysymyksiä.
- En ikinä olisi voinut kuvitella häntä ase kädessä. Hän oli aina aiemmin niin rauhantahtoinen.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Tilanne vaikuttaa hyvin hälyttävältä. Mikäli yllä oleva tositarina voi toimia edustavana esimerkkinä siitä mitä voi tapahtua, olemme pelottavassa yhteiskunnassa. Äidin mukaan poika oli ollut tavallinen ihminen, mutta hänet aivopestiin ääri-islamiin ja muutos tapahtui nopeasti. Voiko siis periaatteessa kuka tahansa hurahtaa terroristiksi?
En varsinaisesti tiedä. Minusta tuntuu, että tässä on kyseessä harvinainen yksittäistapaus. Ei kai kukaan normaali, tasapainoinen ihminen ala vain yhtäkkiä uskomaan Koraaniin. Tarvitaan otollinen maaperä sekoamiselle ja paljon epäonnekkaita tekijöitä, jotta kenestäkään tulisi terroristi.
Tämä tapaus kuitenkin herättää kysymyksiä. Olen aiemmin kritisoinut kristinuskoa enkä aio livetä pois siltä polulta, mutta jos ajatellaan asiaa toiselta kantilta, voidaan kysyä:
Pitäisikö kansalaiset harhauttaa lapsesta asti uskomaan kristinuskoon, jotta heistä ei tulisi muslimeita?
Tällä hetkellähän valtio, evankelisluterilainen firma ja ortodoksinen firma tuottavat maahamme aivo-orjia, joista suuresta osasta tulee melko harmittomia "tapakristittyjä". Mikä on tapakristitty? Sellainen harhautettu uskovainen, joka kenties vie lapsensa kastettavaksi kirkkoon, laittaa hänet rippikouluun, menee naimisiin kirkossa ja tulee kuollessaan haudatuksi kirkon omistamalle hautausmaalle. Tapakristityillä voi olla hyvin löyhä usko Jeesukseen ja usein heidän jumaluskonsa poikkeaa radikaalisti esimerkiksi evankelisluterilaisen firman markkinoimista virallisista opeista. Tällaiset uskovaiset ovat yhteiskunnassa melko harmittomia hölmöjä.
Uskonnollisten firmojen kannalta he ovat ihanteellisia lypsylehmiä, sillä heitä viedään kuin pässiä narussa. He maksavat kirkollisveronsa täysi-ikäisyydestä kuolemaansa saakka, mutta eivät käytä firman resursseja oikein mihinkään. He eivät myöskään kyseenalaista firman oppirakennelmia, vaan tyytyvät lammasmaisesti siihen mitä heille ylhäältäpäin sanellaan.
Heidän elintapansa ei tietenkään ole kunnioitettava, mutta siinä on valtion hallitsijoiden kannalta se etu, että tämä ihmismassa on juuri kristinuskon harhojen vallassa ja tapakristittyinä he eivät muodosta mitenkään erityistä vaaraa yhteiskuntarauhalle. Puhumme harmaasta massasta eli ns. tuulipukukansasta. Siis he ovat tapakristittyjä ja heistä ei todennäköisesti tule muslimeja, koska laimennettu kristinusko riittää heille.
Jos tutkitaan rehellisesti ja objektiivisesti eri uskonlahkojen harrastamaa terrorismia, huomataan nopeasti tilastojen valossa, että kristityt eivät juuri koskaan ole terroristeja. USA:ssa on ollut joitakin äärikristittyjä, jotka ovat asettaneet pommeja aborttiklinikoille, mutta tuollaiset tapaukset ovat hyvin, hyvin harvinaisia poikkeuksia. Islamin aivopesemiä terroristeja sen sijaan on ollut viime aikoina paljonkin. Iskuja on ollut suunnaton määrä. Tätä asiaa ei saa valtamediassa sanoa ääneen vaikka tässä ei olekaan kyse minkään ihmisryhmän perusteettomasta leimaamisesta, vaan ihan tilastotietoon perustuvista faktoista. Islam on siis todistettavasti nykyään paljon otollisempi maaperä ääriajattelulle ja terrorismille kuin kristinusko.
Olen kuitenkin tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, että kansan tarkoituksellista tapakristillistämistä ei voida hyväksyä. Meidän tulee pyrkiä edistämään järkevää ajattelua ja poistaa organisoidut uskonnot yhteiskunnasta, mukaanlukien ne kristinuskon lievemmät muodot. Harhainen ajattelu ei voi olla hyvä pohja ihmisyydelle tai kenenkään henkiselle kasvulle, joten meidän tulee pyrkiä totuuteen. Organisoitujen uskontojen tilalle voidaan tarjota jonkinlaista humanistista filosofiaa ja ehkäpä tarvittaessa myös alkuperäisiin luonnonuskontoihin perustuvaa shamanistista hengellisyyttä, joka pohjautuu pääosin henkilökohtaisiin kokemuksiin luonnon parissa eikä mihinkään muinaisiin "pyhiin" teksteihin, jotka sanelisivat miten meidän tulee nykyaikanakin elää.