Kävin katsomassa Borg/McEnroe leffan Rivierassa Harjukadulla. Elokuvateatterin tarkka osoite on Harjukatu 2. Muutin muuten kesällä vuonna 1998 ihan tuohon leffateatterin viereen eli Harjukatu 4:ään. En asunut siinä kovinkaan kauan, vaan muutin sieltä vähän tilavampaan kaksioon Kirstinkadulle. Harjukadulla minulla oli vain 20m² yksiö, joten siinä oli vähän ahdasta vaikka tuohon aikaan keräilytavaraa olikin nurkissa paljon vähemmän. Eipä minulla silloin ollut paljon muuta kuin sänky, tietokonepöytä ja vanha PC-pöytäkone laatikkomallisen 15 tuumaisen monitorin kera.
Siellä Harjukadulla kesällä 1998 kokeilin muuten ihan ensimmäistä kertaa Linuxia. Unixia olin käyttänyt ennen joitakin vuosia, mutta olin peruskäyttäjä eikä minulla ollut koskaan superuserin (root) oikeuksia Unixiin. Olin tuolloin kesällä ostanut jostain keskustan tietokoneliikkeestä 6CD-ROM boxin, jossa oli erilaisia Linux-jakelupaketteja eli Linux-distribuutioita. En yhtään tiennyt mikä niistä olisi kannattavinta asentaa. Ihan summamutikassa varmaan valitsin Red Hat Linux 5.1 distribuution ja asensin sen.
Käyttö oli aika ankeaa, sillä minulla ei ollut mitään nettiyhteyttä. Kuljettelin siis softaa CD-ROM levyillä kotiin ja joskus käytin myös Iomega ZIP-levyjä. Tuohon aikaan massamuistit olivat vielä aika alkeellisia ja 100MB ZIP-levyke tuntui hienolta. Tavallinen disketti ("korppu") oli kuitenkin kooltaan vain 1,44MB. Tekniikka on onneksi kehittynyt noista ajoista pitkälle.
Palataan kuitenkin aiheeseen. Björn Borg ja John McEnroe ovat minulle hyvin tuttuja hahmoja. Olen seurannut ammattilaistennistä vuosikymmeniä. Kentällä osoittamaltaan temperamentilta Borg ja McEnroe erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. He edustivat kahta ääripäätä. Borg oli sisäänpäinkääntynyt, introvertti, hillitty, kylmä eikä hän koskaan näyttänyt minkäänlaisia tunteita otteluidensa aikana. Hän jauhoi pallo toisensa jälkeen kuin kone.
Tässä suhteessa samanlainen legendaarinen huippupelaaja vähän myöhemmällä aikakaudella oli Ivan Lendl, ja lienee aika selvää, että Lendl oli siinä mielessä Borgin koulukunnan kannattaja. Eli Lendl oli tavallisesti kentällä kuin robotti, mutta Michael Changia vastaan Roland Garrosissa vuonna 1989 hän sössi 2-0 eräjohdon ja menetti hermonsa. Chang oli tuolloin vasta 17-vuotias ja hän kärsi erittäin vaikeista jalkakrampeista ottelun loppupuolella. Kaiken järjen mukaan Lendlin olisi pitänyt nujertaa Chang helposti, mutta tuo teini käytti kaiken tahdonvoimansa ja temppunsa (mm. syötti yllättäen alakautta!) ja onnistui kukistamaan Lendlin. Ottelu on eräs kaikkien aikojen muistettavimpia koko tenniksen yli vuosisadan kestäneessä historiassa. Lendl raivosi kentällä.
Olen nyt eksynyt taas aiheesta, mutta jatkan vielä hieman. Borg ja Lendl siis olivat kylmiä robotteja, ja heistä mallia otti kolmas tennislegenda eli Pete Sampras. Samprasilla oli taustajoukoissaan huippuälykästä väkeä ja kuten Lendlinkin tapauksessa, he pyrkivät tekemään kaiken valmistautumisen ja harjoittelun tieteellisellä tarkkuudella. Henkisesti Pete siis seurasi robottipelaajien jalanjälkiä ja hänestä tuli eräs kaikkien aikojen parhaista tennispelaajista.
Millainen sitten oli illan leffassa esiintyvä John McEnroe? Hän oli täysin toisesta maailmasta. McEnroe oli kiukutteleva, tuittupäinen, aggressiivinen, suutaan soittava häirikkö, jonka käytös herätti pelkoa sekä tuomareissa että vastustajissa. Hän valitti tuomioista, kiroili ja oli öykkärimäinen. Mutta hän oli myös poikkeuksellisen lahjakas pelaaja etenkin lentopelissä. McEnroe menestyi parinsa Peter Flemingin kanssa hienosti myös nelinpelissä ja John saavutti ATP Rankingin kärkisijan sekä kaksin- että nelinpelissä.
McEnroe ei ollut erityisen fyysinen pelaaja, vaan hänen menestyksensä perustui luontaiseen lahjakkuuteen ja virtuoosimaiseen pallonkäsittelytaitoon. Hänen kosketuksensa palloon oli lähes maaginen. Hän oli myös siitä omituinen persoona, että kiukunpuuskat ja suunsoitto saivat hänet yleensä pelaamaan paremmin ja keskittyneemmin. Yleensä ylenpalttinen mesoaminen sotkee tennispelaajien keskittymisen täysin ja juuri siksi niin monet tykkäävätkin enemmän robottimaisesta, tunteettomasta, business-as-usual asenteesta kun he ovat pelaamassa kentällä. Kuitenkin McEnroe sai raivokohtauksiensa jälkeen kanavoitua keskittymisensä heti seuraavaan palloon ja hänen pelitasonsa ei vain pysynyt samana, vaan se nousi. Tottakai poikkeuksia oli, mutta puhun yleisellä tasolla.
Kumpi sitten oli tosielämässä parempi tennispelaaja, Björn Borg vai John McEnroe? Molemmat olivat maailman ykkösiä ja voittivat useita Grand Slam turnauksia. Kuten mainitsin, McEnroe oli huipulla myös nelinpelissä, mutta nelinpeli ei ole koskaan ollut niin arvostettu pelimuoto kuin kaksinpeli. Borg oli mielestäni kaksinpelissä McEnroeta monipuolisempi. Hän osasi pelata kaikilla alustoilla: ruoholla, massalla ja kovilla kentillä. McEnroen syöttö-volley -painotteinen pelitapa ei sopinut niin hyvin hitaille massakentille, jotka suosivat enemmän kovakuntoisia takakenttäjauhajia. McEnroe ei voittanut Ranskan Avoimia kertaakaan, mutta toisaalta Borgkaan ei voittanut US Openia, mutta pärjäsi siellä silti erittäin hyvin monena vuonna. McEnroe johti kyllä vuonna 1984 Ranskan Avointen finaalissa Roland Garrosissa Ivan Lendliä vastaan erin 2-0 ja saattaa olla, että hänellä oli vielä syötönmurtokin kolmannessa erässä. Lendl kuitenkin käänsi tuon ottelun McEnroen katkeraksi tappioksi ja saavutti ensimmäisen Grand Slam voittonsa. Muistan ottelun vieläkin melko hyvin vaikka siitä on 33 vuotta aikaa, sillä kannatin Ivan Lendliä ja olin jo menettänyt toivoni otteluvoiton suhteen. Ihme kuitenkin tapahtui tuona kesänä Pariisissa.
Itse siis nostaisin Borgin vielä astetta legendaarisemmaksi kuin McEnroen. Jos tilastot kiinnostavat, niin Wikipediassa on heidän välisestä kilpailustaan oma artikkelinsakin. Siitä selviää, että heidän keskinäinen ottelustatistiikkansa on hyvin tasaista. Mutta pysyn kannassani, että Borg oli parempi, sillä hänellä on 11 Grand Slam mestaruutta kaksinpelissä kun McEnroella niitä on "vain" 7. Toisaalta McEnroe oli ATP Rankingin kärjessä yhteensä 170 viikkoa kun Borg oli "vain" 109 viikkoa.
Näistä lähtöasetelmista oletin, että elokuva voisi olla mielenkiintoinen. En ollut tarkoituksella katsonut etukäteen mitään arvosteluja leffasta, jotta ne eivät vaikuttaisi asennoitumiseeni. En osaa eritellä syytä, mutta ensimmäisten 10 minuutin aikana olin vähän huolestunut, että tuleeko tästä tylsä ilta, mutta elokuva osoittautui oikein hyväksi. Kävi ilmi, että aivan kuten Roger Federerinkin tapauksessa, Borg oli myös nuorena ollut kuumakalle kentällä. Vasta valmentajansa avulla hänestä tuli tunteensä kätkevä jäämies, jollaisena suuri yleisö oppi hänet tuntemaan.
Elokuvassa oli onnistuttu jonkin verran kartoittamaan Borgin ja McEnroen taustoja henkilöinä ja ihmisinä julkkisuuden ja tennistähteyden takana. Eli opittiin heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Samoin kurkistettiin erityisesti Borgin "kulissien taakse" ja annettiin katsojille arvokasta lisätietoa historiasta. Tosin dramatisoituhan leffa tietysti oli, mutta uskon, että kuvauksissa oli pyritty olemaan aika realistisia.
Jos Borgin pää olisi kestänyt, hän olisi voittanut vielä monta Grand Slam turnausta lisääkin. Mutta se on turhaa spekulaatiota, kun ei kestänyt niin ei kestänyt. Leffa päättyi toteamukseen, että Borg lopetti vuonna 1981 vain 26-vuotiaana. Totuus on kuitenkin tuota karumpi. Borg käsittääkseni sotki raha-asiansa aika totaalisesti. Muistan hyvin kuinka hän yritti epätoivoista comebackiä 1990-luvun alussa, mutta lopputulos oli täysi katastrofi. Björn koetti jopa aluksi käyttää vielä puumailoja kun koko ammattilaiskiertue oli jo aikoja sitten siirtynyt moderneihin hiilikuitu-lasikuitukomposiittimailoihin. Mutta ei siitä sen enempää - comeback oli tuhoon tuomittu, koska Borgilla oli silloin jo paljon ikää ja hän oli ollut 10 vuotta poissa kentiltä. Laji oli mennyt kohinalla eteenpäin. Tästä huolimatta Björn Borg tullaan muistamaan yhtenä suurimmista tennislegendoista. Sitä ei häneltä voida ottaa pois.
Leffaa voin suositella niillekin, jotka eivät ole tennistä paljon seuranneet. Siinä on draamaa ja jännitystä ihan kaikille, mutta toki tenniksen ystävänä sain tästä varmasti enemmän irti kuin moni muu.