kukkuluuruu

Pari äärimmäisen positiivista kokemusta kannabiksesta

Mäkelänrinteellä vuonna 2003

Vuonna 2003 ostin entiseltä työkaveriltani pussillisen kannabiksen kukintoja. Kyseessä oli Northern Lights merkkinen pilvi ja se on käsittääkseni enemmänkin cannabis indica kuin cannabis sativa. En ole varma onko kyseessä puhdas indica-lajike vaiko vain indica-painotteinen hybridi. Joka tapauksessa kukkapussi maksoi 50€ ja siinä oli hintaan nähden oikein mukavasti kuivattua kukkaa. Työkaverini ei ollut kasvattanut sitä itse, vaan hän toi sen kaveriltaan, joka asui muistaakseni Vaasassa. Hän ei pyrkinyt tekemään voittoja, vaan teki reilun ystävänpalveluksen. Toki maksoin mielelläni sen viisikymppiä vaivanpalkkaa hänelle.

Oli lauantai ja vapaata, joten vähän puolenpäivän jälkeen kaivoin kaapista esiin vesipiippuni. Murensin ostamaani Northern Lights kukintoa ja latasin sitä kitsastelematta bongini pesään. Kukkaa oli niin paljon pussissa, ettei ollut mitään tarvetta alkaa säästelemään. Halusin myös voimakkaan vaikutuksen enkä mitään kevyttä pilveä. Aiemmin olin jo kaatanut vesipiippuun hieman kylmää vettä. Asetin Gongin Gazeuse! CD-levyn stereoihini ja laitoin musiikin soimaan. Sytytin tulen vesipiipun pesään, antaen sytyttimen liekin nuolla murentamaani kannabiksen kukintoa, ja imeskelin keuhkoihini kunnon hatsit pilveä. Uloshengitetyt savut puhaltelin tuuletusikkunasta pihalle ja katsoin samalla kaukaisuuteen. Asuin viidennessä kerroksessa ja näköala oli aika upea. Pilven vaikutus oli nopea ja tunsin hetkessä miten minut valtasi rentoutunut tyyneys. Tajuntani tuntui laajenevan ja musiikki virtasi mieleeni uskomattomalla intensiteetillä! Olin rento, mutta en väsynyt.

Istuin sohvalla lotus-asennossa silmät suljettuina ja tunsin todella trippailevani. Olin yhtä musiikin rytmin ja outojen melodioiden kanssa, ja silmieni ollessa kiinni näin välillä turkooseja ja vihreitä visuaaleja. Oloni oli kerrassaan fantastinen ja tunsin tajuntani lentävän painottomana jonkinlaisessa avaruudessa.

Kun levy loppui, halusin ehdottomasti jatkaa saman bändin eli Gongin kuuntelua ja vaihdoin sisään CD-levyn Expresso II. Tajuntani oli uskomattomasti laajentunut ja avausbiisin Heavy Tune rytmi ja basson jytinä kaappasivat minut välittömästi valtaansa. Kun Mick Taylorin kitarasoolo alkoi kyseisessä biisissä, tunsin, että tämä soolo räjäyttää tajuntani ihan uusiin sfääreihin ja että soolo on tarkoitettu henkilökohtaisesti juuri minulle! Kyseessä oli eräänlainen mentaalinen orgasmi. Olin varma, että kitarasoolo on henkistä kommunikaatiota, joka tavoittaa sieluni suoraan ja kiertelemättä. Se uppoaa syvälle mieleen aiheuttaen voimakkaita positiivisia tunteita. Jatkoin polttelua aika pitkään ja vaihtelin näitä kahta Gongin levyä sisään useampaan kertaan. Jokainen kuuntelukerta oli erilainen ja löysin biiseistä uusia kiehtovia aspekteja. Seikkailin musiikin keskellä uusissa maailmoissa.

Aleksis Kiven kadulla vuonna 2004

Istuin rennosti ja mukavasti kotisohvallani ja polttelin "kukkuluuruuta". Kello oli ehkä klo 11 ja viikonpäivä oli taas lauantai. Tällä kertaa merkkinä ei kuitenkaan ollut Northern Lights, vaan White Widow, joka sekin on erittäin voimakasta kukkaa ja muistaakseni Cannabis Cupin voittaja Hollannissa vuonna 2005. Eikä kun muistinkin väärin. White Widow voitti vuonna 1995. No, joka tapauksessa musiikkia en juuri sinä lauantain hetkenä kuunnellut, mutta olin kärytellyt aika isosti kukkaa ja uppouduin täysin tutkiskelemaan oman mieleni sisältöä.

Jostain syystä tunsin voimakasta halua palata miettimään lapsuuttani niin kauas kuin kykenin muistamaan. Palasin siis hetkiin, jolloin olin ehkä 3-vuotias. Mieleeni tuli makuja, hajuja, värejä, ääniä ja tuntemuksia ihan varhaislapsuudestani. Aloin systemaattisesti miettimään tapahtumia noista alkuhetkistä eteenpäin ja muistin yksityiskohtia hyvin tarkkaan. Käsittelin mielessäni sekä positiivisia että negatiivisia tuntemuksia jättämättä mitään tunnetta syrjään. Sillä tavalla edeten päädyin lopulta nuoruuteen ja aikuisuuteen. En kokenut tapahtumia uudelleen, vaan ulkopuolisen tarkkailijan neutraalista näkökulmasta. Analysoin onnistumisiani, virheitäni, pettymyksiäni ja tunsin oppivani lisää elämästä.

Ihmettelin kykyäni palauttaa mieliini menneisyyttä erittäin yksityiskohtaisella tavalla. Kun olin päätynyt nykyaikaan, tunsin, että olin prosessoinut elämääni tarpeeksi ja avasin suljettuna olleet silmäni. Läpikäytyä informaatiota oli ihan mieletön määrä, joten ihmettelin jo sitä, että olin muistanut niin paljon asioita. Säpsähdin hieman ja ajattelin, että voi ei, minä olen istunut koko päivän kelaamassa elämääni! Olin 100% varma, että kellon on oltava ainakin klo 20-21, sillä olin käsitellyt uskomattoman määrän tapahtumia pohtien niitä eri näkökulmista ja muistellen niitä monelta kantilta!

Todellisuus oli toinen: Olin aloittanut mietiskelyni aika tasan tarkkaan klo 11 aamupäivällä. Kun avasin silmäni, ikkunasta tulikin sisään kirkasta auringonpaistetta. Mitä ihmettä! Eikö nyt ollutkaan myöhäinen ilta ja kohta aika käydä nukkumaan? Vilkaisin kelloa ja se oli korkeintaan klo 11:10! Aikaa olikin kulunut vain kymmenisen minuuttia vaikka olin käsitellyt mielessäni uskomattoman määrän muistoja ja elänyt uudestaan historiaani! En voinut mitenkään uskoa tapahtunutta, mutta pakkohan se oli kun aurinko helotti ja kello oli oikeassa. Kannabis oli jotenkin hidastanut subjektiivista aikaa eli todennäköisimmin se oli kiihdyttänyt mentaalista prosessointia mielessäni valtavaan vauhtiin ja näin mahdollistanut sen, että suuri määrä yksityiskohtaisia ajatuksia, mielikuvia ja muistoja tuli käytyä läpi vain muutamissa minuuteissa.

Painotan, että en kuitenkaan mietintöjeni aikana huomannut, että olisin ajatellut mitenkään poikkeuksellisen nopeasti, vaan aika tuntui kuluvan normaalia, rauhallista rataansa. Vasta vertailu kelloon osoitti, että ajatteluvauhdin oli täytynyt olla poikkeuksellisen kiivasta. Mikä muukaan selittäisi asian? Hetkellinen siirtyminen mentaaliseen rinnakkaistodellisuuteen ja palaaminen arkitodellisuuteen pitkän mietinnän jälkeen?

Loppuillan kuuntelin musiikkia ja rentouduin.