Olen seurannut ammattilaistennistä vuosikymmeniä ja pelannut itsekin jonkinlaisella harrastajatasolla kilpatennistä nuorempana. Tietoni koskevat kuitenkin yli 99% suuruudessa pelkästään kaksinpeliä. Olen toki pelannut aikanaan jonkin verran neluriakin, mutta ylivoimaisesti eniten kaksinpeliä. Samoin television kautta on tullut seurattua lähes yksinomaan kaksinpeliä. Selitys tähän jälkimmäiseen seikkaan on aika ilmeinen jokaiselle tennistä tuntevalle: nelinpeliä ei ole näytetty televisiossa juuri muuten kuin Davis Cupissa! Davis Cup siis on maiden välinen maailmanlaajuinen kilpailu, joissa maat on jaettu tasoryhmiin. Parhaat maat pelaavat parhaassa ryhmässä ja heidän välillään ratkaistaan mikä maa voittaa Davis Cup mestaruuden eli epävirallisen maiden välisen maailmanmestaruuden. Davis Cup pelataan siis joka vuosi.
Davis Cupissa jokaisesta otteluvoitosta saa yhden pisteen ja maaottelun voittoon vaaditaan kolme pistettä. Rakenne on seuraava: perjantaina kaksi kaksinpeliä, lauantaina yksi nelinpeli ja sunnuntaina tarvittaessa kaksi kaksinpeliä. Pisteissä ei tarvita voittoon kahden eroa, vaan 3-0, 3-1 ja 3-2 ovat kaikki mahdollisia lopputuloksia. Nelinpeliä on siis yhtenä päivänä yksi matsi ja niitäkin on näytetty televisiossa niin harvoin, että nelureita on nähnyt ehkä 2-3 kappaletta koko vuoden aikana. Vastaavasti kaksinpelimatseja näytetään satoja!
Tällä hetkellä Suomen Henri Kontinen on nelinpelissä maailman ykkönen aussiparinsa John Peersin kanssa. Siitä syystä Suomen televisiossa näytetään urheilukanavilla nyt myös vähän enemmän nelinpeliotteluita. Olen kokenut nelinpelien seuraamisen äärimmäisen mielenkiintoisena, sillä vaikka lyöntitekniikka kaksinpelissä ja nelinpelissä on identtistä, niin muuten näiden kahden pelin välinen ero on suuri. Kaksinpelissä ei tarvitse koordinoida tekemisiään "joukkueensa", siis parinsa, kanssa ja siinä riittää kun seuraa yhtä vastustajaa verkon toisella puolella - ja tietysti palloa. Nelinpelissä taktisia kuvioita sovitaan koko ajan parin kanssa, jotta kumpikin tietäisi miten toinen aikoo pelata. Lisäksi nelinpelissä on enemmän seurattavaa vastustajien suhteen, koska heitä onkin kaksi ja usein verkon lähelle sijoittunut vastustaja voi tehdä äkkinäisiä liikkeitä tappaakseen pallon.
Tuntuu, että kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen juuri mikään taktinen kuvio ei enää kaksinpelissä ole minulle uusi ja yllättävä, mutta nelinpelissä sitä vastoin moni asia vaikuttaa ihan uudelta ja kiehtovalta. On todella jännittävää seurata vaihteeksi nopeatempoista ja kiihkeää nelinpeliä, jossa pyritään lyhyempiin palloralleihin ja usein tavoitteena on dominoida peliä lentolyönnein verkolta käsin. Nelinpelissä näkee usein hyvin akrobaattisia nopeisiin reaktioihin perustuvia suorituksia, joita kaksinpelissä ei näe juuri ikinä. Näin siis yhteenvetona sanoisin, että vaihtelu todellakin virkistää. Yhden pelaajan lisääminen kummallekin puolelle muuttaa tennisottelun luonnetta aivan oleellisesti eli kyse on sen jälkeen taktisesti varsin erilaisesta lajista.