Olen kahdessa edellisessä blogissani käsitellyt alkoholipolitiikkaa nuorten juomisen näkökulmasta. Ajattelin vielä kirjoittaa kirjoituksen, jossa kuvaan miten minä itse ja kaverinipiirini etsimme rajojamme teini-iässä. Puhutaan siis vuosikymmenten takaisista tapahtumista, mutta muistan silti edelleen tämän kyseisen tapauksen pääpiirteittäin. Tietenkään en muista jokaista pikku yksityiskohtaa tai sanomisiamme, mutta oleellisen ytimen pystyn edelleen kaikkien näiden vuosienkin jälkeen palauttamaan mieleeni. En ylpeile tapahtumalla, vaan kerron sen informatiivisessa mielessä.
Olin 14- tai 15-vuotias ja elettiin muistaakseni loppukesää tai alkusyksyä. En pysty varmuudella sanomaan olivatko koulut jo alkaneet vai eivät, mutta kun oikein pinnistän ja muistelen millainen ilma tuolloin oli, niin kallistun siihen suuntaan, että kyse oli elokuun loppupuolesta. Lehdet olivat vielä puissa ja pensaissa, mutta loppukesän tietty kalseus oli jo illalla ilmassa.
Minulla oli teini-iässä tapana juoda lähes poikkeuksetta jompikumpi seuraavista vaihtoehdoista:
Olin ensinnäkin kokemuksen kautta oppinut, että nuo määrät riittivät juuri sopivaan känniin ja toiseksi ne olivat juomia, jotka sain menemään kurkustani alas ilman suurempia tuskia. Tapanamme oli mennä perjantai-iltaisin läheisen urheilukentän luokse järven rantaan, ja rantakivien ja aluskasvillisuuden suojissa istuskelimme kavereiden kanssa ryyppäämässä. Osa poltti tupakkaakin, mutta minä en koskaan edes kokeillut sitä. Järven rannassa ryyppäämisessä oli sekin pieni etu, että jos juotiin lonkeroita, niin pulloja saattoi makuuttaa matalassa rantavedessä, jotta ne viilentyivät hieman ennen juomista. Kossukola juotiin vaan tylysti suoraan pullosta lämpimänä.
Olen siis täysin varma, että tuona perjantainakin join joko tutun lonkerosettini tai puolikkaan kossukolan, mutta en todellakaan muista kumpi se oli. Niin paljon aikaa on kulunut. Meitä oli juomassa minä, Toni (nimi muutettu), Kai (nimi muutettu) ja Janne (nimi muutettu). Olimme kaikki saman ikäisiä. Minä, Toni ja Janne olimme samalla luokalla ja Kai oli rinnakkaisluokalla, mutta hänkin oli aiemmin ollut minun ja Jannen kanssa samalla luokalla. Tunsimme toisemme hyvin. Meitä yhdisti kiinnostus elokuviin, kuntosalilla käymiseen ja ryyppäämiseen. Kun koko neljän jätkän seurueemme oli juonut juomansa, päätimme lähteä kävelemään kohti kaupungin keskustaa tavataksemme muita nuoria. Matkamme kulki läpi lasten leikkipuiston.
Leikkipuistossa törmäsimme kahteen rinnakkaisluokan tyttöön. Toinen heistä, Sanna (nimi muutettu), oli Tonin serkku ja ihan nätin näköinen tyttö. Sannan kaverin nimeä en enää millään muista, mutta kun nyt olen kuitenkin muuttanut kaikkien nimet tässä kirjoituksessani, niin olkoon hänen nimensä vaikka Reetta. Olimme Jannen kanssa kumpikin juoneet saman verran ja känni oli jo kohtuullisen kova. Jäimme viinan rohkaisemina juttelemaan Sannan ja Reetan kanssa, ja pian kävi ilmi, että heilläkin oli ollut tarkoitus ryypätä. Ongelmia oli kuitenkin tullut matkaan. Tytöt olivat saaneet jostain hankittua puolen litran pullon ihan tavallista, maustamatonta Koskenkorvaa, mutta he eivät olleet tajunneet ostaa mitään lantrinkia. He pyörivät epätoivoisina leikkipuistossa kossupullonsa kanssa ja ruikuttivat, että viina on niin pahaa, ettei sitä pysty juomaan! Kossupullo oli tosiaan korkattu, mutta se oli melkein piripinnassa edelleen!
En yhtään ihmetellyt, että selvin päin raakaa kossua ei pystynyt juomaan. On se kuitenkin niin järkyttävän makuista etanolilitkua kuten kaikki kirkkaat, vodka-tyyppiset viinat. Oma humalatilani oli kuitenkin sen verran voimakas, että suurin elkein ja kovan uhoamisen säestämänä käskin Sannaa ojentamaan minulle kossupullon. Minulla oli tyttöjen edessä lapsellista näyttämisenhalua ja känni vielä kovensi sitä, joten sanoin:"Anna tänne se pullo, minä näytän kuinka sitä juodaan!". Olin sanojeni mittainen "mies" ja kulautin suoraan pullonsuusta ihan helvetin pitkiä huikkia raakaa Koskenkorvaa! Ei tuntunut yhtään missään pohjalla olevan kännin vuoksi. Kaverini Janne ei tahtonut olla nynnymmän oloinen ja hänkin oli samalla tavalla kännissä, joten Jannekin kippasi sitä kossua järkyttäviä huikkia!
Lopputulos oli kauhea. Olimme vielä tuohon aikaan molemmat kevytrakenteisia poikia ja nauttimamme alkoholimäärä oli aivan liian suuri suhteessa kokoomme. Niinpä totaalinen sammuminen oli pikainen seuraus sekoilustamme ja uhostamme. Muut nuoret havaitsivat, että poliisiauto lähestyi puistoa ja hätääntyivät, koska minä ja Janne olimme ihan pihalla. Emme siis tajunneet enää mistään mitään kun muut olivat sanoneet, että lähdetään pian pois sieltä! Niinpä Toni oli ronskina kaverina napannut meitä niska-perse-otteella kiinni ja vipannut meidät pusikkoon poliisien silmiltä piiloon. Itse he olivat kuulemma juosseet toista kautta karkuun eikä poliisi ollut huomannut heitä, sillä oli jo pimeä ilta ja puistossa oli runsaasti kasvillisuutta, jonka peitossa saattoi liikkua paikasta toiseen. Kaverimme olivat lähteneet kaupungille ja viettäneet siellä hauskan illan. Entäs minä ja Janne?
Minä havahduin noin klo 4-5 aikaan yöllä ja ihmettelin, että mitä vittua oli tapahtunut. Tajusin nukkuneeni pusikossa ja heränneeni juuri. Janne nukkui mahallaan vieressä. Herätin hänet ja toinen toistamme tukien hoipuimme Jannen vanhempien autotalliin. Puistosta ei ollut sinne matkaa kuin korkeintaan puoli kilometriä, joten matka taittui nopeasti. Olimme edelleen ihan sekaisin eli alkoholi ei ollut haihtunut elimistöstämme vieläkään. Kävimme autotallin lattialle nukkumaan ja heräsimme aamulla.
Mitään pahaa ei siis tapahtunut, mutta tuo sekoilu opetti meitä konkreettisesti rajoistamme. Pelästyimme sen verran, että toista kertaa emme juoneet enää liikaa. Minäkin pitäydyin niissä standardiannosteluissani lähes aina.