Sain taas tänään soiton UPS:in kuriirilta noin puoliltapäivin. Hän kertoi, että paketteja olisi tulossa kolme kappaletta ja kysyi voidaanko ne toimittaa kotiini iltapäivällä. Vastasin, että se ei onnistu, sillä olen töissä, mutta pyysin häntä jättämään paketit noudettavaksi Hakaniemeen Ekoloon. Hän lupasi tehdä niin ja sanoi, että paketit ovat noudettavissa sieltä klo 15:00 jälkeen.
Lähdin töistä noin klo 17:24, mutta jouduin odottamaan bussia ainakin 10 minuuttia, joten olin Ekolossa ehkä vähän klo 18 jälkeen. Mitään ongelmia ei ilmennyt, vaan sain kaikki paketit kuten kuuluikin. Paketit olivat kuitenkin sen verran suuria, että vain kaksi mahtui selkäreppuuni ja yhtä varten sain Ekolosta ilmaiseksi paperikassin. Hyvää palvelua siis. Palasin sitten tyytyväisenä metrolla kotiini.
Päästyäni pakettien kanssa perille huomasin heti astuttuani sisään, että lattialla oli saapumisilmoitus jostain saapuneesta lähetyksestä. Ilmoituksessa ei ollut minkäänlaisia lähettäjätietoja tai tietoa lähetysmaasta, joten mietin, että olisiko tämä Sugarloaf kelanauha Saksasta. Tilasin sen jo 03.10.2017 ja nyt on 12.10.2017 eli yhdeksän vuorokautta on kulunut. Olin hieman huolestunut, että ei kai tämä harvinainen kelanauha vain ole voinut hukkua matkalla Saksasta Suomeen. Se ei nimittäin ilmeisesti ole kirjattuna lähetetty, vaan tavallisena pakettina. Ainakaan eBayn sivuilta ei selviä mitään seurantakoodia lähetykselle. Postissa kuitenkin selvisi, että kyseessä onkin nyt se tullissa jumittanut In Rock kelanauha. Viimeinkin se on siis perillä.
Jäljelle jäi kuitenkin pieni huoli siitä Sugarloafista. Kohteessa on eBayn Money Back Guarantee eli jos se ei saavu, niin saan kyllä rahani takaisin. Mutta en halua paketin olevan hukkunut, vaan tarvitsen tämän harvinaisen kokovartalokondomissaan olevan kelanauhan mahdollisimman pian! En kuitenkaan voi tehdä muuta kuin odotella kärsivällisesti. Muistaakseni ennenkin näiden pakettien saapuminen Saksasta on saattanut kestää kohtuullisen kauan. Kyllä, nyt muistankin, että olen aiemminkin hermoillut näiden kanssa. Postitusmetodi on jokin suhteellisen halpa, alle 10€ maksava toimitustapa ja se ei todellakaan ole mikään nopea. Toistaiseksi kuitenkaan yksikään paketti Saksasta ei ole hukkunut, joten kai tässä pitää vaan toivoa parasta ja yrittää luottaa siihen, että pian kelanauha on ehkä käsissäni. Maksaisin kyllä mielelläni enemmän kirjatusta ja nopeasta lähetyksestä, mutta muistelen, että tämä saksalainen myyjä ei taida tarjota muita vaihtoehtoja. Hän kai olettaa, että kaikki muutkin ovat yhtä pihejä kuin saksalaiset ja käyttävät aina halvinta postitustapaa.
Otin pikaisesti kolme kuvaa kaikista neljästä nauhasta. Aloitetaan nyt vaikka sillä paljon murhetta ja vaivaa aiheuttaneella Deep Purple In Rock kelanauhalla. Pitänee olla tyytyväinen siitä, että kaikkien tullivaikeuksien jälkeen se on nyt onnellisesti kotonani ehjänä. Kahteen kertaan maksettujen tullien ja verojenkin tilanne näyttää hyvältä, sillä PayPalin kautta olen saamassa ylimääräisen maksuni palautuksena takaisin. Se vain kestää jonkin verran, sillä rahat siirtyvät ilmeisesti pankista USA:sta, joten palautuksen status on siksi "Pending". Uskon, että lähipäivinä PayPal palauttaa rahat luottokortilleni kuten kuuluukin. On nimittäin helppoa todistaa, että myyjä lähetti paketin virheellisesti suoraan Suomeen kun hänen olisi pitänyt laittaa se epäsuoraa reittiä ensin Kentuckyyn USA:n sisällä eli eBayn Global Shipping Centeriin, joka olisi hoitanut ulkomaanpostituksen ja tullauksen. Kävi miten kävi, virheitä sattuu ja kaikki tuntuisi nyt menevän hyvin. Myyjä on uusi eBayssä eikä ilmeisesti ole ymmärtänyt miten Global Shipping Program toimii, mutta jatkossa hän osaa käyttää sitä oikein.
Toinen kelanauha on Jimi Hendrix Experiencen Smash Hits. Jos katsot tarkasti niin huomaat, että takakannessa ja itse kelanauhassa oleva biisijärjestys on ihan erilainen. Tämä johtuu siitä, että kelanauhalle on haluttu tasapainottaa puolten kestot mahdollisimman tasaisesti. Ykköspuolen avausraitana on se legendaarinen Stone Free, jota minulla ei olekaan aiemmin ollut kelanauhamuodossa millään Hendrixin albumilla.
Otetaan lopuksi ne kaksi muuta kelanauhaa eli The Doorsin The Doors ja The Whon kokoelma Meaty Beaty Big And Bouncy. Nämä molemmat nauhathan on ostettu siltä mukavalta amerikkalaiselta Keniltä, joka myy paljon kelanauhoja ja vintage putkia putkiradioihin ja kitaravahvistimiin. Kuten huomaat itse kelanauhojen kuvista, Ken on laittanut ne suojaavaan muovikondomiin, jotta nauha ei lähtisi avautumaan miten sattuu. Hienoa työtä taas kerran. Ken sanoi minulle, että hän ottaa myyntihommat vakavasti ja sen kyllä huomaa! Juuri näin pitääkin toimia. Bisnes ei ole mitään leikkiä ja hutilointia, vaan asiakastyytyväisyys pitää aina ottaa huomioon. Tässä ensin The Doors.
Ja tässä The Who.
Kunpa se Sugarloaf saapuisi jo huomenna.