Olin sunnuntaina 21.05.2017 Lontoon Royal Albert Hallissa yhden Supertrampin perustajan eli Roger Hodgsonin keikalla. Tutustuin Supertrampiin VH1 Classic musiikkivideokanavan kautta. Näin sieltä videot The Logical Song, Breakfast In America ja It's Raining Again. Noiden perusteella ostin Breakfast In America Blu Ray Audio levyn ja koska pidin kuulemastani, tutkin asiaa tarkemmin ja havaitsin, että Rogerin keikka oli tulossa. Rekisteröidyin Eventim UK:n asiakkaaksi, tilasin liput ja menin keikalle. Tosin lipputilaus ei mennyt ihan nappiin siinä mielessä, että tilasin kyllä liput useita viikkoja ennen keikkaa, mutta ne saapuivat Helsinkiin vasta keskiviikkona kun keikka oli jo tulevana sunnuntaina. Siellä oli jotain outoa viivettä, mutta onneksi asia ratkesi parhain päin. Ehdin jo ottaa yhteyttä asiakaspalveluunkin ja he lähettivät lopulta liput pikapostina kuriiripalvelun kautta. Oli mahtava kokemus päästä legendaariseen Royal Albert Halliin, ja keikkakin sujui hienosti. Paikkani ei ollut paras mahdollinen eli se oli kaukana piippuhyllyllä, mutta sieltä kuuli oikein hyvin ja näki sentään lavallekin.
Kyseisen keikkareissun aikana kävin muuten Lontoossa myös eräässä vanhoihin leffa- ja musiikkiaiheisiin julisteisiin erikoistuneessa pikkuliikkeessä. En ensin meinannut löytää perille, sillä liike sijaitsi syrjäisellä sivukujalla ja mentyäni sinne olin melkein varma, että paikan on oltava väärä. Kujan lopussa kuitenkin liike sittenkin sijaitsi. Löysin sieltä harvinaisen Led Zeppelin IV levyn alkuperäisen promojulisteen vuodelta 1971. Juliste on fantastisen näköinen ja aion kehystyttää sen Ilves Interiöörissä Kaisaniemessä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Juliste oli hyvin kallis, muistaakseni jopa £750, mutta se on joka punnan arvoinen. Hauskana yksityiskohtana julisteessa mainitaan, että albumi on saatavissa myös kasiraitakasettina.
Koska rekisteröidyin Eventim UK:n asiakkaaksi, saan nyt heiltä mainospostia tulevista keikoista. Yleensä mainokset ärsyttävät minua, mutta tässä tapauksessa eivät, sillä on hyvä saada tietoa keikoista etukäteen. Lontoo on kuitenkin upea matkakohde ja siellä käy todella mielellään aina kun mahdollista. En kylläkään ole tähän mennessä vieraillut siellä kuin kahdesti, mutta aion mennä vielä monta kertaa. Lontoo on minulle kuin pyhiinvaelluspaikka, sillä se on ollut kehtona ja kasvualustana niin monelle pop- ja rock-tähdelle, yhtyeelle ja nuorisokulttuurille ylipäänsä, että on uskomatonta käydä siellä! Lontoo on ehdottomasti yksi hienoimpia paikkoja koko maailmassa, se on valtava suurkaupunki ja metropoli, jossa todella tuntee olevansa elossa!
Sain torstaina 07.09.2017 eli lähes tarkkaan kuukausi sitten sähköpostia Eventim UK:lta. He ilmoittivat taas tulevista keikoista Englannissa ja havaitsin, että progressiivisen rockin pioneeri ja jättiläinen Yes tekee 50-vuotisjuhlansa kunniaksi pienen kiertueen. Minulle tarjottiin pre-sales lippuja ja päätin tarttua tilaisuuteen. Ostin kaksi lippua Lontoon keikalle, joka on lauantaina 24.03.2018 London Palladium -teatterissa. Kyseinen teatteri ei ole minulle tuttu, mutta luin siitä Wikipediasta ja sain selville, että siellä on noin 2000 istumapaikkaa. Koska reagoin äärimmäisen nopeasti Eventim UK:n mainosviestiin, sain paikat istuimilta 38 ja 39 ja nuo paikat ovat ensimmäisessä rivissä! Olin siis varmasti aivan ensimmäisten ostajien joukossa, koska paikat ovat noin loistavat.
Mutta ei niin hyvää ettei jotain pahaakin: Yesin jäsenet ovat keskenään riidoissa ja tällä hetkellä on olemassa kaksi eri Yes-nimistä bändiä, joilla kummallakin on oikeus käyttää nimeä. Tämä Yes, jota minä olen menossa katsotaan, pitää sisällään kitaralegenda Steve Howen ja vuodesta 1972 Yesin rumpalina toimineen Alan Whiten. Toisessa Yes-bändissä ovat alkuperäinen laulaja Jon Anderson ja kosketinvelho Rick Wakeman. Yes valittiin tänä vuonna bändinä Rock And Roll Hall Of Fameen, ja on todellinen häpeä, että meillä ei ole yhtenäistä bändiä keikkailemassa varsinkin nyt kun yhtyeen 50-vuotisjuhlavuosi tulee vuonna 2018. Bändin legendaarinen basisti Chris Squire kuoli jo yli kaksi vuotta sitten 27.06.2015, joten häntä ei enää mukaan saataisi, mutta olisi kuitenkin mahdollista saada tilalle joku huippubasisti hänen virkaansa hoitamaan. Tietäessään kuolevansa leukemiaan, Squire oli kehottanut Howea ja kumppaneita jatkamaan toimintaa Yesin muodossa yhä edelleen. Siis nyt on olemassa kaksi "tynkä-Yes":iä, joista kumpikaan ei ole oikea kokonainen Yes, mutta mitäpä tälle voi?
Minulla oli kerran aiemmin liput ostettuna Yesin keikalle Suomessa ja esiintymispaikkana piti olla The Circus Helsingissä. Yhtyeen laulaja, joka ei ollut tuolloinkaan Jon Anderson, vaan Benoit David, kuitenkin sairastui ja keikka peruttiin. En siis ole nähnyt Yesiä koskaan aiemmin livenä, joten tämä tuleva Lontoon keikka maaliskuussa 2018 taitaa olla ainoa mahdollisuuteni. Toivotaan nyt, että tuon tynkä-Yesin jäsenten terveys kestää ja omani myös, jotta keikkareissu toteutuisi suunnitelmieni mukaisesti.