Siivoilin hieman tietokoneeni kovalevyä ja poistelin kaikkea turhaa tmp-hakemistooni kertynyttä tavaraa. Siivoukseni yhteydessä löysin myös pari kuvaa, jotka ajattelin julkaista hieman sensuroituna. Editoin GIMP-kuvankäsittelyohjelmalla oman naamani pois ja toisesta kuvasta myös jonkun taustalla seisovan sivullisen, jotta häntäkään ei voisi tunnistaa.
Ensimmäisessä kuvassa olen Iissä jossain pienessä baarissa Sepi Kumpulaisen keikan jälkeisissä tunnelmissa. Sepi veti kaksi settiä mies ja akustinen kitara -periaatteella ja keikka oli hyvä. Sepin musiikkihan on periaatteessa hyvin yksinkertaista, huumoripohjaista rämpytystä, jonka päälle hän laulaa varsin miellyttävällä lauluäänellä. Muistan toivoneeni Sepiltä biisiä Kännissä on kiva olla ja hän esittikin sen. Kuva on siis otettu Iissä lauantaina 30.03.2013 klo 23:36:30. Olin tuolloin vielä aika innokas viikonloppuisin ryyppääjä ja olin kipannut runsaasti yhden tähden jaloviinaa kyseisenä iltana. Baarin nimi oli muistaakseni Jolla, mutta en ole täysin varma asiasta. Sepi ei tietääkseni juonut ainakaan julkisesti tiukkaa viinaa, vaan hänellä on kädessään kaljatuoppi.
Toinen kuva on otettu Helsingissä Finlandia-talolla tiistaina 18.11.2014 klo 22:08:33. Tässäkin ollaan keikan jälkitunnelmissa. Harmaahiuksinen mies on Mahavishnu John McLaughlin ja taustalla näkyvä intialainen on hänen rumpalinsa Ranjit Barot. Keikalla oli myös toinen rumpali-kosketinsoittaja eli Gary Husband. Basistin nimeä en enää muista, mutta hän taisi olla joku tummaihoinen ranskalainen virtuoosi. Sain kätellä Mahavishnu John McLaughlinia ja koko bändi signeerasi keikalta ostamani CD-levyn. Kehuin Gary Husbandin uskomatonta multi-instrumentaaliutta, mutta hän oli kovin vaatimaton ja hänellä tuntui olevan hyvin pieni ego.
McLaughlinin keikka oli aika hyvä kuten lähes tarkalleen pari vuotta aiemminkin vedetty keikka Finlandia-talolla. Kuitenkin sen verran joudun kritiikkiäkin antamaan, että uusien levyjen biisimateriaali ei ole minusta kovin mieleenjäävää. Lisäksi Johnin kitarasoundi ei muistuta enää ollenkaan Mahavishnu Orchestran aikaista raakaa ja orgaanista putkisäröä. John käyttää käsittääkseni jotain putkietuastepedaalia, jonka signaali ohjataan Mac-läppäriin ja sieltä edelleen PA-laitteistoon. Joka tapauksessa mitään vanhan hyvän ajan Marshall-stackia Johnilla ei enää ole ja valitettavasti tämä kuuluu soundin steriiliytenä ja "munattomuutena". Sormet Johnilla pelaavat edelleen malllikkaasti ja hänen sooloissaan on hyvät äänivalinnat, mutta se äänenväri ei ole minun makuuni ollenkaan.
En tiedä onko Johnin ääniestetiikka muuttunut vai onko korkea ikä vain tehnyt tepposensa. Hänhän on syntynyt 04.01.1942 eli on tätä kirjoitettaessa 75-vuotias. Pitkä ura voimakkaiden äänien kanssa lavalla ja jo ihan ikäkin ovat voineet vaikuttaa kuuloon negatiivisesti. Ehkä John kuvittelee, että nykysoundi olisi yhtä hieno kuin Mahavishnu Orchestran loistoaikoina 1970-luvulla, mutta näin ei ole. Toki äänenvärin hyvyys on makuasia, joten en mene vannomaan vaikka John kuulisikin edelleen kohtuullisen hyvin ja vain sattuisi pitämään tästä soundista.
En tiedä. En väitä tietäväni totuutta tuosta asiasta, mutta tässä kuitenkin kuva. Valitettavasti tarkkuus on melko huono, mutta saa siitä jotenkin selvää silti.
