Ihmisen mieli, tietoisuus ja aivot ovat yhdessä eräänlainen ihmisen käyttöjärjestelmä. Tässä kokonaisuudessa on monia alijärjestelmiä, joilla on omia tehtäviään: osa toteuttaa puhetta, puheen ymmärtämistä, silmiltä tulevien signaalien prosessointia, tunne-elämää, tasapainoa jne. Siis aivan kuten esimerkiksi tietokoneiden käyttöjärjestelmissä on alijärjestelmiä eri tehtäviä varten ja tietenkin näiden alijärjestelmien koordinointi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Moni tietää, että joskus tietokoneisiimme ujuttautuu haittaohjelmia. Niitä on monenlaisia, mutta vakavimmat niistä pulttautuvat kiinni käyttöjärjestelmän ytimeen ja voivat sitä kautta kontrolloida lähes kaikkea toimintaa ja esimerkiksi varastaa käyttäjän henkilökohtaisia tietoja. Minun oivallukseni on, että uskonto on mielen haittaohjelma. Uskonto on harhakuviin ja tyypillisesti muinaisiin "pyhiin teksteihin" perustuvaa sekoilua, joka on haitaksi koko järjestelmän toiminnalle, sillä se vaikuttaa ajatteluun ja tekoihin.
Aivan kuten tietokoneidenkin parissa, haittaohjelmat pitää pyrkiä poistamaan kokonaan. Kukaan ei tietokonemaailmassa ehdottaisi, että jätetään haittaohjelma paikoilleen, mutta tehdään siitä vähän kerrallaan "kiltimpi", jotta siitä olisi vähemmän haittaa yhteiskunnalle ja haittaohjelman kantajalle itselleen. Kuitenkin uskontojen maailmassa ollaan usein haluttomia luopumaan koko uskonnosta. Halutaan, että "pyhistä teksteistä" pidetään edelleen kiinni, mutta uudelleentulkintojen avulla näitä tekstejä luettaisiin eri tavalla, jotta muinaiset alkeelliset uskonnolliset näkemykset, käskyt ja kiellot voitaisiin pitää jollain tasolla voimassa. Esimerkiksi kristillinen äitikirkko eli katolilaisuus on pikkuhiljaa maallistunut ja joutunut hyväksymään tieteellisen tiedon pitävän paremmin paikkaansa kuin Raamatun satukertomukset vaikkapa luomisesta. Paavi on avoimesti tunnustanut, että evoluutioteoria ei ole enää mikään pelkkä spekulatiivinen teoria, vaan kylmästi todistettu fakta.
Vastaavia esimerkkejä on vaikka miten paljon. Emme enää kivitä ihmisiä kuoliaaksi vaikka Raamattu käskeekin tehdä niin ja tällä hetkellä esimerkiksi Suomessa evankelis-luterilainen firma kiistelee sisäisesti siitä pitääkö heidän alkaa vihkimään homoja avioliittoon vai ei. Raamattu on hyvin homovastainen kirjakokoelma, mutta kun ollaan astuttu moderniin aikaan ja sekulaarin maailman eettiset arvot jyräävät, joutuu takapajuinen kirkkokin pohtimaan arvopohjaansa uudelleen. On vain ajan kysymys koska he alkavat vihkiä homoja aivan kuten heidän firmansa tekee jo naapurimaassamme Ruotsissa. Pyhät kirjoitukset tullaan sysäämään syrjään viimeistään siinä vaiheessa kun firman arvojen vanhoillisuus alkaa uhata sisääntulevaa kassavirtaa eli kirkollisveroja, lahjoituksia ja testamentteja.
Raha on lähes aina firmojen ykkösprioriteetti ja uskonnolliset firmat pyrkivät maksimoimaan voittonsa ihan kuten useimmat muutkin firmat!
On kuitenkin järkevää toimia uskontojen kohdalla samoin kuten pikkulasten ja heidän uskonsa joulupukkiin. Lapsille selviää tyypillisesti jo varhaisessa vaiheessa kertarysäyksellä, että joulupukkia ei ole olemassa. Järkytys voi olla suurikin ja siitä voi seurata itkua ja kiukuttelua, mutta shokki menee pian ohi. Satu ymmärretään saduksi. Uskontojen kohdalla vastaavanlainen shokkihoito on myös paras ratkaisu: luovutaan harhaisesta ajattelusta ja muinaisista dogmeista kerralla eikä jäädä vatvomaan miten ristiriitaiset ja alkeelliset kirjoitukset saataisiin sovitettua nykyaikaan. Tietenkin ihanteellinen tilanne olisi, että uskonnollisia harhoja ei olisi ihmisellä ensinkään edes lapsena. Miksi kuitenkin uskonnosta luopuminen on vaikeampaa kuin joulupukista?
Siksi, että uskontoa tuputetaan usein ihmisille lapsesta saakka päiväkodeissa, kouluissa, kirkoissa, moskeijoissa jne. Tämä tuputus ja aivopesu ei myöskään tyypillisesti lakkaa varhaislapsuudessa, vaan se jatkuu läpi koko eliniän. Uskonto on tunkeutunut myös moniin elämän kiinnekohtiin: syntymään (kaste), lapsesta nuoreksi kasvamiseen (rippikoulu), parisuhteen virallistamiseen (kirkollinen vihkiminen avioliittoon) ja kuolemaan (kristilliset hautajaiset). Tästä syystä uskonnolliset harhat koetaan osaksi normaalia arkea vaikka niiden ei kuuluisikaan olla sitä. Uskonto on haittaohjelma ja siitä pitää päästä eroon mahdollisimman pian ja kokonaan.
On törkeää, että esimerkiksi Suomessa meillä on jopa kaksi valtionkirkkoa: evankelis-luterilainen firma ja ortodoksinen firma. Kyseisillä firmoilla on oikeus verottaa myös niitä kansalaisia, jotka eivät haluaisi tukea näitä firmoja: Yritysten on pakko tukea uskonnollisia firmoja verojen muodossa! Suomalaisissa yliopistoissa myös on teologisia "tiedekuntia", jotka todellisuudessa ovat uskonnollisten firmojen piikkiin pelaavia aikansa eläneitä huuhaalaitoksia ja suojatyöpaikkoja. Tieteen kanssa niillä ei ole juuri mitään tekemistä, vaan kaikki niissä suoritettu tutkimus voitaisiin siirtää muihin tiedekuntiin esimerkiksi historian, kulttuurintutkimuksen tai antropologian alalle eikä mitään menetettäisi. Osa tutkimuksesta taas on sen luokan humpuukia, että se ei kuulu yliopistoihin ollenkaan. Koko jumaluusoppi on suoraan sanottuna ihan täyttä paskaa, ei sitä karua tosiasiaa tarvitse yrittää sen kauniimmin sanoa.
Miksi joudumme yhteiskuntana maksamaan, jotta teologinen "tiedekunta" kouluttaa pappeja, siis maksettuja ammattivalehtelijoita, evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen firman palvelukseen? Hoitakoot uskonnolliset firmat itse omat koulutuksensa ja raha-asiansa. Kansalaisia ei pidä pakottaa tukemaan heidän sairasta toimintaansa missään muodossa. Meidän tulee päästä eroon uskonnosta kattavasti ja nopeasti.