Marshall Supa Fuzz pedaalini on vuodelta 1967 ja täyttää siis tänä vuonna 50 vuotta. En tiedä missä vaiheessa vuotta se on valmistettu, joten se saattaa olla sen jo täyttänytkin. Olen esitellyt pedaalin fuzz-pedaalisivullani jo viime vuoden puolella. Pedaalinihan ei ole täysin alkuperäinen sisuksiltaan, sillä jotkut komponentit olivat menneet vuosikymmenten aikana rikki ja ne on korvattu vastaavilla osilla. Germanium-transistorit ovat kyllä originaalit.
Kosmeettisesti pedaalissa on pari vikaa. Ensinnäkin Volume-potikasta puuttuu se Marshalleille tyypillinen metallinen hattu. Ei voi mitään, se on joskus irronnut ja hukkunut jonnekin pedaalin puolen vuosisadan elämän aikana. Lisäksi pedaalia huoltanut taho ei ole tehnyt Filter-potikan (eli se fuzz-säätö) kanssa ihan nappiin mennyttä työtä. Kun Filter-potikan vääntää täysille, sen osoitin ei todellakaan osoita kaakkoon kuten pitäisi, vaan se jää paljonkin vajaaksi. Pystyn kuitenkin elämään näiden pienten ongelmien kanssa.
Kuten olen aiemminkin sanonut, minä uskon siihen, että näitäkin vintage-laitteita tulee pystyä käyttämään. Siksi rikkinäiset komponentit on vaan tylysti vaihdettava, jotta toimivuus ja hyvä soundi taataan. Keräilijöitä ja alkuperäisyyden nimeen vannovia puristeja varten hyvä ratkaisu on pistää vanha originaali osa talteen vaikkapa minigrip-pussiin ja säästää se niin historiaa ei mene hukkaan. Näinhän Marshall Supa Wah (vm. 1968) pedaalin myyjä olikin Saksassa menetellyt. Kyseisen wahwahin potikka oli jouduttu korvaamaan uudella, mutta sain vanhan mukana muovipussissa keräilyarvon vuoksi.
Palataan kuitenkin Supa Fuzziin. Soittelin taas tänään hieman Vox AC30:llä ja ehdin jo kertaalleen illan aikana lopettelemaankin kun mieleeni tuli ajatus: "Mitä jos kokeilisin vielä sitä Marshall Supa Fuzzia?". Supa Fuzzhan on minun tietääkseni hyvin, hyvin lähellä alkuperäistä Sola Soundin Tone Bender MK2:ta. Joidenkin lähteiden mukaan eroa olisi vain yhden komponentin arvossa, mutta en enää muista mikä kyseinen komponentti on ja miten sen arvon eroamisen pitäisi vaikuttaa soundiin. Oli miten oli, minä tavoittelin 1965-1968 Yardbirdsin fuzz-sävyjä Jeff Beckin ja Jimmy Pagen henkeä kunnioittaen ja tartuin valkoiseen Fender Stratocasteriini. Autenttisempaa olisi toki ollut käyttää Telecasteria, mutta sellaista minulla ei toistaiseksi ole omistuksessani.
Iskin Vox AC30:n takaisin lämpiämään, kytkin Supa Fuzzin signaaliketjuun (sähkökitara, pedaali, vahvistin, kaappi - ei mitään muuta!) ja annoin palaa. Yllätykseni oli suuri, sillä Supa Fuzz toimi AC30:n kanssa suorastaan ilmiömäisen hyvin! En liioittele ollenkaan. Soundi oli erittäin lähellä tuota Yardbirdsien fuzzia mikä ei sinänsä ole ihme, sillä laitteisto on hyvin samankaltainen! Olisin voinut vielä säätää kitaran Tone-potikalla sävyä aavistuksen tummemmaksi, mutta nyt menin vähän kirkkaammalla sävyllä. Supa Fuzz pedaalissa itsessään ei ole ollenkaan Tone-potikkaa, siinä on vain Volume- ja Filter-potikat. Eli sävynsäätö on paras tehdä kitaralla tai voihan sitä koettaa tehdä myös AC30:n puolelta. Käytin tänään AC30:n Brilliant-kanavaa, mutta aikomukseni on kokeilla Supa Fuzzia myös Normal-kanavassa.
Supa Fuzzissa on aika paljon samaa sävyä ja soundia kuin Fulltone Soul-Benderissä, mutta on niissä silti eronsakin. Soul-Benderhän on myös varhaisten Tone Benderien germanium-transistorinen klooni, mutta se on tehty USA:ssa 1990-luvulla eikä Englannissa 1960-luvulla kuten Marshall Supa Fuzz. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen, että tulin vielä testanneeksi Supa Fuzzia, sillä aiemmissa testeissäni Orange Tiny Terror nuppini kanssa en ollut saanut käsitystä pedaalin todellisesta potentiaalista ja luonteesta. Se tuntuu Vox AC30:n parina naulaavan oikein mukavasti Yardbirds-tyyliset fuzz-soundit eli pedaali on hyvin villin kuuloinen! Se muuttaa AC30:n puhtaan signaalin yhdellä polkaisulla hienoksi fuzz-ulinaksi! Sustainiakin siitä saa mukavasti.
Sanottakoon vielä lopuksi, että ero aiemmin testaamaani Fulltone '69 fuzz-pedaaliin oli erittäin merkittävä. Molemmat fuzzit ovat loistavia, mutta hyvin erilaisia. Siksi onkin hyvä olla vaihtoehtoja eri soundien luomiseksi.