Soittelin eilen uutta Vox AC30 nuppiani ja kaappiani Gibson SG Standardillani (vuosimallia 1976) puhtailla soundeilla. Tarkoitus oli myös kokeilla miten AC30 suhtautuu fuzz-pedaaliin, mutta ongelmaksi muodostui se, että kotona ei ollut kuin yksi pitempi kitarapiuha, muut olivat treenikämpällä. Olisin siis tarvinnut vielä yhden, jotta pystyisin kokeilemaan fuzz-pedaalia. Lyhyempiä, ns. patch-kaapeleita minulla kyllä oli kotona. Päätin jatkaa kokeilujani tänään.
Keitettyäni kahvit lähdin metrolla kaupungille ostoksille. Ensin hain Kaisaniemen Fazer-musiikista kolmimetrisen, saksalaisen Superior-kitarapiuhan. Huomasin, että Joe Bonamassan nimellä myydään myös jotain Bonamassan erikoista signature-piuhaa, mutta asia lähinnä nauratti ja jätin suosiolla kalliimman Bonamassa-piuhan ostamatta. Minulle kelpasi ihan tavallinen piuha. Sen jälkeen suuntasin Stockmannille ostamaan kynsisaksia. Minulla oli ennen Fiskarsin oranssit kynsisakset, mutta ne hukkuivat mystisesti jonnekin ja piti käydä ostamassa uudet. Kynteni kasvavat runsaan maidon ja juuston kulutuksen takia valtavaa vauhtia ja eilen jo huomasin, että otelautakäden kynteni olivat hiukan liian pitkät. Palattuani keskustasta Kallioon ostin vielä S-marketista 9V patterin, sillä en ollut varma oliko Fulltone Octafuzz pedaalissani sellaista sisällä.
Kotona leikkasin kynnet ja tarkistin Octafuzzin paristotilanteen. Kytkin kaapelin inputtiin ja painoin kytkintä, mutta valo ei syttynyt. Päättelin, että joko patteri on lopussa tai sitä ei ole ollenkaan tai pedaali on rikki. Ei muuta kuin pedaali keittiön pöydälle, ristipäinen pieni ruuvimeisseli esiin ja kotelo auki. Avattuani sen totesin, että myyjä ei ollut laittanut paristoa mukaan ja tungin uuden 9V patterin sisään. Sitten vaan kotelo taas kiinni, ruuvit takaisin paikoilleen ja testaus voisi alkaa.
Tässä vielä kuva tämän päivän pedaaleistani. Kuten huomaat, Fulltone 69 on kerinnyt jo kerätä jonkin verran pölyäkin, sillä en ole käyttänyt sitä vähään aikaan eikä se ole ollut suojattuna:
Kokeilin ensin Fulltone 69:ää ja totesin, että se toimii mainiosti SG Standardin ja AC30:n kanssa. Tosin ihan alkuun ihmettelin miksi fuzz-efektiä ei tunnu olevan juuri lainkaan vaikka fuzz-säätö oli pitkällä. Selitys oli yksinkertainen: kitaran volume-potikka oli jäänyt hyvin pienelle ja kuten tunnettua on, nämä 69-fuzzit "puhdistuvat" hyvin kun kitaran volume on käännetty pienelle. Tämä on tarkoituksellista ja sitä pidetään hyvänä asiana, sillä sen ansiosta soittaja voi kitaran volumea kääntelemällä siirtyä puhtaista soundeista melko vahvaankin fuzz-efektiin ja kaikkeen näiden väliltä!
Fulltone 69 testini paljasti myös minun tehneen aiemmin melko vakavan virhepäätelmän. Olin jo testannut tätä pedaalia Orange Tiny Terror nuppini kanssa. Noissa testeissäni tulin todenneeksi, että pedaalin Bias-potikka ei vaikuttanut äänenväriin oikeastaan millään tavalla. Tästä olin päätellyt, että Bias-säätö on pedaalissa täysin turha ja sillä vaan markkinoidaan pedaalia yhden lisäsäätömahdollisuuden muodossa. Olin väärässä. Vika olikin ollut Tiny Terror nupissa. Siinähän ei ole juuri ollenkaan ns. cleania headroomia eli puhdasta soundia, vaan se menee rock-särölle melkein heti. Olin luultavasti saanut fuzz-pedaalilla soundin niin epäselväksi muhjuksi, että Bias-säätö ei todella tuolloin tuntunut tekevän mitään.
Sen sijaan Vox AC30 kanssa koin todella positiivisen yllätyksen ruuvatessani Bias-potikkaa. Sehän vaikuttikin soundiin todella paljon! Kun Bias on alhaalla, on fuzz melko ohut ja heikko ja kun se on ylhäällä, tulee paksuutta, kuumuutta ja pöhinää. On taas kerran vaikeaa kuvailla äänenvärin eroa sanallisesti, mutta voit uskoa, että Mike Fuller ei ole tehnyt Bias-säätöä markkinoidakseen pedaalia. Se todellakin vaikuttaa soundiin ihan oleellisella tavalla ja on hyödyllinen lisämahdollisuus säätämiseen.
Gibson SG Standardini on hyvin käteen sopiva ja hienosti soiva kitara, mutta kosmeettisesti sen kunto ei ole täydellinen. Yli 40 vuoden elämänsä aikana se on saanut yhden aika ison, juuri ja juuri mahonkiin asti ulottuvan naarmun runkoonsa:
Naarmu ei kuitenkaan haittaa minua ollenkaan. Oikeastaan se antaa vain kitaralle lisää luonnetta, se on elämää nähnyt ja oikeasti relikoitunut eli sitä ei ole kukaan custom shopissa pieksänyt saadakseen sen näyttämään vintagelta. Tässä vielä kokonaiskuva kitarasta:
Jo eilen totesin, että SG Standard kytkettynä Vox AC30:n Brilliant-kanavaan tuottaa miellyttävän kauniin ja kuulaan puhtaan soundin. Käytin eilen puhtaan soundin testeissäni pääasiassa kaulamikkia. Gibson Les Paul ja Gibson SG kitarat mielletään muuten usein pelkiksi rock-kitaroiksi, mutta herra Les Paulhan oli jazz-soittaja. Les Paulit sopivat ihan hyvin jazziinkin ja puhtaisiin soundeihin. Myös SG, eli "Solid Guitar", tuli ensin markkinoille nimellä Les Paul. On kuitenkin hyvin tunnettu tosiasia, että Les Paul ei itse jostain syystä pitänyt uudesta mallistosta ja nimeksi vaihdettiin SG. Mutta SG toimii myös aivan hienosti puhtailla soundeilla ja sillä on soitettu ammattimaisesti esimerkiksi reggae-bändeissä. Puhun siis ihan humbucker-malleista, en niistä kitaroista, joissa on P90, joka näitä ilmeisemmin soveltuu puhtaaseenkin soundiin. Yritän tässä vain sanoa sitä, että Les Paul ja SG kitaroiden ahtaminen pelkkään säröiseen rock-muottiin on turhaa. Niillä voi soittaa monentyylistä musiikkia.
Minun piti jo ensimmäisessä Vox AC30 vahvistinta koskevassa blogissani julkaista kuvia nupista ja kaapista. Innostuin kuitenkin tuolloin sen verran äänenväritesteistäni, että kuvaaminen jäi väliin. Tässä olisi nyt kuitenkin kolme kuvaa:
Ensimmäinen kuva on valaisultaan sellainen, että se jonkin verran vääristää nupin Vox-logoa. Todellisuudessa nupin logo on uusiotuotantoa. Logo on kyllä aito, mutta se ei todellakaan ole vuodelta 1964. Sen näkee heti jo sen liiallisesta kirkkaudesta, joka kuvassa hukkuu. Kaapin Vox-logo sen sijaan on haalistunut ja aito. Uusiotuotantoa ovat myös muoviset Vox-kantokahvat sekä nupissa että kaapissa. Minun käsittääkseni aivan alkuperäiset kantokahvat näissä vuoden 1964 malleissa olivat nahkaa ja ne ovat yleensä vuosien varrella menneet käytössä rikki.
Minulla on sen verran paljon kitarakamaa, että oikeastaan mitään oleellista ei puutu. Nauhakaiun ja Fender Telecasterin aion silti vielä jossain vaiheessa hankkia.
Melkein unohdin sanoa, että tulihan se Octafuzzkin testattua tänään. Se pedaali muodostui jonkinasteiseksi pettymykseksi, sillä sen korkeampi oktaaviääni sai mielestäni yleissoundin ylikirkkaaksi ja ohueksi. Ehkä tällekin pedaalille silti voi olla joitakin harvoja käyttötarkoituksia. Kaverini antoi myös sellaisen vinkin, että kannattaa kokeilla laittaa kitaran Tone-potikka vaikka ihan nollille asti, jotta saisi kesytettyä pedaalin liiallista kirkkautta.
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2017-08-22: Jatkotesteissä Tone-potikkaa taaksepäin ruuvaamalla ja pedaalin säätöjä vaihtelemalla Octafuzz osoittautui olevan sittenkin ihan toimiva lajissaan.