Kelanauhalistauksestani Kalevi Kolttosen_kelanauhakokoelma on käynyt jo ilmi, että tilasin äskettäin kelanauhat Blue Cheer Outsideinside ja Quicksilver Messenger Service Just For Love. Tilasin ne Saksasta ja ne saapuivat eilen. Lisäksi samalta myyjältä saapuivat kelanauhat The Four Tops Greatest Hits, Beatles Hey Jude, John Lennon / Plastic Ono Band: John Lennon / Plastic Ono Band ja Julie Driscoll, Brian Auger & The Trinity tupla-albumi Streetnoise. Ostin noiden lisäksi samoihin aikoihin kelanauhan Blue Cheer Vincebus Eruptum, joka siis on bändin arvostettu esikoisalbumi, mutta se tulee USA:sta vasta myöhemmin. Korkean hintansa takia USA:n nauha jää myös varmasti tulliin, mutta hyvällä onnella se saattaa saapua perille jo ensi viikolla. 23.10.2016 kun ostin nauhan, myyjä ilmoitti olevansa lomalla, joten hän pystyi postittamaan sen vasta 28.10.2016.
Mikä on otsikossa mainitsemani positiivinen yllätys? En paljasta sitä aivan vielä. Katsotaan ensin kolmen uuden kelanauhahankintani psykedeeliset kansitaiteet.
Blue Cheerin toinen albumi Outsideinside:
Quicksilver Messenger Service Just For Love:
Julie Driscoll, Brian Auger & The Trinity Streetnoise:
Streetnoise laatikon kannessa on hieman kosteusvaurioita, mutta ei kovin pahasti. Entä miltä näyttävät Outsideinside ja Just For Love? Näiden webissä olevien kuvien perusteella on hankala huomata niissä mitään erikoista. Erikoisia ne kuitenkin siitä huolimatta ovat, sillä kumpikin kelanauha on kaikkien näiden vuosien jälkeen yhä edelleen alkuperäisessä pakkausmuovissaan. Äänitteet ovat siis viettäneet "kokovartalokondomissa" lähes puoli vuosisataa! Kun ostin nauhat, niiden saksankielisessä kuvauksessa oli kyllä lyhennys "OVP", mutta minulla ei ollut aavistustakaan mitä se tarkoittaa. Eilen Googlen avulla selvitin, että se on saksassa lyhenne sanasta "Originalverpackung" eli tuote on alkuperäispakkauksessaan.
Jotkut keräilijät ovat sitä mieltä, että olisi suorastaan rikos avata alkuperäiset muovit. Sittenhän tavara ei olisi enää OVP-statuksen ansaitseva. Itse kallistun kuitenkin sille kannalle, että haluan kuunnella näitä nauhoja. Kokovartalokondomin rikkominen ei ole mitenkään helppo päätös, mutta toisaalta en ole ostanut näitä kelanauhoja sijoitusmielessä odottaakseni niiden arvonnousua, vaan sen takia, että voisin käyttää hienoa ReVox A77 mk3 kelanauhuriani hyvän musiikin kuunteluun. Samalla tavalla Donovanin Hurdy Gurdy Man vuodelta 1968 on minulla edelleen alkuperäisissä muoveissaan, mutta kun oikea aika tulee, olen päättänyt pyörtää alkuperäisen päätökseni olla avaamatta pakettia. Sen alkuperäisen päätöksen tein siinä vaiheessa kun minulla ei ollut vielä ReVox kelanauhuria ja mahdollisuutta kuunnella nauhaa. Nyt kun kelanauhuri on olemassa ja hyvässä toimintakunnossa, tuntuu siltä, että nauhat on tehty kuunneltaviksi.
Tässä vielä lopuksi kuva Hey Jude ja John Lennon / Plastic Ono Band takakansista:
Huomionarvoista on, että Hey Jude kelanauhajulkaisussa vinyylilevyn A- ja B- puolet ovat päinvastaisessa järjestyksessä. Wikipedian avulla sain selville syyn tähän ja se on se, että vinyylijulkaisun B-puoli on pitempi kuin A-puoli. Puolet on vaihdettu kelanauhalla ja C-kasetilla siksi, että albumin pystyy kuuntelemaan A-puolelta B-puolelle suoraan ilman, että puolien välillä olisi tyhjää nauhaa ja siten hiljaisuutta. Puolien kääntämiselle on siis olemassa järkevä ja looginen selitys.