.
Kelanauhaharrastukseni alkoi puolivahingossa loppuvuonna 2015 kun etsin eBaystä Black Sabbathin äänityksiä C-kasetteina ja 8-raitanauhoina. Silloin törmäsin saksalaiseen myyjään, jolla oli myynnissä avokelanauhoja. En ollut aiemmin kuullutkaan koko formaatista, mutta avokelanauhalla on julkaistu musiikkia ainakin 1960-luvulta alkaen. Formaatti ei ole koskaan ollut kovin suosittu ja se onkin suunnattu lähinnä hifisteille. Suurin osa nauhoituksista on 4-raitaisia stereoäänityksiä joko 3¾ IPS (Inches Per Second) tai 7½ IPS nauhanopeudella. Eli aloitin siis keräilyn ostamalla pari Black Sabbath avokelanauhaa ja jatkoin samaa rataa hankkimalla Jimi Hendrix Experienceä, Creamia, Santanaa, Jeff Beck Groupia ja Donovania. Tarkoitukseni oli kerätä nauhoja vain ulkonäön vuoksi kirjahyllyyn. En aikonut koskaan kuunnella niitä. Toisin kuitenkin kävi ja tulin hankkineeksi nauhurin. Siitä kerron lisää vähän myöhemmin.
Parhaiten avokelanauhoja tuntuu löytyvän Yhdysvalloista ja Saksasta. USA:sta tilattaessa on tietysti harmillista, että postikulut ja verot nousevat yleensä melko korkeiksi. Kalleimmat avokelanauhani ovat Led Zeppelinin Houses of the Holy (7½ IPS) ja Black Sabbathin Sabbath Bloody Sabbath (7½ IPS):
.
En viitsi mainita tarkkoja hintoja, mutta nyt puhutaan satojen eurojen hankinnoista. Haaveilen tällä hetkellä vielä joskus löytäväni David Bowien Hunky Dory avokelanauhan, mutta netistä kaivamieni epämääräisten tietojen perusteella sitä on äärimmäisen vaikea löytää. Varmuudella tiedän vain, että Hunky Dory on myyty avaamattomassa paketissa yli 300€ hintaan vuonna 2006. Kaikkiaan minulla on nyt koossa reilut parikymmentä kelanauhaa.
Siirrytäänpä nyt nauhoista laitteistopuolelle. Nauhurin hankkiminen oli myös osittain sattumaa. Pari viikkoa siten etsin Muusikoiden.netin Torilta Vox-merkkisiä vahvistimia hakusanalla "vox". Hakuni osui myös ReVox-merkkiseen avokelanauhuriin. Myyjä kehui laitetta huippuhyväksi ja sitä kautta mielenkiintoni heräsi. Otin tekstiviestitse yhteyttä vanhaan ystävääni, joka on toiminut vuosikymmeniä studioalalla ja kysyin hänen mielipidettään ReVox A77 avokelanauhureista. Hän vastasi, että A77 on todellista kotinauhurien eliittiä ja klassikkomalli. Olin itsekin Google-hakujen avulla arvellut, että nämä Sveitsissä tai Saksassa valmistetut laitteet olisivat laadukkaita vehkeitä ja olin iloinen, että ystäväni vahvisti käsitykseni oikeaksi. Kuulemma A77 on jopa niin kovatasoinen, että sitä on käytetty ammattilaisten äänitysstudioissakin vielä 1980-luvulle saakka.
Muusikoiden.netissä oleva myyjä ei kuitenkaan koskaan vaivautunut vastaamaan tekstiviestiini eikä sähköpostiini. Koska suurin osa nauhoistani on 4-raitaisia stereoäänityksiä, pitää myös nauhurin äänipäiden tukea 4:ää raitaa. Lisäksi laite ei saa olla super low speed, low speed tai high speed nauhuri, vaan sen tulee tukea 3¾ IPS ja 7½ IPS yleisimpiä nopeuksia. Koska en saanut kaipaamiani tietoja, päätin etsiä muualta ja kumma kyllä onnekkaat sattumat tuntuivat seuraavan toisiaan. Tori.fi-palvelussa oli tarjolla juuri spekseihini sopiva ReVox A77 mk3 avokelanauhuri ja hintaakin oli huomattavasti vähemmän kuin Muusikoiden.netin ReVoxilla. Laitoin myyjälle tekstiviestitiedustelun yöllä ja sain vastauksen heti seuraavana aamupäivänä. Laite oli kuulemma kunnossa ja se voitaisiin postittaa Pohjois-Suomesta Helsinkiin 20€ hinnalla. Kaikki kuulosti hyvältä ja kaupat lyötiin nopeasti lukkoon.
Myyjä oli pakannut nauhurin erittäin huolellisesti ja se saapui muutamassa päivässä Helsinkiin. Kävin noutamassa raskaan, lähes 20kg painavan paketin lähipostistani ja kannoin sitä noin puoli kilometriä postista kotiini. Paketti oli iso ja hankalan muotoinen, joten useita lepotaukoja täytyi pitää, mutta lopulta sain paketin perille. Ulkoisesti nauhuri oli lähes täydellisessä kosmeettisessa kunnossa, mutta kuten olin jo ilmoituksen kuvistakin havainnut, Volume-nupin alumiininen hattu puuttui. Seuraavaksi ryhdyin metsästämään tarvitsemiani osia.
ReVox A77 nauhureihin on mahdollista asentaa sisäiset päätevahvistinmoduulit, jotka ulkoiselta olemukseltaan muistuttavat PC-tietokoneiden sisälle asennettavia lisäkortteja. Nauhuri on modulaarinen rakenteeltaan, joten kortit ovat siis erillisiä ja kumpikin kahdesta kanavasta vaatii oman korttinsa. Niinpä tilasin Saksasta eBayn kautta parin alkuperäisiä vahvistinmoduulikortteja. Kortit saapuivat viikon sisällä tilauksesta, mutta minusta ei ollut yksin yrittämään asennusta, sillä A77 ei ollut minulle ollenkaan tuttu laite. Siksi ryhdyin etsimään huoltohenkilöä, joka osaisi asentaa päätevahvistinmoduulit ja joka voisi mahdollisesti myös testata, että nauhuri on oikeasti toimivassa kunnossa. Tässä vaiheessahan minulla ei ollut muuta kuin myyjän sana siitä, että laite oli ehjä.
Parin päivän etsimisen jälkeen minut ohjattiin erittäin pätevän huoltohenkilön luo Käpylään. Minulla oli alkuviikosta maanantai ja tiistai vapaata töistä ja onnistuin sopimaan maanantaiksi ajan huoltohenkilön pajalle. Päätevahvistinmoduulien asennus kävi sähäkästi vankalla ammattitaidolla ja huoltohenkilö kävi myös läpi kaikki perustoiminnot. Lisäksi hän sääti asetukset kohdilleen tieteellisellä metodilla eli hän käytti testinauhalla olevaa siniaaltoa referenssinä ja erilaisten mittauslaitteiden avulla tasapainotti laitteen sisällä olevien vahvistinkorttien asetukset. Yksi rikkinäinen "trim pot" löytyi testien aikana, mutta huoltohenkilön varastossa oli korvaava osa ja hän juotti sen vain sekunneissa hajonneen tilalle. Huoltohenkilön tekemä tarkastus osoitti, että Pohjois-Suomen mies oli myydessään puhunut totta. A77 oli 99,9% kunnossa ja se 0,1% vikakin saatiin korjattua.
Osia ja tarvikkeita on joutunut metsästämään vähän sieltä sun täältä. Alla luettelen hankintojani:
Näiden osien ja tarvikkeiden avulla ReVox A77 mk3 näyttää nyt ulkoisesti tältä:
On todiste vanhan ajan analogista tekniikkaa suunnitelleiden insinöörien nerokkuudesta, että vuosina 1971-1974 valmistettu mk3 nauhurini on edelleen hyvässä iskussa. Ensimmäinen kuuntelemani avokelanauha oli Carlos Santana & Buddy Miles Live! vuodelta 1972. Soundi oli tuhti, lämmin ja miellyttävä.
Suunnitelmiini kuuluu avokelanauhakokoelmani kartuttaminen ja laitepuolella mahdollisesti myös ReVox A78 -vahvistimen hankkiminen. On myös mahdollista, että lisään jatkossa tälle sivulle kelanauhaharrastukseeni liittyvää tekstiä ja kuvia.
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2016-09-24:
ReVox A77 kaukosäädin edestä
ReVox A77 kaukosäädin takaa
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2016-09-24:
Buddy Miles We Got To Live Together 4-raitainen 7½ IPS avokelanauha
