E. Ruupertti Hirvensalo oli jokunen päivä sitten toivonut sivuilleni Mannerheimia käsittelevää runoutta, joten välitin pyynnön edelleen runoja kirjoittaville ystävilleni.
Volmari Kaalikoski vastasi kirjoittamalla teoksen Mannerheim ja Uki Maaninen tekemällä runon Oodi Marskille. Kumpikin teos julkaistiin eilen myös Suomi24:n Runot-palstalla. Osannet jo ehkä arvata mitä niille sittemmin siellä tapahtui?
Jos arvelet niiden joutuneen ahdasmielisen sensuurikoneiston uhriksi, niin olet täysin oikeassa. Suomi24:n mielipuolinen viestien poistovimma ei ole tippaakaan laantunut. Kaikki jollain lailla syvemmin tunteisiin vetoavat ja ristiriitaisuuttakin herättävät runot poistetaan armotta. Jäljelle jää liuta latteuksia sisältäviä kirjoituksia, joista suurimmasta osasta puuttuvat esimerkiksi riimit kokonaan. En pysty pitämään Runot-palstan tasoa mitenkään hyvänä.
Suomi24:n Runot-palstalla on siis pellejä, jotka eivät arvosta sananvapautta tai teknisesti hyvin toimivaa runoutta. He haluavat poistaa kaikki ravistelevat ja kantaaottavat tekstit. Koska kyseisellä palstalla ei ole omaa "sheriffiä", joka tekisi poistot itsenäisesti, siellä menetellään seuraavasti: Palstaa lukevat idiootit raportoivat ylläpidolle mielestään sopimattomista runoista ja Suomi24:n ylläpito sitten toteuttaa sensuroinnin. Olen siis jo aiemmassa blogissani päätellyt, että meillä on idiootteja kahdella eri tasolla, mutta nuo molemmat ovat yhtä typeriä. Jos Suomi24:n ylläpidolla olisi vähänkään älyä ja suoraselkäisyyttä kunnioittaa Suomessa vallitsevaa sananvapautta, niin he jättäisivät raportoivien idioottien aiheettomat valitukset huomiotta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan meininki on melkein kuin Pohjois-Koreassa, Neuvostoliitossa, DDR:ssä tai Saudi-Arabiassa.
Myös Runot-palstalle postaamani linkit runosivulleni poistetaan armotta useita kertoja vuorokaudessa. Pitänee siis todeta, että olen tehnyt ainakin jotain oikein julkaistessani ystävieni runoutta. Jos niiden julkaisu herättää näin suuria tunteita ja intohimoja lukijoissa, täytyy myös onnitella runojen kirjoittajia. He ovat onnistuneet luomaan sellaista laadukasta taidetta, jota ei voida sivuuttaa tylsistyneenä pelkällä olankohautuksella. Lienee myös selvää, että teokset koetaan jonkinlaiseksi uhaksi, koska ne halutaan armotta sensuroida pois kansan silmistä. Olisiko siis mahdollista, että kantaaottavissa runoissa piilisi pohjimmiltaan rehellisesti ilmaistu totuus?
Itse olen siitä lähes täysin varma. Tässä tapauksessa pätee vanha viisaus: "Todenpuhujasta ei kukaan tykkää". Uskon, että runosivuillani on inhorealismin tyylilajissa erittäin hyvin toimivia runoja. Niiden taso tietenkin vaihtelee jonkin verran, mutta väittäisin kuitenkin laadun olevan yleisesti ottaen hyvin korkealla. Riimitetty runous ei ole mikään helppo taiteenlaji, mutta ystäväni hallitsevat sen oikein mukavasti. Olenkin iloinen voidessani tarjota heille saitillani sensuroimattoman foorumin julkaista ja esittää taidettaan.
Ei äkkiseltään uskoisi, että sananvapauden tilanne Suomessa voisi olla näinkin heikko, mutta Suomi24:n teot puhuvat karusti puolestaan. Ottaakseen asioihin kantaa on ehdottomasti parasta omistaa oma nettisaitti: www.kolttonen.fi julkaisee rohkeasti muualta poistetun materiaalin ja tekee sen ylpeästi puolustaen sananvapautta.
LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2012-09-05: Laitoin äsken kokeeksi Suomi24:n Runot-palstalle Peten vanhan hienon runon Nauravat lokit ja sekin poistettiin idioottien toimesta. Tätä voinee jo perustellusti kutsua vainoksi.