Alkoholilla hienostelijoista

Olen tullut siihen tulokseen, että alkoholilla hienostelu on kerrassaan naurettavaa touhua. Tarkoitan tällä esimerkiksi kalliiden viskien maistelua. On melko huvittavaa, että jotkut saattavat kuluttaa valtavia summia erilaisten viskien osteluun ja maisteluun. Erityisesti minua naurattavat erilaiset makuelämysten kuvaukset, joissa viski muka maistuu "toffeiselta", "suklaiselta", "cayenne-pippuriselta" jne. Sen verran olen todennut, että skottiviskeistä löytyy kyllä vahva savun aromi, mutta muiden yksityiskohtien havainnointi lienee enemmän tai vähemmän itsepetosta. Etenkin raakana kiskottu 40% viina on kuitenkin niin vahvaa, että alkoholin väkevyys iskee voimakkaasti läpi ja mitään todellisia yksityiskohtaisia makuelämyksiä on siitä hankala havainnoida tai tarkasti eritellä.

Väittäisin siis, että kalliiden viskien maistelussa on suurimmaksi osaksi kysymys eräänlaisesta elitismistä, jossa pröystäillään hankintojen hinnoilla ja ollaan maistavinaan suuria eroja esim. 10, 12 tai 16 vuotta tynnyrissä kypsyneiden viskien välillä. Kuten ystäväni Uki Maaninen on todennut: "Suuret makulinjat voi erottaa, mutta 65 euroa 2cl:n viskiannoksesta on sulaa hulluutta".

Reino Helismaan laulu Konsulin tyttären pihalla vuodelta 1949 on inspiroinut minua kokeilemaan jaloviinaa ja lopulta löytämään sen jalouden. Laulussa sanotaan "jalluahan on tämä juu" ja nytkin minulla on kaapissani pullo kolmen tähden jaloviinaa:

jaloviina_3_stars

Yhden tähden jallua en ole uskaltanut maistaa, sillä siinä on minun käsittääkseni suurempi osa kirkasta viinaa suhteessa konjakkiin, enkä minä ole mikään etanolinmakuisten viinojen suurin ystävä. Kolmen tähden jallusta olen kuitenkin sitä mieltä, että se on sekä kohtuullisen edullista (www.isokaato.com:in mukaan 15,98 EUR/0,5l pullo) että melkoisen maukasta. Olen kuullut, että moni juo jallunsa kolan kera, mutta minulla jallu menee kyllä mukavasti alas ihan raakoina ryyppyinäkin vaikka siinä on 40% alkoholia. Jallu on minusta konstailematonta ja perisuomalaista juomaa, jota ryyppää ilokseen silloin kun on tarve ottaa kuppia. Siinä on tiettyä arvokkuutta, mutta jallun juojia ei voi mitenkään syyttää alkoholilla hienostelusta.