Päätin juhlistaa huomista syntymäpäivääni jo tänään karkaamalla töistä paria tuntia täyttä päivää aiemmin. Suuntasin ensin Hippie Shake Recordsiin, josta mukaani tarttui David Bowien Starman vinyylisinglen harvinainen japanilaispainos kuvakannella. Julkaisun B-puolella on Suffragette city:
Seuraavaksi loikin kadun yli levykauppa Black & Whiteen. Kulutin siellä luvattoman paljon rahaa, mutta toisaalta en kadu asiaa. Pitämällä rahojaan pankissa hyödyttää epäsuorasti rahasikoja, joten pistän hyvällä omallatunnolla rahojani menemään kohteisiin, jotka itseäni kiinnostavat. Pankki ei kuitenkaan maksa kunnollista korkoa talletuksille, joten miksi antaisin rahasioille vähäisiä pelimerkkejäni käytettäväksi?
Olen nyt lähes mint-kuntoisen Rolling Stonesin debyyttialbumin onnellinen omistaja. Levyn nimi on vain The Rolling Stones. Se on Deccan englantilainen, alkuperäinen monopainos vuodelta 1964 ja siitä erikoinen, että kannessa ei ole sen paremmin yhtyeen nimeä kuin albuminkaan:
Takakannessa sen sijaan lukee The Rolling Stones. Sivuhuomiona mainitsemisen arvoista on, että Keith Richardsin nimi on kirjoitettu väärin ("Keith Richard"):
Lisäksi ostin Rolling Stonesin ensimmäisen singlen. Kyseessä on Decca-levymerkin alkuperäisjulkaisu vuodelta 1963. Kuvakantta ei ole siihen olemassakaan. A-puolella on Chuck Berryn Come on ja B-puolella Willie Dixonin I want to be loved:
En malta tässä yhteydessä olla puuttumatta erääseen ajankohtaiseen asiaan, joka on ilahduttanut minua kovasti. Voidaan jopa sanoa, että juhlistan syntymäpäiväni lisäksi myös suurta määrää kirkosta eroamisia. Jokainen suomalainen uutisia seurannut kansalainen tietää, että vähän aikaa sitten YLE järjesti homojen asemaa kirkossa koskevan keskusteluillan, joka televisioitiin.
Keskusteluillan suorana seurauksena oli suuri, jopa ennennäkemätön eroamisaalto. Yli 40000 ihmistä on jo tajunnut erota kirkosta. Tosin pienenpieni vähemmistö on eronnut siksi, että se pitää kirkon kantaa liian liberaalina ja haluaa tukea tiukempia, fundamentalistisia sekopäälahkoja, joilla on perin joustamattomat Raamatun tulkinnat. Fundamentalistihörhöille en tietenkään halua osoittaa minkäänlaista kunnioitusta. Hymy on silti ollut herkässä ja toivon kirkosta eroamistahdin jatkuvan edelleen kiivaana.
Kirkko on nyt käynyt niin epätoivoiseksi, että jonkun yksityishenkilön tekemän kantelun kautta he yrittävät tyrmätä www.eroakirkosta.fi sivuston kautta tehdyt eroamiset laittomiksi. On selvää, että se kertoo jo erittäin syvästä paniikkimielialasta ja sekös minua naurattaa. Kirkon ahdinko on merkki siitä, että edistyksellisemmät arvot alkavat saavuttaa kunnolla jalansijaa. On mielenkiintoista ajatella kuinka moni eroaisi jos lukisi omin päin Raamattua sen sijaan, että luottaisi koulussa syötettyyn propagandaan Raamatun "hienoista arvoista". Todellisuudessahan esimerkiksi kymmenen käskyä ovat vain osa suurempaa käskykokonaisuutta eikä niissä edes ole mitään uutta.
Moni kirkon jäsen on autuaan tietämätön siitä, että Raamattu on monelta osin todella saastainen, vastenmielinen kirja. Se pitää sisällään mitä kuvottavimpia säännöksiä ja kertomuksia massamurhista kuten sarjakuvani Jumalan miehet on jo kauan sitten osoittanut. Jos ihmiset jollain konstilla saisi pohtimaan näitä asioita ja tutkimaan Raamattua, meillä olisi käsissämme suunnaton kirkosta eroajien joukko. Minä unelmoin päivästä, jolloin kirkon ilkeä rahamahti on lopullisesti kukistettu ja vallalla on avoin, inhimillisiä arvoja kunnioittava syvällinen ajattelu.
Kirkon onni on tietysti siinä, että sillä on vielä toistaiseksi verotusoikeus, joka koskee yrityksiä ja myös oikeus liittää vastasyntyneitä jäsenikseen. On täysin mielipuolista, että joku yksittäinen uskonlahko voi periä rahaa esimerkiksi yritykseltä, jonka yksikään omistaja tai työntekijä ei kuulu kyseiseen lahkoon. Myös vauvojen liittäminen kirkon jäseniksi on sairasta. Meillä pitäisi olla laki, jonka mukaan uskonlahkoon voi liittyä vasta 18-vuotias täyttänyt täysi-ikäinen ihminen. Kenenkään - edes vanhempien - ei pitäisi olla mahdollista pakkoliittää jälkikasvuaan uskonlahkoihin.
Taidanpa seuraavaksi jatkaa haaveiluani paremmasta huomisesta ja kurkistaa rock 'n rollin historiaan. Aion kuunnella juuri hankkimaani Bowieta ja Rolling Stonesia hyvän teekupposen kera. Toivotan kaikille lukijoille hyvää syksynjatkoa ja pahoittelen sitä, että en ole jaksanut juurikaan päivittää sivustoani viime aikoina. En silti lupaa parantaa tapojani, sillä kirjoitan vain kun olen inspiroitunut.