Kuten olen jo aiemmassa blogissani maininnut, piristeiden käyttö voi olla hyödyllistä sellaisissa tietokonepeleissä, jotka vaativat jatkuvaa keskittymistä, nopeita refleksejä ja tarkkaa liikkumista. Itse pidän kofeiinia parhaana piristevaihtoehtona. Oikealla annostelulla voidaan saavuttaa käytännössä minkälainen mielen kiihtyminen hyvänsä, mutta korostan, että annostelun on oltava lähes tieteellisen tarkasti kontrolloitua.
Mietitään ensin yleisimpiä kofeiinituotteita:
Ainakin Suomessa kahvi on parhaiten tunnettu ja eniten käytetty kofeiinin lähde. Muistan jopa lukeneeni jostain tutkimuksesta, jossa todettiin suomalaisten käyttävän poikkeuksellisen runsaasti kahvia. Energiajuomien käyttöasteesta minulla ei ole käytettävissäni tieteellistä tietoa, mutta arvelen, että viime vuosina myös niiden menekki on kasvanut. Tietysti teekin on edelleen yksi kansan kestosuosikeista, mutta se ei missään tapauksessa ole kahvin veroinen kofeiinin lähde. Huomaa, että etenkään vihreä tee ei ole erityisen kofeiinipitoista, joten sen käyttöä piristymistarkoituksessa ei voida suositella. Hyvää se toki muuten on.
On hieman harvemmin tiedossa, että suklaa ja kaakaokin sisältävät kofeiinia. Tosin esimerkiksi suklaassa kofeiinin määrä on yleensä niin pieni, että piristävää vaikutusta ei juuri edes huomaa. Suklaapatukka saattaa tietenkin aiheuttaa hetkellisen piristymisen tunteen, mutta sen syynä on runsas sokeri eikä suinkaan kofeiini. Colajuomissa on jonkin verran kofeiinia, ja niiden positiivinen puoli on hyvä maku. Henkilökohtaisesti pidin ennen myös energiajuomista, mutta jostain syystä ne ovat nykyään alkaneet maistua hieman vastenmielisiltä. Niissä oleva sokeri tekee ne jotenkin ylimakeiksi. Toisaalta onhan Coca-Colassakin paljon sokeria, joten en osaa sanoa mistä tässä oikein on kyse.
Kahvi maistuu kohtuullisen pahalta, mutta sen sisältämä kofeiini painaa joskus vaakakupissa enemmän kuin kitkerä maku. Kahvinkeitto on todellinen taitolaji: Jos halutaan keittää tehokasta kahvia, on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa:
Mikään ei tietenkään estä keittämästä isoa määrää vahvaa kahvia, mutta siinä mennään helposti liioittelun puolelle. Kofeiinin sietokyky on nimittäin erittäin yksilöstä riippuva asia. Ne, joilla on hyvä sietokyky, pystyvät litkimään monta kupillista kahvia päivässä kun taas ne, joiden sietokyky on huono, voivat saada melko inhottaviakin oireita jo pienestä kupillisesta. Jotkut kofeiinille yliherkät henkilöt eivät kertakaikkiaan pysty juomaan ollenkaan kahvia, energiajuomia tai colaa. Miten siis pitäisi menetellä?
Kahvin käytössä ei ole oikotietä onneen. Omat rajansa on opittava tuntemaan kokeilemalla, ja järkevä ihminen lähtee tietysti liikkeelle nauttimalla ensin pieniä määriä. Toisen kupin voi aina jälkeenpäin juoda jos tuntuu, että ensimmäisellä ei ollut vaikutusta, mutta käänteisesti homma ei toimi. Jos olet juonut liikaa kahvia, elimistö kuluttaa sen omaan tahtiinsa eikä poistumista minun tietääkseni voi oikein kotikonstein nopeuttaa. Psykoaktiivisena aineena kahvi on huume siinä missä tupakka ja alkoholikin. Sen laillisuus ei mitenkään poista tätä tosiasiaa. Juomalla suuria määriä vahvaa kahvia voi aikaansaada todella ikävän ahdistuksen tunteen, ja olen kuullut, että sama pätee erityisesti kofeiinipillereihin, joita saa apteekista. Kahvin käytönkin suhteen on siis syytä noudattaa varovaisuutta.
Kun henkilö on juonut kahvia joitakin kertoja ja tietää millaiset annokset sopivat minkäkinlaisen vireystilan tuottamiseen, jää jäljelle enää suorittava osuus, eli sitten vaan juodaan sitä sumppia sen verran kuin halutaan. Painotan vielä, että kahviin totutellessa on suositeltavaa merkitä tarkasti muistiin paljonko kahvia on juotu ja millaisesta vahvuudesta on kysymys. Itse tykkään juoda hyvin vahvaksi keitettyä kahvia reippaankokoisesta kaljakolpakosta, mutta laitan lähes aina puolet kahvia ja puolet rasvatonta maitoa.
Tavallisesti lisään joukkoon myös sokeria, mutta en koskaan niin paljon, että kahvista tulisi ällöttävän makeaa, vaan sen verran, että kahvin pahin kitkeryys vähän laimenee. Jos vatsasi ei kestä vahvaa kahvia, voit kokeilla laittaa joukkoon paljon maitoa tai keittää laimeampaa kahvia, jota juot vastaavasti enemmän. Kahvia pämpätessäsi varaudu myös juoksemaan ahkerasti kusella, sillä kahvilla on diureettisia (virtsaamistarvetta lisääviä) vaikutuksia.
En ole kovinkaan syvällisesti tutkinut eri kahvilajeja, mutta selvitin vaalea- ja tummapaahtoisten kahvien eron netin avulla. Olin jo aiemmin omissa kahvikokeiluissani havainnut, että tummapaahtoinen tuppaa olemaan kitkerämmän makuista verrattuna vaaleapaahtoiseen. En tosin ole varma onko tässä kysymys puhtaasti makuasioista, mutta omalla kohdallani tilanne oli tämä. Pääasia, josta olin kiinnostunut, oli se onko paahtoasteilla vaikutusta kahvin kofeiinipitoisuuteeen. En jälleen kerran ole varma voiko netin tietolähteisiin luottaa, mutta vallitseva käsitys tuntuisi olevan, että vaaleapaahtoinen sisältää enemmän kofeiinia. Kyse on siis valmistustavan eroavuudesta, eli kahvipapuja ei sinänsä luokitella vaaleampiin tai tummempiin lajikkeisiin. Olin tietysti ilahtunut kuullessani, että mielestäni se paremmanmakuinen vaaleapaahtoinen kahvi on myös kofeiinipitoisempaa.
Joissakin kahvipaketeissa on erikseen mainittu paahtoaste. Tässä esimerkiksi näyte Paulig Kenya merkkisen kahvipaketin kyljestä:
Yllä olevassa kuvassa näemme viisiportaisen asteikon, joka on numeroitu yhdestä viiteen. "Roast level" tarkoittaa kahvipaketin sisältämän kahvin paahtoastetta. Numero yksi merkitsee vaaleapaahtoisinta ja viisi tummapaahtoisinta. Kuvassa oleva seinäkellon viisaria muistuttava osoitin näyttää tässä tapauksessa, että kahvin paahtoaste on vaalean ja tumman välillä (asteikossa numerolla kolme).
Pyrin aina ostamaan mahdollisimman vaaleapaahtoista, mutta nyt jouduin tyytymään tuohon kolmostasoiseen, sillä vaaleampaa ei ollut lähikaupassani saatavilla, enkä jaksanut alkaa sitä kauempaa metsästämään. Muutenkin suhtaudun hieman epäillen eri paahtoasteiden vaikutukseen kofeiinipitoisuuteen, sillä en ole havainnut eroja piristysasteessa. Ainoastaan maku on varmuudella erilainen, mutta senkin suhteen ihmisillä on omat preferenssinsä. Tiedän monia, jotka pitävät enemmän tummapaahtoisesta kahvista.
Alla vielä kuva kahvipaketin etupuolesta:
On myös syytä huomata, että kahvinkeittimissä on suuria eroja. Olen huomannut, että Moccamaster on todellakin hintansa väärti! Vaikka se on kalliimpi kuin halvat muoviset peruskeittimet, keittimen kestävä rakenne ja kahvin parantunut maku puhuvat puolestaan. Suosittelen lämpimästi Moccamasterin hankkimista mikäli juot kahvia.
En missään nimessä ole mikään vitamiini- tai hivenaineuskovainen, joka uskoisi naistenlehtien typeriä juttuja kaikenmaailman ihmelääkkeiden vaikutuksista. Siitä huolimatta on hyvä huolehtia, että päivittäinen vitamiiniannos tulee syötyä. Saan C-vitamiinia Rainbow:n poretableteista:
Paketissa sanotaan, että yksi tabletti päivässä riittää, mutta laitan niitä usein kolme tai neljä kolpakkooni, jossa on puolisen litraa vettä. Kun poretabletit ovat liuenneet veteen, tuloksena on melko voimakkaanmakuinen juoma, joka muistuttaa hieman limonadia. Se ei ole erityisen herkullista, mutta ei suoranaisesti pahaakaan.
C-vitamiinin yliannostus ei ole vaarallista, sillä vesiliukoisena ylimääräinen poistuu kehosta virtsaamisen yhteydessä. Mielettömien määrien käyttö voi tosin kuulemma lisätä munuaiskivien riskiä, joten ylärajansa C-vitamiininkin käytössä varmasti on. Ottamalla monta tablettia voidaan kuitenkin varmistua siitä, että tarvittava määrä tulee varmasti täyteen. Uskon nimittäin, että "yksi poretabletti per päivä" saattaa olla liian vähän joillekin yksilöille, eli suosituksessa on kyse jonkinlaisesta keskiarvosta, jonka on laskettu riittävän suurimmalle osalle ihmisistä. Mikäli olen väärässä, yliannoksesta ei aiheudu minulle mitään muuta haittaa kuin se, että poretabletteihin kuluu enemmän rahaa kuin olisi välttämätöntä, ja sen riskin olen valmis ottamaan.
Ostin tänään myös monivitamiinivalmisteen, joka sekin näyttäisi olevan Rainbow-merkkinen:
Näillä eväillä pyrin pitämään elimistöni iskukykyisenä Manic Minerissa.