Aikuisten oikeus itsenäisiin päätöksiin

Johdanto

Nyt on keskiviikko 23.05.2018 ja kello on 16:55. Mietin aika pitkään miten tämä blogikirjoitus kannattaisi jäsennellä ja onko sen julkaiseminen ylipäänsä järkevää. Päädyin kuitenkin kohtuullisen selkeään rakenteeseen ja ajattelin, että asia on yksilönvapauden kannalta sen verran tärkeä, että julkaiseminen on perusteltua. Käydään siis pitemmittä puheitta illan asiaan.

Useimmissa maissa lienee niin, että kaikilla alle 18-vuotiailla on osittain rajoitettu itsemääräämisoikeus. Toisin sanoen, vanhemmilla on lain mukaan oikeus määrätä monessa kohtaa miten heidän lapsensa tulee toimia. Sivistyneissä maissa ja normaaleissa perheissä vanhempien kontrolloinnin määrä vähenee sitä mukaa kun lapsi lähestyy täysi-ikäisyyttä. On siis luonnollista, että kaksivuotias on vielä lähes kokonaan vanhempiensa päätösten varassa kun taas vaikkapa 16-vuotias voi jo pitkälti määrätä omista asioistaan. Kyse on eri vaiheista lapsen kehityksessä ja holhoamisen määrä onkin tietysti aina suhteutettava noihin vaiheisiin sopivaksi. Haluamme vanhemman roolissa asettaa jonkin verran välttämättömiä rajoja ja sääntöjä jälkikasvullemme, mutta toisaalta emme myöskään tahdo sortua liialliseen kyttäykseen.

Yksilönvapauden ja yhteiskunnan suhde

Valitettavasti yhteiskunnissa on poliittisia "päättäjiä" ja kansaa alistavia auktoriteetteja ("viranomaiset"), jotka pyrkivät jatkamaan yksilöiden holhoamista myös kun nämä ovat saavuttaneet täysi-ikäisyyden rajapyykin. Koen perin vastenmielisenä sen, että joillakin on tuollainen kummallinen halu hyysätä, paapoa ja hallita aikuisia ihmisiä. He siis kuvittelevat tietävänsä toisia ihmisiä paremmin miten ihmisten kuuluu elämäänsä elää. Eräs vihreiden entinen naispoliitikko myös hiljattain totesi jossain iltapäivälehdessä tai nettijutussa, että nauttii vallantunteesta. Hän ihan suoraan myönsi sen. Miten kuvottava asenne toisiin ihmisiin! Onkohan taustalla pahakin narsismi? Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä.

Olen pohtinut yksilönvapauden ja yhteiskunnan suhdetta jonkin verran kuluneiden vuosien aikana. Alkusysäyksen mietinnöilleni antoi ehkä ainakin osaksi Hullu Puutarhuri v1 oppaan tehnyt Kapteeni Happo, joka kirjoittaa teoksessaan yhdessä viattomassa, pienessä sivulauseessa seuraavasti:

Kapteeni Hapon määrittelemä perusperiaate on yksinkertainen ja elegantti. Ei mitään poikkeuksia, vaan suoraviivainen: "Kaikki sallitaan". Se voi myös tuntua pelottavalta. Niin minustakin aluksi ja olin epäileväinen. Kaikkiko sallitaan?

Mietin tuota näkökantaa varmasti lähemmäs 15 vuotta punniten sitä eri näkökulmista. Yhtäältä tuntuisi itsestäänselvältä, että yksilöillä pitää olla vapaus tehdä itselleen mitä tahansa sillä edellytyksellä, että niin tehdessään he eivät samalla vahingoita muita ja näin tule loukanneeksi toisten yksilöiden vapautta. Toisaalta tiedämme, että esimerkiksi opiaatit kuten heroiini johtavat yleensä riippuvuuteen ja ihmisten tuhoon. Eikö siis yhteiskunta voisi rajoittaa yksilön toimia niin, että hyvin vaarallisiksi tiedetyt aineet olisivat laittomia käyttää, ja näin välitettäisiin viesti ihmisille: "Älkää käyttäkö näitä tai yhteiskunta rankaisee teitä". Heroiinin laillistaminen tuntuisi olevan kuin lisenssi: "Käytä vaan vapaasti, emme välitä".

Lopultakin kyse taitaa olla siitä miten korkeaksi arvoksi nostaa yksilönvapauden. Itse olen tullut siihen tulokseen, että yksilönvapauden tulee olla mahdollisimman rajoittamatonta. Ainoastaan jos yksilön toiminta aiheuttaa haittaa muille, se kielletään. Näin siis olen vähän pitkin hampain kallistunut Kapteeni Hapon kanssa samalle kannalle, että aikuisilla, täysi-ikäisillä, itsenäisillä ihmisillä tulee olla oikeus päihtyä ihan millä keinolla tai aineella haluavat. Tietenkin toivon, että jokainen pysyisi kaukana heroiinin piikittämisestä, mutta jos sitä joku haluaa tehdä ja tekee sen rauhallisesti omassa kodissaan ja huolehtii, että ruiskut eivät aiheuta ongelmia muille, niin minun puolestani toimikoon sitten niin. Kieltämättä ajatus on vastenmielinen, mutta en halua holhota ketään. Tämä näkemys perustuu puhtaasti siihen, että on jokaisen aikuisen ihmisen oma asia mitä elämällään tekee. Se on siis seuraus yleisemmästä periaatteesta. Onko tämä yksilönvapauden ihannointia? Aivan varmasti. Sitä se on.

Mikä on jo nyt laillista?

Tutkitaanpa seuraavaksi mitä yhteiskuntamme esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa sallii:

• Itsemurha - laki ei kiellä tappamasta itseään. Tämä on varmasti jo siitäkin syystä, että kuollutta on enää hankala rankaista. Mutta voitaisiin keksiä sellainen laki, että itsensä tappaneen omaisuus takavarikoidaan valtion haltuun eli silloin itsemurhan tehneen läheiset jäisivät ilman perintöä. On myös täysin kuviteltavissa, että itsemurha olisi laitonta ja sen tehneiden läheisiä rangaistaisiin vaikka sakoilla tai vankilalla. Näin ei kuitenkaan ole, tai ainakaan en tiedä, että missään olisi voimassa sellaista lakia. Yksilöillä siis on oikeus päättää päivänsä. Mutta huomaa silti, että Kusipäiset poliitikkomme estivät eutanasian Suomessa. Eli tässä onnen ihmemaassa annetaan ihmisten kitua sairaalassa vuoteessa, maata kuset ja paskat allaan, eikä päästetä heitä pois tästä elämästä vaikka he itse toivoisivat niin. Suomi on epäinhimillinen maa. Huomaa lisäksi, että evankelisluterilainen firma vastustaa myös eutanasiaa ja yksilöiden vapautta päättää omasta elämästään. Siitä kerroin 09.11.2017 blogissani Piispat vastustavat eutanasiaa. Jo tästäkin syystä meidän on tärkeää erota kirkosta, jotta me osoitamme, että emme halua tukea valheisiin perustuvaa, vallanhimoista, hierarkista bisnesorganisaatiota.
• Itsensä vahingoittaminen, kehon muokkaaminen tai koristelu - useimmissa maissa on sallittua ottaa polttotatuointeja, tavallisia tatuointeja, venyttää korvalehtiään koruilla, venyttää kaulaansa renkailla jne. Jos joku haluaa vaikka peittää koko kehonsa tatuoinneilla, se katsotaan ihmisen yksityisasiaksi. On myös sallittua ottaa vaarallisiakin lävistyksiä vaikka sukupuolielimiinsä. Myös silikonitissien ottaminen on laillista aikuisille. Kukaan ei itseasiassa kiellä vaikka sahaamasta kättään poikki moottorisahalla jos joku haluaisi niin toimia.
• Laillistettujen huumeiden väärinkäyttö - mikään laki ei estä juomasta kahta pulloa vodkaa joka päivä ja kuolemasta hitaasti sairauksiin tai alkoholimyrkytykseen. Tupakkaakin saa polttaa vaikka 10 askia päivässä eikä mikään laki sitä kiellä. Ihminen saa laillistetuilla huumeilla pilata terveytensä tai tappaa itsensä, se on ihan laillista toimintaa Suomessa. Monissa islamilaisissa maissa kuitenkin suhtautuminen viinaan on äärimmäisen kielteinen ja alkoholinkäyttö voi olla jopa lailla kiellettyä ja rangaistukset rikkomuksista ovat ankaria. Riippuu siis maantieteellisestä sijainnista ja valtiosta kuinka paljon vapauksia yksilöillä on.
• Bensiinin, liiman ja tinnerin imppaaminen - 1980-luvulla nuorison keskuudessa esiintyi tietyissä pienissä piireissä taipumusta saada pää sekaisin keinolla millä hyvänsä. Jotkut neropatit keksivät, että bensiiniä, liimaa ja tinneriä haistelemalla pää menee hetkeksi sekaisin. Tuota kutsutaan imppaamiseksi ja se aiheuttaa pysyviä vaurioita aivoihin ja sitä kautta psyykeen. Imppaaminen on äärimmäisen vaarallista sekoilua eikä sitä voi suositella kenellekään. Hulluinta tässä silti on, että olosuhteiden pakosta bensiiniä myydään automaatista ihan kenelle tahansa iästä riippumatta. Vaikka ala-astelainen voi hakea bensaa huoltoasemalta ja nuuskutella aivonsa pilalle. Se ei ole edes laitonta, sillä bensiiniä, liimoja ja tinneriä ei voida luokitella huumausaineiksi!
• Vaaralliset urheilulajit - esimerkiksi adrenaliinipiikkejä aiheuttavat laskuvarjohypyt ovat laillisia vaikka hätätapauksessa kuolema tai loukkaantuminen on mahdollista. Sukeltaminen on laillista vaikka kuolema on mahdollinen. Nyrkkeily on laillista, vaikka neurologit ovat vuosia varoittaneet sen olevan erittäin vaarallista aivoille kehätappeluissa vastaanotettujen iskujen vuoksi. Vuoristokiipeily Alpeilla on laillista vaikka moni jää lumen alle ja kuolee. Terveytensä saa siis riskeerata melkein missä vain urheilulajeissa, mutta jotkut extreme-lajit kuten base-hypyt ovat useimmissa maissa lailla kiellettyjä.
• Hopeaveden juominen - Hopeavettä käytetään tietääkseni ulkoisesti tulehdusten estämiseen tai johonkin vastaavaan. Eli sille on olemassa perusteltu lääketieteellinen käyttö. Mutta viime aikoina jotkut kahelit ovat saaneet päähänsä, että hopeaveden juominen on terveellistä! Tosiasiassa hopeaveden sisäinen käyttö juomalla on vaarallista. Se on kuin myrkkyä joisi. Hulluimmat hörhöt ovat jopa juottaneet hopeavettä pienille lapsilleen. Jos aikuinen juo myrkkyä ja uskoo sen olevan terveellistä, se on sallittua ja laillista. Myös hopeavettä saa hörppiä mikäli on niin hullu. Mutta kun vanhempi juottaa sitä lapselleen, kyse on vähintään törkeästä pahoinpitelystä, ehkä jopa tapon yrityksestä.

Johtopäätökset

Laki siis sallii jo itsensä vahingoittamisen monella tapaa, henkensä riskeeraamisen urheilussa, itsensä laillistetuilla huumeilla sairaaksi tekemisen ja jopa niillä itsensä tappamisen. Sen sijaan useimmissa maissa useimmille ihmisille melkoisen harmiton marihuana eli kannabis on edelleen lailla kiellettyä. Aikuisia ihmisiä siis holhotaan yhteiskunnan taholta tässä suhteessa. Onko tuossa yhtään mitään järkeä? Ei ole ja siksi kannabis pitääkin mielestäni laillistaa aikuisille aivan kaikkialla maailmassa. Tässä kannastani ei tingi tippaakaan. Meidän on seurattava Kalifornian mallia myös Suomessa.

Yksilönvapauden pitää taata aikuisille oikeus kasvattaa itselleen marihuanaa ja käyttää sitä kunhan he eivät aiheuta toiminnallaan haittaa kenellekään.

Minusta tuntuu myös siltä, että aivan kuten THL on tänä vuonna ehdottanut, kaikkien huumeiden käyttäminen pitää ainakin dekriminalisoida tai ehkä jopa ihan laillistaa. Se ei nykytilanteessa auta narkomaaneja yhtään, että heidän riippuvuutensa tekee heistä rikollisia. Portugalissa kaikki huumeet on jo dekriminalisoitu ja tulokset ovat siellä olleet hyviä. Se malli siis todistettavasti voi toimia.

Jos et vielä tajunnut, niin en tällä kirjoituksella tietenkään halua mitenkään vähätellä kovien huumeiden mahdollisia haittoja ja isoa riippuvuuspotentiaalia. Olen vain tullut siihen lopputulokseen, että yksilönvapauteen perustuen kaikkien aikuisten tulee voida tehdä omalla elämällään ihan mitä haluavat niin kauan kuin heidän toimintansa ei loukkaa toisten yksilöiden vapauksia. Kyse on siis periaatteellisesta näkemyksestä, jonka mukaan meidän tulee luottaa aikuisen ihmisen kykyyn ottaa itse vastuuta elämästään. Yhteiskuntamme ei tule holhota täysi-ikäisiä, päätäntävaltaisia aikuisia elleivät he aiheuta toimillaan haittaa muille. Tästä siis on kyse. En tiedä onko tälle näkökannalle olemassa jokin nimikin - hyvin luultavasti on. Liberaalius kenties?