cannabis bud

Aikuisten oikeus itsenäisiin päätöksiin

Johdanto

Nyt on keskiviikko 23.05.2018 ja kello on 16:55. Mietin aika pitkään miten tämä blogikirjoitus kannattaisi jäsennellä ja onko sen julkaiseminen ylipäänsä järkevää. Päädyin kuitenkin kohtuullisen selkeään rakenteeseen ja ajattelin, että asia on yksilönvapauden kannalta sen verran tärkeä, että julkaiseminen on perusteltua. Käydään siis pitemmittä puheitta illan asiaan.

Useimmissa maissa lienee niin, että kaikilla alle 18-vuotiailla on osittain rajoitettu itsemääräämisoikeus. Toisin sanoen, vanhemmilla on lain mukaan oikeus määrätä monessa kohtaa miten heidän lapsensa tulee toimia. Sivistyneissä maissa ja normaaleissa perheissä vanhempien kontrolloinnin määrä vähenee sitä mukaa kun lapsi lähestyy täysi-ikäisyyttä. On siis luonnollista, että kaksivuotias on vielä lähes kokonaan vanhempiensa päätösten varassa kun taas vaikkapa 16-vuotias voi jo pitkälti määrätä omista asioistaan. Kyse on eri vaiheista lapsen kehityksessä ja holhoamisen määrä onkin tietysti aina suhteutettava noihin vaiheisiin sopivaksi. Haluamme vanhemman roolissa asettaa jonkin verran välttämättömiä rajoja ja sääntöjä jälkikasvullemme, mutta toisaalta emme myöskään tahdo sortua liialliseen kyttäykseen.

Yksilönvapauden ja yhteiskunnan suhde

Valitettavasti yhteiskunnissa on poliittisia "päättäjiä" ja kansaa alistavia auktoriteetteja ("viranomaiset"), jotka pyrkivät jatkamaan yksilöiden holhoamista myös kun nämä ovat saavuttaneet täysi-ikäisyyden rajapyykin. Koen perin vastenmielisenä sen, että joillakin on tuollainen kummallinen halu hyysätä, paapoa ja hallita aikuisia ihmisiä. He siis kuvittelevat tietävänsä toisia ihmisiä paremmin miten ihmisten kuuluu elämäänsä elää. Eräs vihreiden entinen naispoliitikko myös hiljattain totesi jossain iltapäivälehdessä tai nettijutussa, että nauttii vallantunteesta. Hän ihan suoraan myönsi sen. Miten kuvottava asenne toisiin ihmisiin! Onkohan taustalla pahakin narsismi? Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä.

Olen pohtinut yksilönvapauden ja yhteiskunnan suhdetta jonkin verran kuluneiden vuosien aikana. Alkusysäyksen mietinnöilleni antoi ehkä ainakin osaksi Hullu Puutarhuri oppaan tehnyt Kapteeni Happo, joka kirjoittaa teoksessaan yhdessä viattomassa, pienessä sivulauseessa seuraavasti:

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisella tulisi olla oikeus nauttia ja päihtyä mistä tahansa haluamastaan aineesta.

Kapteeni Hapon määrittelemä perusperiaate on yksinkertainen ja elegantti. Ei mitään poikkeuksia, vaan suoraviivainen: "Kaikki sallitaan". Se voi myös tuntua pelottavalta. Niin minustakin aluksi ja olin epäileväinen. Kaikkiko sallitaan?

Mietin tuota näkökantaa varmasti lähemmäs 15 vuotta punniten sitä eri näkökulmista. Yhtäältä tuntuisi itsestäänselvältä, että yksilöillä pitää olla vapaus tehdä itselleen mitä tahansa sillä edellytyksellä, että niin tehdessään he eivät samalla vahingoita muita ja näin tule loukanneeksi toisten yksilöiden vapautta. Toisaalta tiedämme, että esimerkiksi opiaatit kuten heroiini johtavat yleensä riippuvuuteen ja ihmisten tuhoon. Eikö siis yhteiskunta voisi rajoittaa yksilön toimia niin, että hyvin vaarallisiksi tiedetyt aineet olisivat laittomia käyttää, ja näin välitettäisiin viesti ihmisille: "Älkää käyttäkö näitä tai yhteiskunta rankaisee teitä". Heroiinin laillistaminen tuntuisi olevan kuin lisenssi: "Käytä vaan vapaasti, emme välitä".

Lopultakin kyse taitaa olla siitä miten korkeaksi arvoksi nostaa yksilönvapauden. Itse olen tullut siihen tulokseen, että yksilönvapauden tulee olla mahdollisimman rajoittamatonta. Ainoastaan jos yksilön toiminta aiheuttaa haittaa muille, se kielletään. Näin siis olen vähän pitkin hampain kallistunut Kapteeni Hapon kanssa samalle kannalle, että aikuisilla, täysi-ikäisillä, itsenäisillä ihmisillä tulee olla oikeus päihtyä ihan millä keinolla tai aineella haluavat. Tietenkin toivon, että jokainen pysyisi kaukana heroiinin piikittämisestä, mutta jos sitä joku haluaa tehdä ja tekee sen rauhallisesti omassa kodissaan ja huolehtii, että ruiskut eivät aiheuta ongelmia muille, niin minun puolestani toimikoon sitten niin. Kieltämättä ajatus on vastenmielinen, mutta en halua holhota ketään. Tämä näkemys perustuu puhtaasti siihen, että on jokaisen aikuisen ihmisen oma asia mitä elämällään tekee. Se on siis seuraus yleisemmästä periaatteesta. Onko tämä yksilönvapauden ihannointia? Aivan varmasti. Sitä se on.

Mikä on jo nyt laillista?

Tutkitaanpa seuraavaksi mitä yhteiskuntamme esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa sallii:

Johtopäätökset

Laki siis sallii jo itsensä vahingoittamisen monella tapaa, henkensä riskeeraamisen urheilussa, itsensä laillistetuilla huumeilla sairaaksi tekemisen ja jopa niillä itsensä tappamisen. Sen sijaan useimmissa maissa useimmille ihmisille melkoisen harmiton marihuana eli kannabis on edelleen lailla kiellettyä. Aikuisia ihmisiä siis holhotaan yhteiskunnan taholta tässä suhteessa. Onko tuossa yhtään mitään järkeä? Ei ole ja siksi kannabis pitääkin mielestäni laillistaa aikuisille aivan kaikkialla maailmassa. Tässä kannastani ei tingi tippaakaan. Meidän on seurattava Kalifornian mallia myös Suomessa.

Yksilönvapauden pitää taata aikuisille oikeus kasvattaa itselleen marihuanaa ja käyttää sitä kunhan he eivät aiheuta toiminnallaan haittaa kenellekään.

Minusta tuntuu myös siltä, että aivan kuten THL on tänä vuonna ehdottanut, kaikkien huumeiden käyttäminen pitää ainakin dekriminalisoida tai ehkä jopa ihan laillistaa. Se ei nykytilanteessa auta narkomaaneja yhtään, että heidän riippuvuutensa tekee heistä rikollisia. Portugalissa kaikki huumeet on jo dekriminalisoitu ja tulokset ovat siellä olleet hyviä. Se malli siis todistettavasti voi toimia.

Jos et vielä tajunnut, niin en tällä kirjoituksella tietenkään halua mitenkään vähätellä kovien huumeiden mahdollisia haittoja ja isoa riippuvuuspotentiaalia. Olen vain tullut siihen lopputulokseen, että yksilönvapauteen perustuen kaikkien aikuisten tulee voida tehdä omalla elämällään ihan mitä haluavat niin kauan kuin heidän toimintansa ei loukkaa toisten yksilöiden vapauksia. Kyse on siis periaatteellisesta näkemyksestä, jonka mukaan meidän tulee luottaa aikuisen ihmisen kykyyn ottaa itse vastuuta elämästään. Yhteiskuntamme ei tule holhota täysi-ikäisiä, päätäntävaltaisia aikuisia elleivät he aiheuta toimillaan haittaa muille. Tästä siis on kyse. En tiedä onko tälle näkökannalle olemassa jokin nimikin - hyvin luultavasti on. Liberaalius kenties?