Uskonnollisten firmojen sakramenteista ja siunauksesta

Kristinuskoon pohjautuvat organisoidut uskonlahkot tunnetaan nimellä "kirkko". Näistä suurin on katolinen kirkko, mutta varovaistenkin arvioiden mukaan maailmassa on satoja erillisiä kristillisiä kirkko-organisaatioita, jotka tavallisesti katsovat olevansa vertaistensa joukossa niitä kaikkein parhaita ja oikeaoppisimpia. Kirkoilla eli uskonnollisilla firmoilla on niiden omassa mielikuvitusmaailmassa aivan oma kummallinen sanastonsa, joka esimerkiksi kuvailee sitä miten he uskovat ja miten he toimivat. Yksi keskeinen termi näillä firmoilla on sakramentti. Mitä "sakramentti" oikeastaan tarkoittaa?

Wikipedia määrittelee termin seuraavasti:

Sakramentti on kristillisen kirkon pyhä toimitus. Eri kristillisillä kirkoilla on erilaisia sakramentin määritelmiä ja eri määrä sakramentteja. Katolisessa ja ortodoksisessaa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, konfirmaatio (vahvistus, mirhavoitelu), pappisvihkimys, avioliitto, ehtoollinen (eukaristia), rippi (parannus, katumus) ja sairaiden voitelu. Protestanttisissa kirkoissa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen ja mahdollisesti rippi.

Evankelisluterilainen firma, joka Suomessa on vallassa, kuuluu protestanttisiin firmoihin. Martti Luther oli joskus sitä mieltä, että rippi olisi yksi sakramentti, mutta hän muutti mielensä ja nykyään sakramentteja on tosiaan vain kaksi: kaste ja ehtoollinen. Emme kuitenkaan voi tutkimuksissamme tyytyä määritelmään "kristillisen kirkon pyhä toimitus". Miksi emme? Siksi, että me ymmärrämme määritelmän neljästä sanasta korkeintaan vain kolme ja ne ovat:

  1. kristillinen
  2. kirkko
  3. toimitus

Termi "kristillinen" on tosin meille jossain määrin epäselvä ja uskovaiset kiistelevät siitä mikä on oikeaa kristillisyyttä ja mikä ei. Esimerkiksi monet kristillisiksi itseään kutsuvat uskonlahkot hyljeksivät Jehovan todistajia eivätkä pidä heitä oikeita kristittyinä, sillä se firma ei hyväksy kolminaisuusoppia. Suosittelen tutustumaan aiempaan blogiini Kolminaisuusopin kestämättömyydestä niin huomaat, että hulluudestaan huolimatta Jehovan todistajat ovat oikeassa hylätessään kolminaisuuden. Oletetaan tässä kuitenkin, että ymmärrämme termin "kristillinen" riittävän hyvin. Ehkä sillä tarkoitetaan jonkinlaista uskoa Jeesukseen ja Uuteen Testamenttiin.

Mitä sanaa siis emme ymmärtäneet? Vastaus on: "pyhä". Eli sakramentti on olevinaan "pyhä toimitus". Sakramenteissa siis tehdään tai suoritetaan jotain, mutta mitä voi tarkoittaa "pyhä"? Turvaudutaan jälleen Wikipediaan, sillä kyseessä on mielikuvitusmaailmassa elävien uskovaisten termistöstä, josta tavallinen ihminen ei saa tolkkua. Siellä määritelmässä sanotaan (korostus Kalevi Kolttosen):

Pyhä eli sakraali on arjen ja maallisen, profaanin, vastakohta. Pyhällä tarkoitetaan yleensä jotakin asiaa ja paikkaa, joka on muusta erillään ja jolle on annettu erityisasema uskonnollisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä. Pyhä on jotakin jumalille tai muille hengille erotettua tai niille kuuluvaa.

Nyt olemme hieman paremmin kärryillä asiasta. Näin olemme päätyneet siihen tulokseen, että sakramentit ovat erittäin tärkeitä, taikuuteen ja magiaan viittaavia käsitteitä, joilla minun käsitykseni mukaan jollain lailla yhdistetään maallinen ihminen "jumaluuden" kanssa. Se siis ainakin lienee noiden uskonnollisten firmojen väite. Jatketaan tutkimuksiamme tästä lähtökohdasta.

Kaste on yhteinen sakramentti katolisessa firmassa, protestanttisissa firmoissa ja ortodoksisissa firmoissa. Näissä firmoissa kaste suoritetaan jo vauvoille. Kaikki uskonnolliset firmat eivät kuitenkaan suosi sitä tapaa, vaan esimerkiksi Seitsemännen Päivän Adventistit korostavat upotuskastetta ja se annetaan yleensä vasta teini-ikäisille, joiden katsotaan voivan ymmärtää mitä kaste lahkon sisällä merkitsee. Joka tapauksessa Wikipedia kertoo katolisesta kirkosta seuraavaa (korostus Kalevi Kolttosen):

Katolinen kirkko uskoo kasteen olevan kristillisen elämän perustus, joka avaa oven muille sakramenteille. Kastevesi siunataan pääsiäisyön liturgiassa. Kasteen voi toimittaa piispa ja pappi, sekä latinalaisessa riituksessa myös diakoni. Kirkon opin mukaan myös kaste on välttämätön pelastukselle, mutta esimerkiksi kastamattomina kuolleiden lasten tapauksessa kirkko painottaa luottavansa Jumalan suureen armahtavaisuuteen. Kirkon opin mukaan kaste on myös häviämätön ”Herran sinetti” eli Dominicus character ja siksi kerran toimitettua kastetta ei voida toimittaa uudestaan. Katolinen kirkko katsoo myös muiden kristillisinä pitämiensä yhteisöjen kuten ortodoksisten ja protestanttisten kirkkojen kasteen päteväksi, eikä tällaisen kasteen saanut saa uutta kastetta katoliseen kirkkoon liittyessään.

Tässä tulemme taas tärkeän termin ääreen. Sakramentissa käytettävä kastevesi siunataan. Myös evankelisluterilaisessa firmassa kastevesi on minun ymmärtääkseni siunattua, joten nyt on syytä olla tarkkana. Pappien ja piispojen tiedetään siunaavan vaikka mitä: avioliittoja, koteja ja jopa laskettelumäkiä on maailmalla siunattu. Katsoin eilen Ensireffit Alttarilla ohjelman neljännen kauden päätösjakson ja siinä palattiin vanhojen parien nykykuulumisiin. Yhdellä parilla oli lapsi ja nainen intoili kuinka ohjelmassa esiintynyt pappi oli kastanut heidän vauvansa ja sen lisäksi "siunannut" heidän avioliittonsa. Meillä on kuitenkin vakava ongelma - me emme alkuunkaan ymmärrä mitä "siunaus" tarkoittaa. Yritetään katsoa olisiko Wikipediassa taas asiasta jotakin. Siellä onkin järkyttävän pitkä selostus aiheesta. Siellä sanotaan mm. seuraavaa:

Siunaus uskonnollisena käsitteenä tarkoittaa varsinaisesti Jumalan suomaa hyvyyttä, menestystä, varjelusta tai armoa, mutta sanaa käytetään myös varsinkin papin jumalan­palveluksen tai kirkollisen toimituksen yhteydessä lausumasta rukouksesta, joissa pyydetään Jumalalta tai toivotetaan. Tavallisimmin siunausta pyydetään läsnä olevalle seura­kunnalle, mutta sitä voidaan rukoilla myös esimerkiksi paikalle tai rakennukselle.

Kristillisen käsityksen mukaan siunaus on Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa tässä maailmassa. Siunaus tarkoittaa Vanhassa testamentissa varsinkin jälkeläisten ja oman maan saamista. Luterilaiselle kirkolle siunauksen teologia on selvittämätön kysymys eli on epäselvää, mikä on siunaus, kuka siunaa ja kenelle siunaus kuuluu.

Hyvin omituista. Kai luit mitä tuossa sanotaan evankelisluterilaisesta firmasta? Siis "Luterilaiselle kirkolle siunauksen teologia on selvittämätön kysymys eli on epäselvää, mikä on siunaus, kuka siunaa ja kenelle siunaus kuuluu". Jotkut humpuukimaakarit myöntävät siis itsekin, että heilläkään ei ole kunnollista käsitystä siitä mistä he itse puhuvat. Aloitimme pohtimalla uskonnollisten firmojen keskeistä käsitettä sakramentti ja päädyimme tutkimaan kastetta ja sitä kautta siunausta. Nyt olemme havainneet, että nämä uskonnolliset firmat ovat taas kerran rakennelleet tuulentupia, jotka perustuvat silkkaan mielikuvitukseen ja toiveajatteluun. Voitko uskoa tätä? Evankelisluterilainen firma suorittaa siunauksia, mutta he eivät itsekään tiedä mitä se edes tarkoittaa ja kenen pitäisi siunata ja mitä! Hah hah haa!

Aiemmassa blogissani Arkkipiispaehdokkaan hiillostus ystäväni Tiedustelija kysyi eräältä arkkipiispaehdokkaalta siunauksen merkityksestä. Hän ehdotti muistaakseni jonkinlaista tieteellistä koetta, joka olisi suurinpiirtein seuraavanlainen: pappi tai piispa laitetaan siunaamaan koeputkissa olevaa tislattua vettä. Hän saa siunata niin monta koeputkellista kuin haluaa. Kun hän on tehnyt siunauksensa, vesi analysoidaan kemiallisesti ja tutkitaan eroaako se mitenkään siunaamattomasta tislatusta vedestä. Jos ero löytyy, niin siunaus on todistettavasti tehnyt vedelle jotakin. Jos taas eroa ei löydy, niin ehkä papit, piispat tai uskovaiset kykenevät erottamaan siunatun ja siunaamattoman veden jollain muulla, maagisella, intuitiivisella tavalla. Siksi koejärjestelyssä mukaan tuotaisiin siunaamatonta vettä ja koehenkilöt saisivat itse valitsemallaan tavalla yrittää erottaa vedet toisistaan. Jopa maistaminen olisi sallittua.

Arvaat varmaan, että kukaan pappi, piispa tai uskovainen ei suostu tähän kokeeseen. Mistä se johtuu?

Siitä, että siunaus ei tarkoita mitään!

"Siunaaminen" on vain uskonnollisten firmojen keksimä termi, jolla väitetään olevan jotain vaikutuksia, mutta todellisuudessa siunausoperaatio ei tee yhtään mitään. On samantekevää millaisella vedellä kasteessa vauvan tai aikuisen päätä lotrataan. Kaste eli tärkeäksi väitetty sakramentti ei tee ihmiselle mitään. Korkeintaan kylmä vesi saa vauvan parahtamaan sydäntäsärkevään itkuun tai aikuisen upotuskaste järvessä voi aiheuttaa vilustumisen. Siunattu vesi on ihan tavallista vettä ja sakramentit puhdasta humpuukia!

Tietokoneiden prosessorien käskykannoissa tunnetaan erikoiseltakin tuntuva käsky nimeltä NOP (se tunnetaan myös nimillä "NOOP" ja "NO-OP"). Kyseinen käsky voi tuntua täysin turhalta, sillä miksi kukaan haluaisi antaa tietokoneelle käskyn olla tekemättä mitään? Tyhjänhän saa pyytämättäkin, joten mihin käskyä tarvitaan? Syitä on useitakin, mutta en jaksa alkaa selittämään niitä tässä. Katso siis edellinen Wikipedia-linkkini jos olet kiinnostunut tuosta asiasta.

Jatketaan uskonnollisten firmojen tutkimista. Olemme jo osoittaneet, että kaste on silkkaa huuhaata, mutta luterilaisuudesta Wikipedia mainitsee seuraavaa:

Sakramentit ja sakramentaalit

Luterilaisuus säilytti pääsääntöisesti erilaiset kirkon pyhät toimitukset ja rituaalit, kuten kasteen, ehtoollisen, avioliittoon vihkimisen ja hautajaiset. Luther uudisti messua messu-uhri-opin kritiikin seurauksena. Lisäksi avioliittoon vihkimistä pidettiin reformaation seurakunnissa puhtaasti maallisena asiana eikä sakramenttina. Myös konfirmaatiokäsitys on irtautunut katolisen kirkon sakramentaalisesta konfirmaatiokäsityksestä.

Luterilaisilla on kaksi sakramenttia. Luther sovelsi Augustinuksen kastekäsitystä laajennettuna koko sakramenttikäsitykseen: sakramentin luo Jumalan lupaus yhdistettynä aineeseen (Accedat verbum ad elementum, et fit sacramentum, Sana laskeutuu [materiaaliseen] elementtiin ja syntyy sakramentti.). Reformaatiossa kuitenkin korostettiin Kristuksen asemaa pelastavan armon tuojana niin paljon, että sakramentin määrittelyyn lisättiin käsitys, että sen tuli olla Kristuksen asettama ja armon välittäjä. Sakramenteiksi luettiin siten kaste ja ehtoollinen. Luther piti varhaiskautenaan myös rippiä sakramenttina, mutta ajatuksesta luovuttiin, koska rippiin ei liity ainetta. Rippi on kuitenkin luterilaisessa teologiassa armonväline. Myös pappeuden sakramentaalinen asema ei ole täysin hylätty, koska pappeus on armonvälineiden hoitajan virka.

Ei voi olla totta! Mikä helvetti on "sakramentaali"? Ilmeisesti jokin sakramenttia muistuttava asia, joka ei kuitenkaan ole sakramentti. Kyllä näillä firmoilla riittää taikasanoja opeissaan! Kokeillaan tietäisikö Wikipedia jotain tästä asiasta. Ei tiedä. Tämä on aivan järkyttävää ja eritoten naurettavaa.

Minä luovutan ja myönnän, että en saa selville mikä "sakramentaali" on. Pysytään siis sakramenteissa ja siirrytään käsittelemään ehtoollista. Ystäväni Pete kirjoitti aikanaan aiheesta osuvan runon Ehtoollinen. Mitä ehtoollinen tarkoittaa?

Tällä kertaa en ryntääkään ensimmäiseksi Wikipediaan etsimään sen merkitystä. Olen joskus parikymmentä vuotta sitten hieman tutkinut ehtoollisen sisältöä ja silloin eräs ystäväni vinkkasi minulle termin transsubstantiaatio. Siis katoliset uskovat, että ehtoollisella juotu viini ja syöty leipä muuttuvat Kristuksen vereksi ja ruumiiksi. Wikipedia sanoo:

Transsubstantiaatio on roomalaiskatolisen kirkon oppi, jonka mukaan ehtoollisen leipä ja viini muuttuvat substantiaalisesti (aksidenssien säilyessä) Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.

Johannes Damaskolaisen mielestä kyseessä oli käsityskyvyn ylittävä tapahtuma, mutta yleensä kirkkoisät ja keskiajan teologit lähestyivät asiaa spekulatiivisemmin. Transsubstantiaatio-oppi oli keskeisellä sijalla muun muassa keskiajan filosofian universaalikiistassa.

Corbien luostarin munkki Paschasius Radbertus ehdotti vuonna 844 ns. reaalipreesensiä; saman luostarin Ratramnus esitti leivän ja viinin olevan symboleja.

Moderneissa maltillisemmissa tulkinnoissa (mm. Ulrich Zwingli) transsignifikaatio merkitsee leivän ja viinin merkityksen muuttumista, siihen liittyvä transfinalisaatio leivän ja viinin tarkoituksen muuttumista.

Hah hah haa! Tarkoitukseni oli osoittaa, että teologit ovat vuosisatojen ajan kiistelleet siitä mitä ehtoollisella tapahtuu ja siitä on esitetty toinen toistaan oudompia ja sekavampia näkemyksiä. Niistä ei ihan oikeasti saa mitään tolkkua, kyseessä on teologinen sanahelinä, josta ei ole löydettävissä järkevää sisältöä.

Lienee selvää, että jos tutkimme tätäkin asiaa tieteellisesti, niin viini ja leipä eivät muutu ihmisen vatsassa "vereksi tai lihaksi".

Wikipedia kertoo ehtoollisesta mm. seuraavaa:

Evankelis-luterilainen oppi ehtoollisesta

Luterilainen teologia ei juuri muodosta tulkintoja Jeesuksen sanoista "tämä on minun ruumiini" ja "tämä on minun vereni" (Matt. 26:26). Luterilainen kirkko ei kuitenkaan opeta katolisen kirkon tavoin leivän ja viinin muuttuvan ehtoollisessa oman olemuksellisen luontonsa puolesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (transsubstantiaatio). Leipä säilyy leipänä ja viini viininä, mutta niiden mukana ja ohella ehtoollisen nauttija saa todella Kristuksen ruumiin ja veren. Toisin kuin monissa muissa protestanttisissa suuntauksissa, luterilaisen teologian mukaan leipä ja viini eivät symboloi Kristuksen ruumista ja verta eivätkä muutu niiksi vaan yksinkertaisesti ovat ne. Toisin sanoen Kristus on läsnä leivässä ja viinissä (reaalipreesens-oppi).

Katolisten harhoissa siis viini ja leipä muuttuvat vereksi ja lihaksi, evankelisluterilaisten firmassa ne eivät muutu, vaan ne ovat ne. Tätä on teologia ja uskovaisuus. Kiistelyä mielikuvitusolentojen olemuksesta ja niiden ympärille keksittyjen taikatemppuoperaatioiden merkityksestä. Kyse on saduista ja tyhjästä sanahelinästä. Mietipä nyt miten mielettömän helppoa papin työ on: siinä vain valehdellaan ihmisille päin naamaa ja tehdään välillä näitä typeriä taikatemppuja, joilla ei ole oikeasti mitään vaikutusta mihinkään. Ja tuosta kaikesta huuhaasta papit saavat palkkaa ja vieläpä nauttivat arvostusta joidenkin harhaanjohdettujen keskuudessa. Uskomatonta! Nyt eletään kuitenkin vuotta 2017 eikä enää pimeää keskiaikaa.

Kaste, ehtoollinen ja siunaus eivät oikeasti tarkoita mitään. Niillä ei ole mitään yliluonnollista merkitystä, vaan ne ovat silkkaa huijausta. En jaksa tässä käsitellä kaikkia katolisen kirkon sakramentteja, sillä se on niin tylsää ja puuduttavaa touhua. Eiköhän tämä riitä tällä kertaa osoittamaan, että kyse on naurettavasta pelleilystä.