Kolminaisuusopin kestämättömyydestä

Johdanto

Eräällä uskontoon liittyvällä keskustelupalstalla kirjoittelee satunnaisesti noin 60-vuotias mies, jolla on omien sanojensa mukaan yhdeksän tai yksitoista hyllymetriä "hengellistä kirjallisuutta" kotonaan. En enää muista kumpi metrimäärä on oikea, mutta hän sanoo käyttäneensä loputtomasti aikaa kahlatessaan läpi joka ainoan Raamatun jakeen, eikä hän kuulemma ole lopettanut kunnes on ymmärtänyt itse kaiken. Tämä mies ei ole halunnut tukeutua uskossaan muuhun kuin Raamattuun ja omaan ymmärrykseensä.

Minkä hän sitten sanoo olleen vaikeinta "teologisissa tutkimuksissaan"? Kolminaisuusopin. Kolminaisuushan on äärimmäisen sekava, ristiriitainen ja kökkömäinen teologinen kyhäelmä, jonka tarkoitus on sovittaa yhteen kaksi täysin erillistä uskontoa: juutalaisuus ja kristinusko. Vanha Testamentti on juutalaisuuden perusta ja se tekee hyvin selväksi, että Jahven, siis juutalaisten heimojumalan, on oltava ainoa palvonnankohde:

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. (Toinen Mooseksen Kirja 20:2-7, Raamatun käännös 1933/1938)

Raamatussa siis ei ole tilaa tai tukea monille jumalille toisin kuin hindujen Veda-kirjoissa, joissa monijumalaisuus on normaalia. Vanhan Testamentin Jahve on kiivas, verenhimoinen, huomionkipeä kostaja, joka hallitsee vihalla ja pelolla. Uuden Testamentin Jeesuksen väitetään olleen ystävällinen ja rakastava, vaikka hänkin uhkaili ihmisiä helvetillä. Jeesus on siis eräänlainen paranneltu Jumala, versiota 2.

Tarkoitukseni ei ole tässä blogissa tehdä mitään kattavaa analyysiä asiasta, vaan pyrin muutaman esimerkin, arkijärkemme ja loogisen päättelyn avulla osoittamaan, että kolminaisuusoppi on huuhaata. Tämä voidaan ymmärtää toki myös ihan historiallisesta näkökulmasta kun pohditaan miten kristinusko oli pakko keinotekoisesti sovittaa yhteen juutalaisen tradition eli Vanhan Testamentin kanssa. Vanhat tekstit olivat jo olemassa, joten niiden sisältöä ei voinut helposti pyyhkäistä unholaankaan.

Kolminaisuusopin alkuperä

Kolminaisuusopin keksijää ei varmuudella taideta tietää, mutta Tertullianus oli ensimmäisiä kyseisen termin käyttäjiä. Wikipedia kertoo:

Hän [Tertullianus] toi termin pyhä kolminaisuus (latinan trinitas) kristilliseen sanastoon, ja esitteli siihen liittyvän ajatuksen kolmesta persoonasta, mutta yhdestä olemuksesta (latinan tres personae, una substantia, kreikan treis hypostases, homoousios). Toisaalta hän kuitenkin jätti katolisen kirkon myöhemmässä iässä ja liittyi montanolaisuuteen. Siksi häntä ei koskaan julistettu pyhimykseksi katolisessa kirkossa.

Wikipedia sanoo lisäksi: "Tertullianus kääntyi kristinuskoon noin vuonna 193". Tästä voitaneen päätellä, että noin ensimmäiset kaksi vuosisataa kristinuskon historiassa ei ollut olemassa mitään "pyhää kolminaisuutta". Oletan, että Jahvea pidettiin noina aikoina ainoana Jumalana ja Jeesus oli hänen poikansa. Kolminaisuuden kolmannen osapuolen eli "Pyhän Hengen" rooli tuossa sopassa on luultavasti ollut hyvin pieni tuolloin alkuaikoina, sillä sitä se on vielä nykyäänkin. Eniten meuhkataan Jeesuksesta ainakin useimpien kristittyjen keskuudessa.

Kristillisillä lahkoilla oli siis vakava ongelma Jeesuksen statuksen suhteen: Oliko tässä kyseessä Jahve itse, Jahven poika vaiko molemmat? Mitään hyvää ratkaisua ei ollut, mutta koska kristinuskolle haluttiin uusi Jumala, katolinen kirkko päätyi monien vaiheiden jälkeen mielipuolisen kolminaisuusopin kannattajaksi. Vanha Testamentti oli tehnyt selväksi, että jumalia on vain yksi, mutta uusi kandidaatti piti jotenkin saada sopimaan tähän kuvioon.

Kolminaisuusopin kritiikki

Tapaan vielä nykyäänkin uskonnollisilla keskustelupalstoilla kristityiksi itseään kutsuvia, jotka eivät hyväksy kolminaisuutta. Heille Jahve on yksi ja ainoa Jumala ja Jeesus hänen poikansa. Koko Jehovan Todistajien lahko uskoo tuolla tavalla. He eivät kuitenkaan ole ainoita, vaan tiedän ainakin yhden keskustelijan, joka on aiemmin ollut fundamentalistisen lahkon jäsen (ei kuitenkaan Jehovan Todistajien), mutta hän on itse järkeillyt Raamatun avulla, että Jeesus ei voi olla Jumala.

Tutkitaan seuraavaksi mitä Raamattu voi meille tästä kolminaisuusasiasta kertoa. Itse termiä "kolminaisuus" ei minun tietääkseni esiinny Raamatussa ollenkaan, joten joudumme tekemään epäsuoria havaintoja. Kun Jeesus ristiinnaulittiin, hän teki hyvin selväksi, että Jahve oli hylännyt hänet:

Ja he ristiinnaulitsivat hänen kanssaan kaksi ryöväriä, toisen hänen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolellensa. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä ja nyökyttivät päätään ja sanoivat: "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat! Auta itseäsi ja astu alas ristiltä." Samoin ylipapitkin ynnä kirjanoppineet keskenään pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Astukoon hän, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä, että me näkisimme ja uskoisimme." Myöskin ne, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan, herjasivat häntä. Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Katso, hän huutaa Eliasta". Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hänet alas". Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika". (Markuksen evankeliumi 15:27-39, Raamatun käännös 1933/1938)

Tämä on tärkeää. Pysähdytään siis hetkeksi miettimään: Jos Jeesus olisi itse Jahve, niin miten ihmeessä hän voisi huudella: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?". Ei kai Jeesus nyt sentään itse itseään voinut hylätä ja jos olisikin hylännyt, niin kyllä hän tietysti itse syyn siihen tietäisi. Eli Jeesuksella ei olisi ollut mitään tarvetta huudella Jahvelle kysymyksiään mikäli Jeesus olisi sama asia kuin "Isä", siis Jahve.

Markuksen evankeliumin parissa voimme edelleen jatkaa tutkimuksiamme. Siellä kerrotaan siitä miten maailmanlopun aikaan Jeesus palaa maan päälle:

Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. (Markuksen evankeliumi 24:30-36, Raamatun käännös 1933/1938)

Ole tarkkana ja huomaa korostukseni yllä olevassa tekstissä. Lue koko teksti ja ymmärrä, että Raamatun pyhien tekstien mukaan vain Jahve eli "Isä" tietää Jeesuksen paluun ajankohdan. "Poika" eli Jeesus ei sitä tiedä. Näin siis lienee jo täysin selvää, että kyseessä ei mitenkään voi olla yksi ja sama Jumala. Jumalan sanotaan tietävän kaiken, joten jos Jeesus olisi Jumala (Jahve) niin tottakai hän tietäisi itse oman paluunsa ajankohdan!

Otetaan vielä yksi todiste mikäli et vielä tajunnut asiaa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse myöntää, että Jahve on häntä suurempi:

Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi. (Johanneksen evankeliumi 14:28, Raamatun käännös 1933/1938)

Me tiedämme, että mikään asia ei voi olla itseään suurempi. Jos minkä tahansa asian suuruutta verrataan siihen itseensä, on kyseessä yhtäsuuruus-relaatio. Jeesus kuitenkin selvästi sanoo menevänsä Jahven tykö ja Jahve on hänen mukaansa suurempi. Näin siis puhutaan varmasti eri asioista.

Johtopäätökset

Tutkimalla kirkkohistoriaa havaitsemme, että koko kolminaisuusoppi kehitettiin vasta noin vuonna 200 jälkeen ajanlaskumme alun. Alkukristityt eivät tunteneet mitään kolminaisuutta. Katolinen kirkko omaksui kolminaisuuden pitkien jahkailuiden ja monien vaiheiden jälkeen. Raamattua tutkimalla kuitenkin huomaamme, että kolminaisuusoppi on räikeästi järjenvastainen ja epälooginen.

Raamattu itse teksteissään osoittaa, että Jahve ja Jeesus eivät voi mitenkään olla sama asia vaikka kuinka yritettäisiinkin kikkailla "saman hahmon eri persoonallisuuksilla". Pyhään Henkeen en ole tässä blogissani juuri ottanut kantaa. En tunne Raamattua mitenkään erityisen hyvin, mutta minusta tuntuu, että koko Pyhä Henki jää Raamatussa sivuhahmoksi. Yhtä hyvin kirkko olisi voinut keksiä "Pyhän Kaksinaisuuden" ja jättää Pyhän Hengen leikin ulkopuolelle.

Ei ole kuitenkaan oleellista, etten ole käsitellyt Pyhää Henkeä. Minulle riittää se, että osoitin Jahven ja Jeesuksen olevan erillisiä toisistaan. Jo erottamalla nuo kaksi, kolminaisuuden käsite on murrettu.

Niinpä uskonkin, että tunnetuista kristillisistä lahkoista Jehovan Todistajat on se sisäisesti loogisin ja konsistentein lahko. Mutta en tietenkään kannata Jehovan Todistajia millään tavalla. He ovat ahdasmielisiä fundamentalisteja ja kreationisteja, jotka ovat pahasti vieraantuneet todellisuudesta. Ja vaikka yksi keskeinen ristiriita eli Pyhä Kolminaisuus onkin eliminoitu Jehovan Todistajien oppirakennelmista, ne perustuvat silti muihin Raamatun valheisiin ja satuihin, joten mainintaani heidän loogisimmasta asemastaan kristinuskon lahkojen joukossa ei tule ottaa ylistyksenä tai kehuna. Totean vain tosiasian, en sen kummempaa.

Kolminaisuuden hylkääminen on tietysti hyvä ja looginen syy hylätä koko kristinusko.


LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2017-11-11: Törmäsin taas tänään siihen 60-vuotiaaseen hihhuliin, josta mainitsin blogini alussa. Hän uhosi keskustelupalstalla, että uskonnollista kirjallisuutta hänellä on 11 hyllymetrillistä. En siis keskustelut häneen kanssaan, se on turhaa, sillä hänellä on vainoharhoja ja muitakin mielenterveydellisiä ongelmia, jotka ilmenevät mm. pakkomielteenä puhua kokemattomuudesta homoseksissä ja vanhoista "synneistään". Mutta vaikka kukaan ei noilla palstoilla yleensä vastailekaan hänen sekaviin ja itseään toistaviin juttuihinsa, siitä huolimatta hän aina välillä postailee niitä keskustelupalstoille. Tänäänkin hän jauhaa ihan niitä samoja teologisia juttuja, jotka hän on jo varmaan satoja kertoja tuonut esiin aiemmin.

Kirjoitin muuten alkuperäisessä blogissani virheellisesti. Ei tämä kyseinen mies tietenkään ole perustanut uskoaan pelkkään Raamattuun ja omaan ymmärrykseensä. Tänään sanomansa mukaan hän on käynyt useita vuosia kirjeenvaihtoa eri lahkojen pappien kanssa ja pohtinut heidän kanssaan teologisia oppirakennelmia. Lisäksi tuo 11 hyllymetriä hengellistä kirjallisuutta on toki myös tarkkaan luettu eli sieltäkin hän on mielestään saanut tietoa. Tällä kahelilla on hyllyssään mm. adventistien profeetan, Ellen G. Whiten kaikki suomennetut teokset alkuperäispainoksina ja luullakseni hänellä on myös ne, joita ei ole suomennettu. Hän oli siis aiemmin luterilainen, mutta sekosi 1990-luvun puolivälissä niin pahasti, että omisti elämänsä Seitsemännen Päivän Adventismille eli yhdelle hullulle, fundamentalistiselle lahkolle, joka uskoo Raamattuun täysin kirjaimellisesti.