Commodore 64 - Tasavallan Tietokone kirja on julkaistu

Laitoin keskiviikkona 27.09.2017 Verkkokaupasta tilaukseen aivan uuden kirjan Commodore 64 - Tasavallan Tietokone. Kyseinen teos kuuluu käsittääkseni Suomi 100 vuotta -juhlavuoden tapauksiin. En tiedä kirjasta kovin paljon, mutta taisin pari viikkoa sitten lukea, että siinä selostetaan Commodore 64 kotitietokoneen vaiheita nimenomaan Suomen näkökulmasta. Kirjassa pitäisi lukemani mukaan olla myös koneen omistajien muisteloita 1980-luvun ajoista. Minähän olen jo kauan sitten kertonut hieman omia näkemyksiäni kotitietokoneiden vallankumouksesta 1980-luvulla. Ne tarinat löydät sivujeni tietokoneosiosta.

commodore 64 tasavallan tietokone verkkokaupan kirjatilausvahvistus

On totta, että Commodore 64 oli koko maailmankin mittakaavassa erittäin suosittu Suomessa. Sanotaan, että se oli jopa kaikista maista suosituin juuri Suomessa jos suhteutetaan myytyjen koneiden määrä maamme silloiseen väkilukuun. Muistan hyvin itsekin, että C64 tuntui olevan se yleisin kone ja siksi voitaneen väittää, että se oli myös se kulttuuriimme eniten vaikuttanut laite. Tuntuu silti reilummalta puhua yleisesti 8-bittisten kotitietokoneiden vallankumouksesta 1980-luvulla kuin pelkästään keskittyä hehkuttamaan miten merkityksellinen C64 oli Suomen kannalta.

Olen kerännyt kaikki alkuvuosien Mikrobitit ja Printit. Niistä ja saman aikakauden Tekniikan Maailma-lehdistä selviää, että kyllä Suomessa oli muitakin 8-bittisiä kotitietokoneita kuin C64. MSX-tyyppisiä koneita oli esimerkiksi Spectravideon, Sonyn, Canonin, Toshiban, Philipsin ja Hitachin valmistamina. MSX oli siis eräänlainen standardimäärittely, joka mahdollisti ohjelmistojen siirrettävyyden eri koneiden välillä, sillä MSX-standardi määritteli tietyt vaaditut rautaspeksit ja rajapinnat. Englantilainen Sinclair taas valmisti esimerkiksi ZX Spectrum mallisia koneita. Olipa jopa kotimainen kone nimeltä Salora Fellow, mutta totuuden nimessä on sanottava, että se oli hyvin harvinainen samoin kuin vaikkapa epätavallinen ORIC-1. Atarin 8-bittisiä koneita (esimerkiksi 400, 800, 600XL, 800XL) oli myös jonkin verran, mutta niiden suosio oli suurempi USA:ssa kuin Euroopassa.

Aiemminkin olen maininnut, että 1980-luvun aikaan koneiden käyttäjät saattoivat muodostaa tavallaan omissa poteroissaan majailevia jossain määrin fanaattisiakin leirejä, joissa se oma tietokone nähtiin ylivertaisena muihin verrattuna ja muita tietokoneita saatettiin halveksia ja nauraa. Kuitenkin jälkeenpäin ajatellen tuollainen leiriytyminen oli lähinnä typerää eikä suurimmaksi osaksi perustunut faktoihin. Tarkoitan, että koneiden välisissä teknisissä ominaisuuksissa ei usein ollut niin kauhean suuria eroja vaikka toki niitä oikeastikin oli olemassa. En lähde tässä siihen suohon, että yrittäisin eritellä mikä kone oli missäkin suhteessa hyvä tai huono. Erilaisia koneita oli iso määrä ja jos joku on kiinnostunut moisista vertailuista, tietoja voi yrittää etsiä noista mainitsemistani vanhoista kotitietokonelehdistä tai muualta netistä.

Eräässä Mikrobitti-lehdessä vuoden 1984 lopulla esitellään kannessa Spectravideo MSX 728 ja Commodore 64 kilpailevina koneina. Siitä on vuosia kun olen lukenut kyseisen vertailevan jutun, joten en muista mitä siinä sanottiin. Mutta perustuen omiin tietoihini kyseisistä koneista, jos vertailu on ollut vähänkään objektiivinen, niin uskon, että tekniset erot eivät ole olleet suuria. Commodore 64 ei ole mitenkään ylivertainen verrattuna Spectravideo MSX 728:aan, mutta C64 taisi olla halvempi ja kun se alkoi saada suosiota, niin suosio kasvatti lumipalloefektinä lisää suosiota ja siksi C64 lähti lentoon. Kun "kaikilla kavereilla" tuntui olevan C64, se piti sitten itsellekin saada. Olihan siinä perusteena myös se, että alkuperäiset tietokonepelit olivat hyvin kalliita ja oli yleisessä tiedossa, että C64-jengeissä piraattipelejä pystyi kopioimaan kaverilta toiselle. Eli ostamalla C64 koneen sai lähes automaattisesti pääsyn laajaan pelivalikoimaan ja tämä oli hyvin tärkeää koneen myynnin kannalta. Näin ainakin uskon asian myös itse aikoinaan läpikäyneenä.

Pitää siis vankasti muistaa, että hyvin suuri osa C64:n käyttäjistä oli aikanaan lapsia tai teinejä, eikä heillä ollut säännöllisiä merkittäviä tuloja. Vaikkapa alkuperäinen Activisionin Pitfall II maksoi kasettiversiona 120 markkaa vuonna 1984 ja se oli valtava summa rahaa yhdestä tietokonepelistä! Lapsen vanhemmiltaan mahdollisesti saama viikkoraha saattoi olla vaivaiset 5 markkaa tai 10 markkaa. Ilmaiset piraattipelit nostivat kiistatta C64:n suosiota merkittävästi. Saa nähdä kerrotaanko tuo karu tosiasia kiertelemättä siinä uudessa kirjassa vai jätetäänkö mainitsematta tai kaunistellaan asiaa.

Eilen sain tekstiviestin Verkkokaupasta ja siinä sanottiin, että kirja on viimeinkin noudettavissa. Sen piti tietääkseni ilmestyä jo 02.10.2017, mutta jostain syystä julkaisu oli kai myöhästynyt ja kirjaa sai vasta 10 vuorokautta myöhemmin. Voi myös olla, että kirjan suosio on yllättänyt myyjät ja siitä on jouduttu ottamaan uusi painos tai lisätilauksia. En tiedä miten monta C64 konetta Suomessa lopulta myytiin, mutta ehkäpä kirjassa olisi siitäkin jokin arvio. Joka tapauksessa koneita oli liikenteessä hillitön määrä ja siksi ei olisi mitenkään ihmeellistä jos nyt Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi moni C64-fani haluaisi ostaa tämän kirjan itselleen.

En tiedä jaksanko tänään enää lähteä Verkkokauppaan noutamaan kirjaa, mutta olisihan se hyvä hakea sieltä viimeistään lauantaina. Ainakin ennen sinne Jätkäsaaren Verkkokauppaan on päässyt hyvin helposti jollain raitiovaunulla, joten pitää nyt selvittää millä ratikalla se parhaiten onnistuisi.

Ehkäpä en lopetakaan tätä blogiani vielä, vaan puhun vielä muutamalla sanalla näistä tietokoneisiin liittyvistä vallankumouksista. 8-bittisten kotitietokoneiden tuleminen aikanaan oli kiistatta vallankumous, sillä se demokratisoi tietokoneiden käytön sellaiseksi, että tavallisilla kansalaisilla oli mahdollista hankkia tietokoneita ja tehdä niillä mitä halusivat. Nuo ensimmäiset kotitietokoneet opettivat suurelle joukolle ohjelmoinnin alkeet ja tutustuttivat tietokoneisiin madaltaen näin kynnyksen lähestyä niitä ja käyttää niitä rohkeasti ja avoimesti. Nykykoneisiin verrattuna 8-bittisten koneiden tehokkuus ja ohjelmistot olivat tavattoman alkeellisia, mutta jostainhan sitä piti lähteä liikkeelle ja sen jälkeen koneiden evoluutio on ollut hurjaa sekä laitteiston että ohjelmistojen puolella.

Joskus sanotaan, että ihminen voi olla vallankumouksen keskellä, mutta ei välttämättä tiedosta sitä asiaa sillä hetkellä. Aika pitkälti näin oli kotitietokoneiden vallankumouksenkin aikaan. Oli tietysti mahtava tunne kun tietokoneet saapuivat ja niitä pääsi kokeilemaan, mutta harva kykeni ymmärtämään sen kauaskantoiset kulttuurilliset seuraukset. Koneena Commodore 64 jää historiaan legendana, joka ei toivottavasti unohdu koskaan. Yhtä tärkeitä olivat kuitenkin muutkin 8-bittiset koneet niille käyttäjille, joille ne olivat ensimmäinen kosketus tietokoneiden maailmaan. Ei siis pidä väheksyä myöskään niitä muita koneita, sillä niidenkin osuus vallankumouksessa oli omanlaisensa. Jos esimerkiksi se ensimmäinen tietokone itsellä sattuikin olemaan vaikka halvempi ja vähän huonompi Sinclair ZX Spectrum 48K eikä C64, niin varmasti se kone jää silti omistajalleen mieleen ikuisiksi ajoiksi laitteena, joka sai aikaan jotain poikkeuksellista.

Tämä menee jo hieman ohi päivän blogini aiheen, mutta liittyy silti samaan jatkumoon ja teemaan. Toinen kokemani tietokoneisiin liittyvä vallankumous oli Internetin tulo kaiken kansan käyttöön. Tuolloinkin 1990-luvulla ilmassa oli tavatonta innostusta sähköpostin, uutisryhmien, FTP-palvelinten, Internet Relay Chatin ja uuden World Wide Webin kasvattaessa suosiotaan. Aivan uudenlaiset yhteydet, julkaisumuodot ja tavat ilmaista itseään tulivat mahdollisiksi. Tietokoneen käyttäjä ei ollut enää suhteellisen eristäytyneenä omissa oloissaan koneensa kanssa, vaan yhteys Internetin kautta oli auki ulkomaailmaan. Nyt vuosia myöhemmin Internet on arkipäivää ja se on mullistanut maailmaa valtavassa määrin mikäli verrataan nykytilannetta aikaan, jolloin Internet oli vain yliopistotutkijoiden temmellyskenttä. Kehitys on ollut uskomatonta! Tänä päivänä on jopa lähes mahdotonta kuvitella millaista elämä saattoi olla ennen Internetiä ja sen palveluita.


LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2017-10-13: Menin töistä bussilla Hakaniemeen ja jatkoin sieltä 6T ratikalla Jätkäsaareen ja hain kirjan Verkkokaupasta. Noutokokemus oli vähän ristiriitaisia tunteita herättävä. Astuttuani liikkeeseen menin automaatille, johon syötin tilauskoodinumeroni. Laite lähetti tiedot eteenpäin varastoon ja kirja toimitettaisiin noutotiskille. Kun kirja olisi tiskillä, saisin sähköpostin ja tekstiviestin tiedokseni. Positiivista oli, että pystyin itsepalveluna hoitamaan tuon kaiken ja käyttöliittymä oli niin helppo käyttää kuin mikään vain voi olla. Mutta odotusaika varastosta noutamiselle oli 15 minuuttia! Kyllä, viisitoista minuuttia!

Se on käsittämättömän pitkä aika pyöritellä peukaloitaan odottaessaan vuoroaan, sillä en aikonut kävellä liikkeessä tai ostaa mitään uutta. En nimittäin oikein ikinä harrasta heräteostoksia tai päätöntä pyörimistä kaupoissa sillä periaatteella, että "Katselenpa löytyisikö jotain kiinnostavaa ostettavaa". Odotin kärsivällisesti sen 15 minuuttia ja pääsin onneksi noutotiskille ilman jonotusta. Maksoin kirjan lähimaksulla ja lähdin raitiovaunulla takaisin kohti kotiani.

Sain kirjan luetuksi pari tuntia sitten. Sivuja taisi olla noin 220, joista osa oli kuvia. Kirja oli helppolukuista tekstiä, joten sen kanssa ei paljon aikaa kulunut. Commodoren taustatarina oli sitä paitsi jo minulle aivan tuttu Brian Bagnallin Commodore-kirjasta eli pystyin lukemaan tietyt firmaa koskevat historia- ja faktaosuudet melkeinpä silmäilemällä. Yleisesti ottaen koen, että sain vastinetta 23,90€ hinnalle. Kirjasta selvisi paljon nimenomaan Suomea koskevia faktoja, joita ei ole missään aiemmin kerrottu. Uskon siis, että kovimmatkin Commodore-fanit löytävät tästä kirjasta runsaasti uutta ja kiinnostavaa informaatiota.

Pari pientä kritiikkiäkin pitää silti antaa:

  1. Osittain koska kirja pohjaa myös haastateltavien lausuntoihin, samoja asioita jankutetaan siinä jonkin verran vaikka ne olisi sanottu jo kerran tai kaksikin. Tosin hieman turhaa toistoa taisi esiintyä sellaisissakin kohdissa, jotka eivät perustuneet haastatteluihin.
  2. Kirjassa oli mielestäni täysin turha, irrallinen ja erittäin subjektiivinen "C64:n 10 parasta peliä osio", joka olisi kuulunut jättää kokokonaan pois. Kuusneloselle julkaistiin tuhansittain pelejä ja niistä oli ihan turha nostaa mielivaltaisesti esille kymmenen.

Kokonaisuutena kuitenkin kirja oli erittäin ammattitaitoisesti ja asiantuntevasti kirjoitettu. Aihepiiri ei ole mitenkään helppo käsitellä ja eheän kokonaisuuden saavuttamiseksi oli selvästi nähty paljon vaivaa. Tapanani ei ole antaa arvoisteluissa tähtiä tai numeerisia pisteytyksiä enkä aio sitä tehdä nytkään. Tietokirjallisuutena tämä kirja ajaa hyvin asiansa ja minusta tuntuu, että nyt tänä vuonna oli juuri oikea aika julkaista tällainen laadukas kirja!


LISÄYS YLLÄ OLEVAAN BLOGIKIRJOITUKSEEN 2017-10-14: Nostin alkuperäisessä tekstissäni esille piraattipelien saatavuuden ja sen, että se oli merkittävä sysäys Commodore 64:n suosioon. Pohdin uskallettaisiinko asia kertoa kirjassa suoraan ja kiertelemättä. Kyllä tuo asia siellä aika rehellisesti nostettiin esille yhtenä suosion syynä. Eli siitäkin pisteet kirjoittajalle, että hän ei yrittänyt lakaista faktoja maton alle.