Musiikki 1980-luvulla

1980-luku oli syntetisaattoripohjaisen pop- ja tanssimusiikin ja ns. uuden aallon musiikin kulta-aikaa. Soundimaailma muuttui radikaalisti verrattuna esimerkiksi 1970-lukuun, jolloin vielä käytettiin paljon perinteisiä soittimia - joskin analogisia syntetisaattoreitakin käytettiin jonkin verran esimerkiksi progressiivisessa rockissa. 1980-luvulla kuvioihin tulivat syntetisaattoreiden lisäksi sähkörummut, joiden soundi rock-musiikissa lisäsi biiseihin ja albumeihin munatonta ja muovista soundia. Tämä muovinen, prosessoitu, liikaa kaikua sisältävä sliipattu soundi sopi mielestäni omalla tavallaan pop- ja disco-musiikkiin ja teki siitä uniikkia. Mutta rock-musiikissa tämä soundimuutos oli selvästi huonompaan suuntaan. 1970-luvun päättyessä hienot rock-soundit ja kunnianhimoisemmat biisitkin jäivät monelta bändiltä unholaan kun otettiin käyttöön uuden 1980-luvun ajan henkeen sopivat, tuolloin uusinta uutta edustaneet digitaaliset syntetisaattorit ja sähkörummut. Annan seuraavassa joitakin esimerkkejä vanhan liiton artisteista, jotka menivät mukaan 1980-luvun muoviseen soundimaailmaan. Näitä on varmasti hyvin paljon muitakin.

On aika kamalaa ajatella, että muusikoiden kuolema olisi hyvä asia, mutta ainakin John Bonhamin kuolema syyskuussa 1980 tarkoitti sitä, että Led Zeppelin käytännössä lakkasi olemasta ja emme koskaan nähneet sitä kauhun päivää kun Bonham olisi käyttänyt sähkörumpuja ja Zeppelinin musiikki olisi muuttunut munattomaksi syntikkapopin ja rockin välimuodoksi. Ehkä Jimmy Page ei olisi sen sallinut tapahtua muutenkaan - en tiedä. Jimi Hendrix kuoli jo 10 vuotta aiemmin kuin Bonham, joten hänenkään musiikkinsa ei kerinnyt "muoviintua".

Oli tietenkin myös artisteja, jotka eivät menneet mukaan 1980-luvun soundeihin. Yksi näistä oli Johnny Winter, joka jatkoi bluesrockin paahtamista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kitarasankareista myös Stevie Ray Vaughan oli uskollinen old school rock- ja blues-meiningille vaikka Stevie ei vielä 1970-luvulla ollutkaan maailmantähti, mutta 1980-luvulla hän sitä oli. Robin Trower jatkoi bluesrockin parissa. Kitarasankareista Jeff Beck meni mukaan kasarivillitykseen albumillaan Flash (1985). Levyllä on täysin 1980-lukulaiset syntikkavetoiset soundit ja tuolloin Jeff myös käytti hetken aikaa muodikasta Jackson Soloist "hevikeppiä" kitaranaan.

Deep Purplen soundi levyllä Perfect Strangers (1984) oli jollain lailla modernimpi kuin 1970-luvun albumeilla, mutta Purple pysyi kuitenkin tyylilleen uskollisena eikä mennyt ollenkaan mukaan syntikka- ja rumpukonevillitykseen. Samoin AC/DC pysyi tyylilleen uskollisena ja soitti perusrockiaan läpi koko 1980-luvun vaikka Blow Up Your Video (1988) taitaakin paikoin sisältää liikaa kasarityylistä kaikua. En ole ihan varma tästä.

On vaikeaa sanoa oliko 1980-luvun soundivillitykseen lähteminen yksiselitteisesti tuomittava asia. Jos ajatellaan maalaustaidetta, niin me hyväksymme mestarimaalareille erilaisia luomiskausia. Toisin sanoen maalari voi hyvin edustaa myös eri tyylisuuntia eri aikoina, joten miksi tätä ei voitaisi sallia muusikoillekin? David Bowie on kuuluisa nimenomaan vaihtuvista kausistaan samoin kuin Jeff Beck. Myös näyttelijöiden kohdalla on sama ilmiö. Kotimaassa Vesa-Matti Loiri, Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala nähtiin pitkään komediallisten huumoriroolien esittäjinä ja heitä karsastettiin muissa rooleissa. Ulkomailla Anthony Perkins, joka näytteli Norman Batesia Alfred Hitchcockin klassikossa Psycho (1960) jäi roolinsa vangiksi ja hänet muistettiin koko lopun uraansa psykomurhaajana.

Moni nuori kuuntelija sai ensikosketuksensa vaikkapa ZZ Topiin vasta 1980-luvun albumeiden kautta ja näin ollen heillä ei ollut ennakkokäsitystä siitä millaista Topin musiikin kuuluisi olla. Saattaa olla niinkin, että näiden pop-henkisten levyjen kautta he perehtyivät myös Topin vanhempaan tuotantoon ja hyväksyivät sen vaikka se olikin erilaista kuin kasarituotanto. Henkilökohtaisesti olen silti sitä mieltä, että 1960- ja 1970-lukujen orgaaninen ja raaka rock-soundi sopii rock-musiikkiin paljon paremmin kuin muovinen kasarisoundi.