Vox AC30 haaveen toteuttamisesta

Alkusanat

Tulen kirjoittamaan tämän blogini kahdessa osassa. Ensimmäisen osan eli Ennakko-onanoinnin kirjoitan nyt heti. Toinen osa tulee olemaan nimeltään Ostopäivä tai jotain vastaavaa, ja sen kirjoitan toivoakseni sunnuntaina 30.07.2017, jolloin kaupat on tarkoitus lyödä lukkoon. Olen siis viimeinkin ostamassa Vox AC30:tä! Tässä taitaa käydä niin, että onanointiosuus muodostuu tekstipainotteiseksi ja mikäli kaupat toteutuvat suunnitelmien mukaisesti, jälkipuolisko tulee olemaan lähinnä riemunkiljahdus ja muutama kuva sekä nupista että kaapista.

Ennakko-onanointi

Olen jo ainakin reilun kahden vuoden ajan haaveillut vanhasta 1960-luvun Vox AC30 vahvistinkombosta. Aiemmassa blogissani olen selittänyt kuinka tulin aloittaneeksi kelanauhaharrastukseni ja siitähän selviää, että etsin tuolloin vahvistimia hakusanalla "Vox" ja törmäsinkin vahingossa "ReVox" kelanauhuriin. Kelanauhoja on tätä kirjoitettaessa kertynyt 58kpl ja niiden hankintatahti on huomattavasti hidastunut. Aion silti varmaan jatkossakin ostaa jokusen nauhan lisää, koska erityisesti ainakin Led Zeppelinin kolme ensimmäistä albumia kiinnostavat minua kelanauhamuodossakin. Kuitenkin kelanauhakokoelmani on hyvällä mallilla ja olen siirtänyt kelanauhojen keräilyn taustaprosessiksi matalalle prioriteetille.

Sen sijaan innostukseni Vox-vahvistimiin on saanut viime aikoina uutta puhtia. Suunnittelin säästäväni rahaa Vox AC30 vahvistinkomboon ja panostavani siihen joskus loppusyksystä enimmillään noin 3000€. Olin tutkinut tarjontaa ja todennut, että sillä hinnalla pitäisi hyvinkin irrota joku ihan hyvä 1960-luvun Vox AC30, ja mahdollisesti voisi päästä halvemmallakin. Huomasin kuitenkin vähän aikaa sitten hämmästyksekseni, että Suomessa olisi tarjolla vuodelta 1964 olevat Vox AC30 vahvistinnuppi ja siihen kuuluva 2x12 kaappi varsin edulliseen hintaan. Olen nyt suunnannut hypomaanisen innostukseni tuota houkuttelevaa legendaarista yhdistelmää kohtaan.

Itse asiassa kaupat on jo sovittu ja ne pitäisi solmia sunnuntaina 30.07.2017. Myyjän mukaan vahvistin on juuri huollettu ja kaiken pitäisi olla toimintakunnossa. Itseäni eivät tremolo- tai vibrato-kanavat juurikaan kiinnosta, mutta kyllähän se on niin, että niidenkin on syytä olla toimivia. En ole elektroniikka-asiantuntija, mutta myyjä sanoi, että joitakin suotokondensaattoreita vahvistimeen on jouduttu vaihtamaan, mutta esimerkiksi muuntajat ovat alkuperäisiä. Etuasteputkina näkyi olevan ainakin Mullardin vanhoja putkia. Vahvistin on se Top Boost malli eli siinä on erilliset säädöt diskanttipuolelle. Riippuen soittajasta, Top Boost mallia joko halutaan tai ei haluta, mutta ilmeisesti haluajien leiri on suurempi kuin vastustajien.

En tahdo mainita tässä kauppasummaa, mutta se on kohtuullinen ja minun pitäisikin suorittaa tilisiirto myyjälle tämän viikon aikana. Vahvistinta ei onneksi tarvitse postittaa, sillä se sijaitsee kotikaupungissani Helsingissä. Ajattelin mennä metrolla määränpäähän ja palata takaisin vahvistimen kanssa taksikyydillä, mutta myyjä tarjoutui heittämään kamat farmariautossaan luokseni Kallioon. Suunnitelma kuulostaa minusta oikein hyvältä, sillä siinä säästyy jokunen kymppi taksikuluissa eikä minun tarvitse harhailla kaupunginosassa, jota en tunne. Älypuhelintahan minulla ei vieläkään ole, joten joudun suunnistamaan tulostettujen karttojen avulla silloin kun tarvetta sellaiseen on.

Tämä erillinen Vox AC30 vahvistinnuppi + 2x12 kaiutinkaappi yhdistelmä ei ilmeisesti ole niin haluttua tavaraa kuin kombomalli on. Se selittäisi myös alhaisemman hinnan. Ainoa oleellinen ero näiden kahden välillä on se, että tässä tavoittelemassani mallissa kaiutinkaappi on takaa suljettu kun taas kombomalli on takaa avoin. Siinä tulee ilmeisesti joitakin soundieroja, mutta lienee jälleen kerran vahvasti makuasia kumpi soundi on miellyttävämpi. Ja totuuden nimissä en usko, että kyse on kovinkaan isosta erosta. Kaiutinelementit kaapissa ovat ne AlNiCo Blue elementit, joita kansan enemmistö kaiketi pitää parhaimpina. Tämä tarkoittaisi yhdistelmän ajoittamisen suhteen sitä, että kokonaisuus on kasattu alkuvuodesta 1964, sillä myöhemmin samana vuonna alettiin käyttämään hopeanvärisiä Celestionin kaiuttimia. Olen kuitenkin jostain nettifoorumilta lukenut väitteen, jonka mukaan sinisillä ja hopeanvärisillä Celestioneilla ei olisi rakenteellisesti mitään eroa. Kyseessä olisi näiden väitteiden mukaan täsmälleen sama kaiutin eri värisenä. En tiedä asiasta enempää.

Amerikan Amazon tarjoaa alle satasella hienoa yli 600 sivun kovakantista kirjaa Vox-vahvistimista. Kirjan nimi on Vox Amplifiers - The JMI Years ja aion hankkia sen jossain vaiheessa. Kirja on varmasti melkoista vahvistinpornoa ja se onkin saanut lukijoilta loistoarvostelut tarkkuudestaan ja painolaadustaan. Kirjaa etsiessä pelkäsin, että kyseessä olisi jonkun fanipojan kiireessä kasaan kyhäämä pehmeäkantinen roskaläjä, mutta näin ei onneksi tuntuisi olevan.

Palataan ennakko-onanointiimme. Kyseessä on siis todella peräti vuodelta 1964 oleva vahvistin ja siihen kuuluva kaappi. Englannissahan ne on tietenkin valmistettu ja "JMI" tarkoittaa Jennings Musical Instruments. Noita aikoja kun muistelee, niin tulee mieleen, että silloin Beatles ja Rolling Stones vasta aloittelivat taivaltaan tähteyteen. Samoin The Yardbirds ja The Kinks olivat vielä hyvin alkuvaiheessa uriaan. Nuo kaikki uskomattomat yhtyeet, ja lukemattomat muut artistit, ovat jossain vaiheessa luottaneet Voxeihin jo pelkästään siitä syystä, että tuohon aikaan Englannissa ei paljon vaihtoehtoja ollut. Yhdysvalloissa toki oli Fender, joka teki Telecaster- ja Stratocaster-sähkökitaroiden lisäksi hyviä vahvistimia, mutta Englannin puolella Vox oli kuningas eikä esimerkiksi Marshall ollut vielä saanut paljon jalansijaa vaikka Marshall perustettiinkin jo vuonna 1962. Vox AC15 oli tullut markkinoille jo vuonna 1958.

Taidankin seuraavaksi tehdä sen tilisiirron niin asia on sitten siltä osin kunnossa.

Ostopäivä

Hurraa! Tein tilisiirron ja myyjä sanoi, että hän voikin tuoda kamat minulle jo tänään. Näin tapahtuikin noin klo 20. Vaihdoimme muutaman sanan kadulla ja myyjä oli todella ystävällinen. Sitten roudasimme nupin ja kaapin rappukäytävään, josta sainkin ne itse siirrettyä hissiin ja sisään kämppääni.

Mietin ensin, että en saa nuppia ja kaappia kytkettyä toisiinsa ennen kuin ostan kaiutinkaapelin F-musiikista, mutta olin onneksi väärässä. Olihan minulla kaksikin kaiutinpiuhaa kotona. Olen nimittäin käyttänyt Orange Tiny Terror nuppia THD Hot Plate keinokuorman läpi brittiläiseen Orange PPC112 kaappiin, mutta nuo eivät ole olleet kytkettynä vähään aikaan. Lainasin siis sopivan piuhan noista ja sain Vox AC30 nupin ja kaapin kytkettyä toisiinsa.

Fender Stratocastereistani ei ollut mikään vireessä ja kielet niissä olivat vanhat, joten päätin kokeilla Voxia samalla kitaralla kuin mitä käytin Colorsound Overdriver testissäni. Eli kaivoin esiin Gibson SG Deluxen vuodelta 1973. Koska minihumbuckerit ovat tummemmat kuin yksikelaiset mikrofonit, jotka Stratocasterissa on, päätin kokeilla Brialliant-kanavaa ensimmäisenä. Tässä Top Boost mallisessa Voxissa on siis erikseen Bass- ja Treble-säätimet ja ne koskevat nimenomaan tuota Brilliant-kanavaa. Säädin treblet hyvin korkealle ja vähensin bassoa tavoitteenani saada hyvin kirkas puhdas äänenväri. Mutta se ei vain tuntunut onnistuvan. Soundi oli tosi tunkkainen ja basso ylikorostunut. Oliko minua sittenkin kusetettu ja edullinen Vox AC30 vahvistin olikin jollain tavalla viallinen? No, saisihan sen korjautettua vaikkapa Uraltonessa jos se rikki olisi. Vai voisiko soundi minihumbuckereilla oikeasti olla näin paska? Vai voinko minä kuulostaa näin kauhealta ja parempi soittaja kuulostaisi paremmalta?

Noin kymmenen minuutin pähkäilyn, hämmennyksen ja vitutuksen jälkeen koin valaistumisen. Tässä Voxissahan on sama juttu kuin vanhoissa Tone Bender fuzz-pedaaleissa ja Fulltonen Soul-Benderissä: Tone-potikat toimivat nurinpäin! Olin automaattisesti olettanut, että kääntämällä Trebleä korkealle saa enemmän diskanttia ja bassossa vastaavasti, mutta AC30:ssä asia on täsmälleen päinvastoin. Olin säätänyt vahingossa soundin, jossa oli hirveästi bassoa eikä juuri yhtään diskanttia! Kun lopulta tajusin virheen ja sain Tone-säädöt kohdilleen, oli puhdas soundi aivan loistava! Kulutin paljon aikaa ihan perussointujen soittamiseen ja äänenvärin säätelyyn. Kokeilin eri voimakkuuksia vahvistimesta, kitarasta ja säädin kitaran tonea. Kokeilin kaulamikkiä ja molempia mikkejä yhtä aikaa jne.

Täytyy sanoa, että odotukseni ylittyivät. Harjaamalla huolellisesti plektralla yläkieliäkin saa mahtavan heleän puhtaan soundin, joka on todellakin sitä klassista Voxia. Mielestäni tämä äänenväri hakkaa vaikkapa Marshallien puhtaat soundit helposti. Vanha Marshall on omimmillaan overdrivessä, mutta en silti halua haukkua senkään puhdasta soundia. Sekään ei ole missään nimessä huono, mutta Vox on tässä puhtaassa soundissa vain ihan omassa laatuluokassaan.

Aion jatkossa testata vielä Stratocasterilla puhtaalla soundilla. Lisäksi aion kokeilla miten AC30 ottaa vastaan jonkun fuzz-pedaalin. Minulla on niin monta fuzzia, että tässä alkaa olla valinnanvaikeutta, että millä testaisi. Mitään kuvia en Voxistani ehtinyt ottaa, sen verran paljon innostuin soundien testaamisesta. Voin vain lopuksi todeta, että tiedän jo nyt, että Vox oli yksi parhaita ostoksiani koskaan. Tämä päivä siis päättyi hyvin vaikka ensin pahasti pelästyinkin, että olinko ostanut rikkinäisen vahvistimen. Ehkä tuo pelästyminen vielä jopa lisäsi riemua siitä kun Vox AC30 lopulta toimikin hienosti!