Tapahtumarikas torstai

Ennen kuin kerron tämän päivän kiinnostavista tapahtumista, otetaan vielä muutama sana eilisestä C64 Manic Minerista. Vaikka pelasinkin aika kehnosti, niin tulin tänään ajatelleeksi, että yhden läpipeluukierroksen ennätystulokseni on luultavasti korkeatasoinen. Syyt ovat seuraavat:

Noiden seikkojen ansiosta olen varma, että tulokseni 31646 kahdenkymmenen pelatun huoneen jälkeen on erittäin hyvä, mutta eipä siitä sen enempää. Enpä muuten eilen illalla enää jaksanut alkaa virittelemään VIC-20:ta toimintaan vaikka olinkin harkinnut tekeväni niin.

Sen sijaan tänään on taas uusi päivä ja uudet kujeet! Ostin legendaariseen Atari 800 tietokoneen, virtalähteen ja kahdeksan pelimoduulia. Atari 800 julkaistiin 1979. Oma yksilöni on todennäköisesti hieman uudempi, sillä siinä on aivan alkuperäisiin koneisiin verrattuna enemmän muistia eli 48 kilotavua sisäänrakennettuna. Sen perusteella kone ajoittunee vuoden 1981 tienoille.

Vaikka Prosessori-lehti hehkuttikin 4/1982 numerossaan Commodore VIC-20:n olevan ensimmäinen kunnollinen kotitietokone, totuus on toisenlainen. Atari 800 on minun mielestäni kiistatta aikansa edistynein kotimikrotietokone. Siinä on todella hyvät grafiikka- ja ääniominaisuudet, jotka ovat oikeastaan Commodore 64:n veroiset. Prosessorina pörrää 6502 kellotaajudella 1,79 MHz. Kuten sanoinkin, uusimmissa versioissa on RAM-muistia 48K. Yhtenä VIC-20:n valttina pidettiin sen "oikeaa kirjoituskonenäppäimistöä", mutta kuten alla olevasta kuvasta käy ilmi, Atari 800:n näppäimistökin on aivan "oikea":

atari_800_front

Tietokone on luonnossa todella makean näköinen eivätkä kuvat tee sille täyttä oikeutta. Testatakseni konetta otin esille Synapse Softwaren vuonna 1982 julkaiseman Chicken pelimoduulin:

atari_chicken_cartridge_box_front atari_chicken_cartridge_front

Sitten avataan Atari 800:n moduuliluukku. Edellinen omistaja totesi, että harvassa tietokoneessa tai konsolissa on nykyään valurautaosia, mutta kuten huomaat, Atari on todella lujaa tekoa ihan fyysisestikin:

atari_800_cartridge_slot_opened

Pelimoduuli laitetaan sisään. Päältälatausmekanismi on todella kätevä ja muistuttaa hieman esimerkiksi Spectravideo SVI-728 moduuliluukkua:

atari_800_chicken_cartridge_inserted

Tässä vielä lähikuva Atari 800 logosta ja koneen virtalähteestä:

atari_800_logo atari_800_power_supply

Sivukuva ennen ja jälkeen videopiuhan kytkemisen:

atari_800_side atari_800_side_video_cord_plugged

Harmi kyllä kokeiluni epäonnistui, sillä yllättäen virtatöpseli onkin vanhaa, maadoittamatonta mallia. Tämä ei sovi moderniin pistorasiaan:

old_style_power_cord

Tiedän kuitenkin koneen olevan toimiva, sillä edellinen omistaja demonstroi sitä Donkey Kong pelimoduulilla. Täytyy keksiä tuohon töpseliongelmaan hyvä ratkaisu. Käännyn luultavasti asiansa osaavan sähkömiehen puoleen, sillä itse en tiedä mitä pitäisi tehdä.

Atari 800:n testaus siis keskeytyi, mutta en lannistunut, vaan siirryin seuraavaksi kokeilemaan Commodore VIC-20:ta ja sen 16K lisämuistia. Harmaa piuha vasemmalla kuuluu kasettiasemaan. Musta piuha menee monitoriin. Oikealla näkyy kuinka VIC-1111 16K muistinlaajennusmoduuli on kytketty tietokoneeseen:

vic_20_ready_to_go

Ennen virran laittamista päälle tein vielä lopullisen varmistuksen, että muistinlaajennusmoduuli oli varmasti painettu pohjaan asti kiinni. Sen jälkeen rohkeasti virta koneeseen:

vic_20_powered_on

Buutti on onnistunut ja 16K lisämuisti on käytössä! Ruudulla lukee todisteeksi 19967 BYTES FREE kun ilman laajennusta vapaita tavuja on vaivaiset 3583. Mahtavaa! Laitoin samantien Krazy Kong kasetin kasettiasemaan ja annoin LOAD latauskäskyn:

vic_20_boot_okay

VIC-20 on löytänyt ohjelman nauhalta ja aloittaa latauksen:

vic_20_found_krazy_kong

Lataus kesti kauan kuten arvata saattaa. Lopussa kasettiaseman kierroslaskuri näyttää lukemaa 114:

vic_20_krazy_kong_counter_114

Peli on menestyksekkäästi ladattu:

vic_20_krazy_kong_running

Ikävä kyllä olin sen verran muistamaton, etten tajunnut heti etsiä monitorin takaa nappia, jolla kuvan vertikaalista asemaa voi säätää. Krazy Kongin kuva ei nimittäin ollut ihan kohdillaan.

Muutenkin peli oli todella anteeksiantamaton vaikeustasoltaan. En jaksanut pelata montaa peliä, vaan siirryin lataamaan Wunda Walter:ia:

vic_20_wunda_walter_loading

Yllättäen lataus kesti vähemmän kuin Krazy Kongin, vaikka peli on paljon parempi. Voi olla, että Wunda Walterin koodi on pakattu ja latausrutiini nopeampi. Joka tapauksessa kierroslukumittari pysähtyi tällä kertaa lukemaan 91:

vic_20_wunda_walter_counter_91

Tämäkin peli on erittäin vaikea. Minulta vaadittiin monta yritystä, että sain mitään aikaiseksi, ja sittenkin pääsin vain neljänteen tai viidenteen ruutuun. Ennätyslukemiksi tuli 6800:

vic_20_wunda_walter_high_score_6800

Seuraavaksi poistin muistinlaajennusmoduulin tietokoneesta, sillä halusin kokeilla moduulipelejä. Aloitin Synapse Softwaren pelillä Shamus, joka vaikuttikin erittäin mielenkiintoiselta. Grafiikka siinä on tietysti perin alkeellinen verrattuna esimerkiksi Commodore 64:n versioon, mutta pelattavuus oli yllättävän hyvä.

Sen jälkeen oli vuorossa Serpentine. Pelissä ohjataan käärmettä ja yritetään vältellä muita käärmeitä. Tarkoituksena on ilmeisesti syödä otuksia, jotka muistuttavat sammakoita. Kun käärme on syönyt sammakon, sen pituus kasvaa. Tietyn pituuden saavutettuaan käärme voi syödä muut käärmeet ja siirtyä seuraavaan ruutuun. Tässä aloitusruudussa pelaajan vihreää käärmettä ei näy, vaan pelkästään viholliset:

vic_20_serpentine_running

Sitten kokeilin peliä nimeltä Choplifter. Olen pelannut aiemmin kuusnelosen versiota ja se on ihan okei, old-school meiningin helikopteripeli. VIC-20:llakin Choplifter on aivan pelattava. Pelissä on tarkoitus pelastaa ihmisiä maasta ja viedä heidät turvaan tukikohtaan. Tehtävää vaikeuttavat tankit ja vihollisen lentokoneet. Kuvassa on VIC-20 version aloitusruutu. Alhaalla näkyy vihollisen tankkeja:

vic_20_choplifter_running

Sitten kokeilin vielä jokusta Commodoren itse julkaisemaa moduulipeliä, mutta ne olivat melko tylsiä. Tässä on näytteeksi Cosmic Cruncher, joka on suora Pac-Man klooni sillä erotuksella, että Pac-Manin tilalla on Commodoren logo ja viholliset ovat jotain avaruuteen liittyviä olioita:

vic_20_cosmic_cruncher_running

Illan lopuksi päätin vielä ottaa Commodore 64:n käyttöön ja tarttua härkää sarvista. Koska näyttäisi siltä, ettei Manic Miner enää tarjoa minulle riittäviä haasteita, niin seuraava askel on luonnollisesti siirtyminen vaikeampiin peleihin. Se taas aiheuttaa jonkinasteisia pelkotiloja. En todennäköisesti uskalla vielä pelata tosissani China Mineria, mutta jotain olisi keksittävä.

Päädyin Alligata Softwaren Manic Miner klooniin nimeltä Blagger. Se on erittäin vaativa peli, mutta ajattelin ottaa siihen hieman tuntumaa ja siten lieventää pelkotilojani. Tässä nähdään ihan alkuperäinen kasettijulkaisu vuodelta 1983:

c64_blagger_front

Pelin takakannessa mainitaan latauksen kestävän juhlavat 14 minuuttia. Se on melkoinen aika odotella pelaamaan pääsemistä, mutta ei siinä muu auttanut kuin käynnistää lataus. Kasetti tuntuu vielä 27 vuoden jälkeenkin toimivalta:

c64_found_blagger

Kun kasettiaseman kierroslukumittari näytti noin 36 kierrosta, ruudulle ilmestyi hetkeksi tällainen näkymä:

c64_loading_blagger

Viimeinkin peli on ladattu. Tässä peli on ns. demo-tilassa, jossa se esittelee minkälaisia huoneita sillä on tarjottavanaan. Monet huoneista näyttävät pelottavan painajaismaisilta. Huone the mad hatters den, joka näkyy alla, on kuitenkin helppo:

c64_blagger_in_self_demo_mode

Kasettiaseman laskuri on pysähtynyt hurjaan lukemaan 211:

c64_blagger_counter_211_

Pääsin tunnustelusessiossani seitsemänteen huoneeseen asti eikä sekään käynyt ihan itsestään. Huoneen nimi on jaws 2.

Jostain syystä muuten Blaggerissa huoneiden numerointi alkaa nollasta, joten seitsemäs oli level 006. Parhaiksi pisteikseni jäi tänään 6756. Tiedän, että se ei todellakaan ole mitään kehuskelun arvoista, mutta onhan tämäkin alku:

c64_blagger_high_score_6756

On selvää, että tarvitsen vielä suunnattoman määrän harjoitusta ennen kuin Blagger alkaa sujua. Peli muistuttaa kyllä Manic Mineria hyvinkin paljon, mutta pelin fysiikka ja yleistuntuma on kokonaan erilainen. Toisin sanoen, esimerkiksi päähenkilön ohjaaminen, painovoima, häviävät tasot ja liikkuminen rullaavalla alustalla ovat kaikki erilaisia verrattuna Manic Mineriin.

Olen varma, että Blaggerin parissa tulee riittämään minulle haasteita pitkäksi aikaa. En tunne oloani ollenkaan itsevarmaksi.